Persoonallista sisustamista peräänkuulutetaan usein. Persoonallinen kun on aitoa, iloista sekä mielenkiintoista, ja toisinaan se tuntuisi olevan erityisen oikea tapa sisustaa. Väriä, kuviota, kuosia, kerroksellisuutta, historiaa. Kierrätettyä, lainattua tai roskalavalta. Kyllä, myös minun mielestä kuulostaa persoonalliselta, mutta siihen en itse pyri. Ja mikä nyt on kenenkin mielestä persoonallista, saattaahan jollekkin persoonallinen olla hyvinkin tavallista ja myös toisinpäin.

Jos persoonallisen vastakohta on tavanomaisuus, en sitäkään tavoittele. Tavallinen, totuttu tai yleinen on ehkä tylsää, ja itsekin kaipaan usein jotain vähän spessumpaa. Jotain sellaista, mitä ei ole nähty, ainakaan liikaa. Tässä kun tulee seurattua paljon tietyntyyppistä sisustusgenreä, monia asioita näkee paljon. Joihinkin kyllästyn nopeasti, kun taas jotkut asiat jaksavat ihastuttaa vuosia. En suoranaisesti välttele trendejä, mutta annan niiden lennellä ohi ihan suosiolla. Jos joku hankintani on hyvin trendikäs, niin sitten on. Ajankohtaisuus kiinnostaa, ennennäkemätön kiehtoo.

Haluan luoda kodistamme neutraalin, selkeän, ajattoman ja toimivan. Minimalistinen tyyli puhuttaa itseäni koko ajan enemmän ja enemmän – mitä yksinkertaisempi, sen parempi. Ihan kaikkea ei ole mahdollista toteuttaa lapsiperheessä, usein mennäänkin niillä ehdoilla, että se on turvallista ja käytännöllistä. Niin ja kestävää.

Valkoinen kulkee kodissamme isoina pintoina seinissä ja kiintokalusteissa, mutta irtokalusteissa ja tekstiileissä sävymaailma on pehmeämpää, ja sitä haluan tuoda sisustukseen vielä enemmän. Ihailen tosi paljon runsaasti sisustettuja, tummahkoja koteja ja tiloja, joissa ei välttämättä ole yhtäkään valkoista seinää, mutta kylmät väreet tulee upeasta vaaleasta minimalismista, jossa luonnonmateriaalit ovat vahvassa roolissa sävyjen ja pintojen puolesta, kuten puuta, pellavaa, betonia, marmoria ja kiveä. Tämä, jos jokin kertoo mikä se oma tyyli oikein on.

Meidän sisätilat ovat siis hyvin vaaleat, mutta ulkopuolelta kotimme on tummanpuhuva. Ja jos viimeisimmät suunnitelmat toteutuvat, se tulee entisestään tummentumaan. Oli alun perin tarkoitus keventää talon ilmettä vaalealla puurimoituksella, mutta tässä kun on asiaa pyöritelty, saattaa kaikista näkösuojarimoituksista tulla täysin mustat. En tiedä yhtään onko se parempi ratkaisu, mutta kokeilemalla sen näkee.

Vaikkei mustia kivitaloja tunnu olevan, en koe silti yhtään, että talomme olisi millään tavoin persoonallinen, onhan talon neliö muoto pulpettikattoineen hyvin tavallinen, eikä musta värikään ole mikään ihan uusi juttu (mustat talot taitavat olla 2010-luvun trendi). On kuitenkin kiva fiilis, ettei täysin samannäköistä taloa ole. Tätä samaista talomallia kyllä on muutama olemassa, mutta väriltään – ja pian myös rimoitukseltaan – se poikkeaa sisaruksistaan.

Olen koittanut googlettaa mustia kivitaloja inspiraatioksi, mutta ei vain löydy. Mustia puutaloja kyllä on, mutta niissä talon tyyli tai henki on kuitenkin niin erilainen, ettei niistä oikein saa muodostettua mielikuvaa, miten tässä meillä toimisi jotkut jutut. Eli täytyy vaan kokeilla miten toimii, vai toimiiko ollenkaan. Moni asia on ollut yhtä kokeilua, eikä ne suunnitelmat mene aina ihan ykkösellä maaliin. Katsotaan, miten rimoituksen kanssa käy.

Persoonalliseen ja tavanomaiseen palatakseni, toivoisin rakentamisen puolella enemmän monipuolisuutta ja vaihtelevuutta, pois siitä tavallisesta. Arkkitehtuurisesti mielenkiintoisia rakennuksia alkaa olla ja se on ilahduttavaa, mutta jostain syystä esimerkiksi kosteiden tilojen laatoitukset tehdään samalla kaavalla, kuin 15 vuotta sitten. 10 x 10 tummanharmaata lattialaattaa ja isot kiiltovalkoiset seinäkaakelit. Kyllä vain, myös meiltä löytyy. Pisteenä iin päälle vauhtiraidat suihkujen takana. Klassikot! Niin, että nämähän sopii varmasti jokaiseen sisustusmakuun, kun ei ole liian persoonallista.

Koska en kerennyt laattojen valintaan vaikuttamaan, on tämän kanssa vain elettävä. Onhan nuo ihan ookoot, eikä ne huuda olemassaoloaan, jota vaikkapa hyvinkin persoonallinen kylppäri saattaisi tehdä. Tähtäimenä on kuitenkin ihan oma tyyli, joten suunnitelmissa on edelleen muokata kosteista tiloista mieleiset. Saa nähdä milloin tapahtuu, onhan se tosi iso investointi. Silti uskon, että investointi kannattaa myös talon myynnin puolesta, kun sen aika tulee. Ne, jotka arvostavat laatua, toimivuutta ja tyylikkyyttä, ovat valmiita siitä myös maksamaan.

Oli se koti sitten persoonallinen, tavanomainen tai mitä vaan siltä väliltä, jokaisen koti on jokaisen oma, kunhan on asujallensa just hyvä. Aina ei ole muuhun tarvetta, mahdollisuutta tai edes halua.