Kaupallinen yhteistyö / Hakola

On aika kertoa, miten Hakolan sohva on toiminut meillä. Voiko vaalealla sohvalla olla mitään toivoa lapsiperheessä, jossa meno on välillä sellaista sirkusta, että heikompia hirvittäisi?

Ehkä olette huomanneet, että sohvamme päätyy hyvin usein kameran linssiin – edestä, takaa, sivuilta ja vähän joka kulmasta. Mutta kun se on vaan niin ihana! Tykkään sohvasta ihan älyttömän paljon, joten sitä tulee sitten kuvattuakin paljon. Olen tyytyväinen, että pitkällisen pohdinnan ja pahvilaatikkomallailun jälkeen päädyin juuri tuohon Lazy-kulmadivaaniin, joka otti tilan haltuun siltä seisomalta. Vaikka sohva on iso, jäi sen ympärille vielä reilusti tilaa ja kokonaisuus on hengittävä. Eikä sohvaa ole pelkästään ihailtu, vaan se on ollut meillä myös todella kovassa käytössä.

Iso sohva on leikkivälle lapselle tietysti mieletön alusta vähän kaikenlaiseen toimintaan. Nuka pomppii siinä jatkuvasti päädystä päätyyn, tekee kuperkeikkoja, heittelee tyynyjä ja rakentelee niistä milloin mitäkin, majoja ja ratoja. Välillä kun meno yltyy turhan rajuksi, joutuu puhaltamaan pelin poikki, mutta muuten olen antanut hänen touhuta siinä miten tykkää. Olen luottanut siihen, että sohva kyllä kestää. Ja sitäpaitsi höyhentäytteiset selkätyynyt ovat pysyneet muhkeina lapsen ansiosta, kertaakaan en ole itse niitä joutunut pöyhimään.

Sohva on siis kestänyt kovempaakin käyttöä, mutta entäs sitten se lika, jota tuntuu tulevan joka tuutista ja ihan koko ajan. Kyllähän vaalea sohva on tummaa herkempi ja lika siinä näkyy, jos sitä siihen tulee. Kaikki sohvan päälliset ovat onneksi vesipestäviä ja se olikin sohvan valintaa tehdessä ehdoton kriteeri. Halusin pitää sisustusvisioistani kiinni ja kokeilla vaaleaa sohvaa, ihan silläkin riskillä, että sitä saa olla putsaamassa kokoajan. Päälliset ovat pesun lisäksi myös vaihdettavissa, eli voin tarvittaessa vaihtaa ne tummempaan väriin tai vaikkapa eri kangaslaatuun. Ei tarvitse koko sohvaa uusia, jos vaalea kangas olisikin täysin väärä valinta. Tuo kyseinen Florist-kangas on sävyltään vivahteikas ja siinä on likaa hylkivä käsittely, joten se on vaaleudestaan huolimatta melko huoleton.

Vaikka sohvalla saakin lapset touhuta omiaan, olen kuitenkin kieltänyt siinä syömisen (mutta tv-sohvalla jopa välillä saa). Ruokapöydän äärellä syödään ja ruuan jälkeen pestään kädet. Lapsilla on joku jännä tapa, että kun on syöty, mennään ensimmäisenä liu’uttamaan rasvaisen likaiset kädet ja naama ikkunoihin tai vaihtoehtoisesti tuohon vaaleaan sohvaan. Käsienpesusta muistutetaan jatkuvasti ja pikkuhiljaa tämä asia on opittu, vaikka joskus onkin kiva kokeilla kepillä jäätä. Huijataan, että on muka pesty. Välillä täytyy tehdä pistokokeita ja tarkistaa, onko miten nätisti toteltu.

Tokihan tuo sohva on kerinnyt saada oman annoksen kauniiseen kuoreensa. Ei mennyt montaa viikkoa sohvan saapumisesta, kun sohvalla oli jo verta, suklaata ja mehua. Pääsi sitten heti kunnon testiin, pärjääkö se meillä. Ehkä hieman kerkesin säikähtämään verisiä jälkiä (jotka tuli kummilapseni korvan nipukasta, kun pojat vähän innostuivat peuhaamaan), mutta niin vain veri lähti helposti pois kylmällä vedellä ja suklaa ihan vaan rapsuttamalla. Mehusta tullut jälki vaati sitten pesukoneessa pyöräytyksen. Silloin tällöin jotain tahraa tai läikkää sohvalle ilmestyy, jotka on saanut helpoiten pois konepesulla, muuten olen pitkälti vain imuria sohvalle näyttänyt ja se on hyvin riittänyt. Mutta siis kaikki lika, mitä sohvaan on tullut, on lähtenyt pois.

Pesin nyt ensimmäistä kertaa kaikki päälliset, ihan vaan raikastaakseni koko sohvan ilmettä ja välttääkseni mahdolliset pinttymät. Oma hommansa siinä tietty on, mutta tulipa tehtyä. Päälliset kannattaa laittaa hieman kosteana takaisin, jotta niihin ei jää niin helposti ryppyjä. Ne nimittäin kuivuvat erittäin nopeasti ja palautuvat näin ollen muotoihinsa paremmin, jos laittaa heti pesun jälkeen takaisin. Laittaa vaikka nojailemaan seinää vasten kuivumisen ajaksi.

Vaalea sohva ei siis ole uhka, vaan pikemminkin mahdollisuus lapsiperheessä. Jos haluaa päästä kuitenkin helpommalla, kannattaa valita sohvakankaan väriksi hiekka tai harmaa, jotka ovat armollisempia, eivätkä vaadi välttämättä pesua niin usein. Tietysti riippuu asukeistakin, miten siistinä tykkää paikkoja pitää. Jotkut ovat hyvinkin huolettomia siisteyden kanssa, eikä tahrat, karvat tai muut liat niin haittaa. Itse rakastan puhtautta ja järjestystä, niillä kun on suora yhteys omaan olotilaan. Onhan se lapsiperheessä ihan mahdotonta pitää jokainen tila tai huone tip top, eikä tietenkään tarvitsekaan, mutta kunhan nyt pääpiirteittäin on siistiä. Se riittänee.

Onkos muita vaalean sohvan omistajia tai sellaista harkitsevaa?