comments 20

Lapsiluku täynnä – vai onko?

Sanotaan, että ikä on vain numeroita. Aika monissa tapauksissa onkin, mutta lähes nelikymppiselle lapsesta haaveilevalle naispuoliselle henkilölle ikä on paljon muutakin, kuin vain numeroita.

Olemme todella onnekkaita, että meillä on kaksi ihanaa tervettä poikaa. Ensimmäinen lapsi tuli melko nopeasti, mutta toisen kanssa meni useampi vuosi. Uskoin vahvasti siihen, että saamme vielä toisen lapsen, vaikka siinä menisikin aikaa. En luopunut toivosta. Haaveet toisesta lapsesta piti otteessaan välillä jopa niin kovasti, etten enää muuta pystynyt ajattelemaan. Sitten päätin keskittyä muuhun kuin lapsentekoon. Heti kun mieli irtaantui pakonomaisesta ajatuksesta, alkoi tapahtumaan ja pian näkyi kaksi viivaa raskaustestissä. Selvisimme maaliin asti ja pikkuveli syntyi.

Olen kertonutkin, että vastasyntynyt vauva aiheuttaa vauvakuumetta. Näin kävi molemman lapsen kohdalla, kun alkoi ihan valtava vauvakuume omasta vauvasta. Kai siitä voi hormooneja syyttää. Kuume on tähän mennessä onneksi jo laskenut, mutta lämpöä on edelleen.

Kahden lapsen taloudessa riittää ihan tarpeeksi hommaa, niin ei kai sitä enää lisää lapsia tähän soppaan. Onhan tämä soppa pääosin todella hauskaa ja antoisaa, enkä voi olla välillä miettimättä, jos vielä kolmas lapsi tulisi meille. Jaksaisinko taas kokea raskausajan, mahdollisia keskenmenoja, tutkimuksia, synnytyksen, yövalvomisia ja sitä kolmen pikkulapsen tuomaa härdelliä? Myönnetään, että hurjalta tuntuisi.

Täytän ensi vuonna neljäkymmentä (tarkemmin ottaen puolentoista vuoden päästä, että eipä nyt mennä asioiden edelle), joten raskauden ja synnytyksen riskit ovat huomattavasti suuremmat, kuin vaikkapa esikoista odottaessa. Ikä ei olisi itselleni tässä kohtaa vain numeroita. Jonkin verran on olemassa yli nelikymppisiä synnyttäjiä ja raskaus on saattanut mennä hyvin, synnytys täysin normaalisti, terve vauva syntynyt ja äitikin on selvinnyt ongelmitta. Sitten on se kolikon kääntöpuoli, joka kieltämättä jännittäisi. Olen tullut raskaaksi neljä kertaa ja synnyttänyt kaksi lasta, joten ainakin raskautuminen onnistuu tai on aiemmin onnistunut, joten sen puolesta mahdollisuuksia varmasti on.

Mies on sitä mieltä, että meidän lapsiluku on tässä ja hyvin todennäköisesti onkin. Onhan tuo lapsenteko yhteinen juttu ja molempien pitää seistä tällaisten asioiden takana. Ja kun niitä lapsia ei noin vaan tehdä, ne tulee, jos on tullakseen. Mutta toki siihen voi omilla toimillaan tähdätä tai olla tähtäämättä, jos ymmärrätte mitä tarkoitan.

Haluaisin niin kovasti vielä kokea vastasyntyneen pienet parkaisut. Vaihtaa minikokoisia vaippoja ja hämmästellä pientä suurta ihmettä. Koen valtavaa haikeutta, kun pakkaan vauvatavaroita sivuun. Tämän kakkosen kohdalla on tuntunut, että vauva-aika menee ihan liian nopeasti eteenpäin. Nyt ymmärrän ihmisiä, jotka haluavat monta lasta. Aiemmin sitä taisin hieman ihmetellä, mutta nyt itse höpisen kolmannesta.

Luin artikkelin jostain lehdestä, olisko ollut Hesarissa, että miksei ihmiset tee lapsia samaan tahtiin kuin ennen. Yllätyin tuloksesta. Suurin syy, miksi lapsia ei tehdä tai niiden tekoa siirretään, on taloudellinen tilanne. Lapseen ei kertakaikkiaan ole varaa. Aluksi se tuntui mielestäni erikoiselta syyltä, mutta hetken pohdittua asia olikin hyvin järkeenkäypä. Lapset maksavat todella paljon. Vaipoista päiväkoteihin, vaatteista harrastuksiin. Merkittäviä menoeriä on todella paljon, vaikka kuinka koittaisi säästää monessakin kohtaa. Syynä oli myös se, ettei sopivaa kumppania ole löytynyt tai ettei vaan halua lapsia. Ei niitä kaikki halua. Ja joskus niitä lapsia ei vaan tule, vaikka kuinka toivoisi tai yrittäisi.

Onko sitten meidän lapsiluku täynnä? Luultavasti kyllä, vaikka kolmatta fiilistelisikin. Olen onnellinen meidän nelihenkisestä perheestä, tämä on kuitenkin jo se mistä aikoinaan haaveilin.

20 Comments

  1. Hanna

    Joskus jostain luin, että kun haaveilee vielä yhdestä, on olemassa oleva määrä se sopiva. Tiedä sitten. Omalta kohdaltani tiedän hyvin, että kaksi on just meille hyvä. Ja hekin kun ovat molemmat jo koululaisia, on elämä jo aika paljon erilaista. Jos kolmatta oltaisiin toivottu, olisi se toive pitänyt esittää heti näiden kahden perään. Nuorempi on ollut aikamoinen pikkumyy, joten ei edes harkittu 😄 Työkaveri tokaisi viime viikolla vitsillä, että vielä voisitte tehdä yhden mutta oma ajatus oli heti että – ai kauheeta, ei ikinä 😉 Ikäkin alkaa olla lähenpänä 4 kuin 3 kymmentä ja omat hermot ja jaksaminen jo ihan eriluokkaa kuin 10 vuotta sitten. Siskolla on kolme lasta ja kyllä se yllättävän moneen asiaan vaikuttaa. Auto (huonosti mahtuu edelleen 3 istuinta), asunto, hotellihuoneet, huvipuistoliput, ulkovaatteet, päikkymaksut… Ihailen aina suurperheiden äitejä ja heidän rautaisia hermojaan ja rauhallista olemusta. Multa puuttuu just nuo kaikki ominaisuudet.

    • Elämä tuossa kohtaa alkaa tosiaan olla jo hyvin erilaista. Kyllähän se vaikuttaa haluamiseen, onko lapset olleet helppoja vai ei. Itsekään en omaa rautaisia hermoja, enkä rauhallista olemusta, että minun luonteelle ei useampi lapsi taida olla ollenkaan sopiva. Enkä ole koskaan mistään kotiäitiydestä haaveillut, tai useammasta lapsesta. Että on se kyllä kumma, kun kolmatta edes harkitsen! Olipas kiva lukea ajatuksiasi asiasta, kiitos Hanna!

  2. Sanna

    Ihan samat mietinnät täälläkin. Itse täytän tänä vuonna 38, esikoinen 5v. tyttö ja nuorin pian vuoden ikäinen poika. Kauheasti haaveilen kolmannesta lapsesta ja siitä että lapset olisivat oma porukkansa. Miehelle riittäisi nämä kaksi. Ja periaatteessa minullekin. Mutta olisihan se vielä niin ihanaa pitää vastasyntynyttä sylissä. Esikoisen mustasukkaisuus on tehnyt vauvavuodesta aika rankan, plus siihen päälle paljon miehen työmatkoja. Pakka pysyy vielä nyt kasassa, mutta pelottaa että miten kävisi kolmen kanssa. Taloudellisesti, turvaverkkojen osalta, jaksaminen, jne. Omassa päässä on ollut myös ajatuksena että lapset pitäisi olla tehtynä ennen neljääkymppiä, mutta onhan se eri asia tehdä senkin jälkeen kolmas kuin ensimmäinen.

    • Olen samoilla linjoilla kanssasi, että miten taloudellisesti selviää, saako tarvittaessa hoitoon ja miten sitä itse oikeasti jaksaisi, tai jaksaisiko kumpikaan meistä. Meillä ei tuota mustasukkaisuutta ole ollut yhtään, mutta peruskiukkuja varmaan sitäkin enemmän, hah. Kirjoitit hyviä pohdintoja, koska on oikeasti hyvä miettiä mitä kaikkea se kolmas toisi mukanaan. Olisiko se arki miten toimivaa useamman lapsen kanssa, unohtuuko se oma elämä (ja parisuhde) viimeistään siinä kohtaa. Puntarille nousee monia asioita.

  3. Hanna

    Meillä on kaksi lasta, 9- ja 3-vuotiaat. Vauvakuume alkoi heti kun kuopus oli syntynyt ja loppui noin 6 kk sitten. 😅 (hän täyttää loppukesästä 4) Mies oli koko ajan sitä mieltä, ettei kolmatta ja itkin asiaa monta kertaa, ja otin jopa vähän henkilökohtaisena loukkauksena (voiko syyttää hormoneja?!). Nyt kun molemmat ovat jo melko isoja, eivät käytä vaippoja, osaavat syödä ja pärjäävät hetken kotona kahdestaan, niin ai että miten helppoa elämä on! 🙊 Mahdutaan helposti samaan hotellihuoneeseen, normaaliin vuokra-autoon lomalla jne. Nyt on just hyvä näin. ❤️ Ja mullakin ikää kohta 40, niin ei sitä enää niin jaksa valvoa.

    • Eli pitkään kesti vauvakuume! Uskon, ettei jo saavutetusta helpommasta elämästä halua enää luopua :D Vähän saman toivoisin tapahtuvan täälläkin, vaikkei tuo kuumeilu nyt niin pahaa olekaan enää.

  4. Maria

    Meillä 6 lasta, 14, 12, 9, 7, 2 ja 2kk. Hengissä ollaan ja miehenkin kanssa toimii. On ihanaa katsoa kun sisarukset touhuaa yhdessä, toki myös kinastelee ja samalla ”hioo toisiaan”. Nyt tuntuu että näin on hyvä.😊 Kivaa kesää Teidän perheelle ja kiitos ihanasta blogista.🍃

    • No huh ja wau! Mahtava katras siellä! Onpas ihana kuulla, että noin monen lapsen kanssa homma toimii ja parisuhdekin voi hyvin. Isommista on varmasti jonkin verran aina apua pienten kanssa, meillä tuo 4-vuotias on ollut kovin avulias vauvanhoidossa ja pienikin apu on ollut tarpeen.

      Ihanaa kesää Maria myös teidän perheelle!

  5. Leena

    Tiina, tulette meille loppukesästä niin saat nuuskia vauvantuoksua ja ihan varmasti vaihtaa vaippojakin 😉❤ On ihan hurjaa miten vauhdilla Nilo on kasvanut, pitää itsekin muistaa nauttia siitä hetkestä kun vauva on vielä ihan pieni 😍

  6. Tuuletuksia Jantunen

    Voi, tuo on ihana vaihe :) Muistan myös, kuinka vielä arpoi yhden lisälapsen haaveita. Mutta sitäkin ihanampaa on itselleni ollut se, kun vapautuu haluamasta ja haaveilemasta, ja kaikki energia suuntautuu siihen mitä jo on. Tämä on tainnut päteä niin lapsiin, kuin kaikkeen muuhunkin.

    Ihanaa kesän aloitusta <3

    • No on kyllä! Nautin tosi paljon tästä vauva-ajasta, kuten ensimmäisenkin kanssa. Haaveilu on kivaa! Olen tosi tyytyväinen tähän mitä nyt on, mutta onhan se kutkuttava ajatus, jos lapsia olisikin vielä enemmän.

      Ihania kesäpäiviä myös sinne!

  7. Miimu

    Usein muistetaan kyllä kirjoituksissa ja kommenteissa huomioida se, ettei lapsia niin vaan tehdä. Harvemmin kuitenkaan kenelläkään käy mielessä, ettei syntyvien lapsien määräänkään pysty itse vaikuttamaan. Meillä on suunnitellun kahden lapsen sijasta kolme lasta, sillä yhden vauvan sijaan saimmekin kaksi.
    Henkiset voimavarat, asuinneliöt, turvaverkot, taloudellinen tilanne, vajaa 2-vuotias temperamenttinen esikoinen eikä auton koko täsmännyt silloiseen tilanteeseen. Vaihtoehtoahan siinä ei vain ollut.
    Olen enemmän kuin tyytyväinen perhekokooni ja hetkittäin haaveilen neljännestä lapsestakin. Asioilla on kuitenkin monta puolta. Ei minusta tullut yhtään pitkähermoisempaa eikä mikään meidän elämässä edelleenkään puolla sitä, että meillä on kolme lasta. Elämä on kuitenkin ihanaa ja lapset enemmän kuin rakkaita.

    • On vaikea kirjoittaa sellaisesta, josta ei ole itsellä minkäänlaista kokemusta. Monikkoraskautta tulee mietittyä ja jännitettyä ennen ensimmäistä ultraa, että entä jos monitorilla näkyykin useampi. Pelkäsin ensimmäisessä raskaudessa sitä, mutta toisessa raskaudessa olisin ollut paljon valmiimpi monikkoraskauteen, ainakin henkisesti. Tuntuu jotenkin hurjalta, että pitäisi hommata kaikkea tuplat. Ja tuleehan niitä kolmosia, nelosia ja vitosiakin, vaikkakin paljon harvemmin. Kaksoset kai pystyisin handlaamaan, mutta useamman kanssa tulisi jo tenkkapoo.

      Ihana kuulla, että siellä on kolmen kanssa pärjätty hienosti ja jopa neljännestä haaveiltu! Selkeästi kaikki hyvin. Lapset ovat kyllä ihan parasta.

  8. Enna

    Ihanat lapset teillä ❤️ täällä taistellaan loputtomaata vauvakuumeesta ja toista lasta yritetty jo vuosia, millä keinoin päästit irti vauvahaaveista ja sitten tärppäsikin?

    • Kiitos Enna ❤

      Pakonomainen ajatus lapsensaannista alkoi vaikuttaa elämiseen ihan liikaa, että päätin vain lopettaa. Ajattelin, että se kyllä sitten tulee, kun on sen aika. Päätin keskittyä siihen mitä minulla oli, nauttia kaikesta hyvästä. Tässä poiminto vuoden takaisesta postauksesta:

      ”Välillä sitä eli kalenteri kädessä ja laski päiviä ovulaatiotikut ojossa. Lapsenteko alkoi olla suorittamista ja sitä myöten siitä tuli tosi stressaavaa. Epätoivon hetkiä oli paljon ja sydän särkyi kerta toisensa jälkeen. Mies sattui olemaan monesti parhaimmat lapsentekopäivät reissussa ja arvatkaas suututtiko. Ei se hänen syy tietenkään ollut, mutta alkoi tuntumaan, että teen lasta yksin. Oma pää alkoi mennä koko touhusta sekaisin, enkä pystynyt enää keskittymään muihin asioihin kunnolla. Tajusin, ettei se lapsi väkisin tule ja annoin asian olla. Se kyllä tulee, jos on tullakseen.”

      Koko postaus täällä luettavissa: https://designwash.net/2017/04/29/pieni-suuri-salaisuus/

      Tulin sitten raskaaksi, kun en enää yrittänyt tulla. Raskaus päättyi kuitenkin 12 viikolla keskenmenoon. Siitä vielä jatkettiin melkein vuosi eteenpäin, ennen kuin tulin uudelleen raskaaksi. Olin kokoajan sitä mieltä, että se tulee kun on tullakseen, enkä ala uudelleen stressaamaan asiaa, silloin ei ainakaan mitään tapahdu. Naisen keho on vastaanottavaisempi rentoutuneena ja juurikin seksin aikana sillä on valtava vaikutus myös raskautumiseen. Eli toisinsanoen: nauti seksistä ilman lapsentekoaikeita ;)

      Toivon kovasti, että onnistut vapauttamaan mielesi ja asiat menevät omalla painollaan siihen suuntaan, kuin olet pitkään toivonut.

  9. Vivi

    Hei!
    Ekaa kertaa kommentoimassa. Ensiksikin teillä on todella kaunis ja seesteinen koti! :)
    Meillä on kolme lasta. 9,7 ja 3v. Itse aina haaveilin kolmesta (ehkä jopa 4?) lapsesta. Olen kuitenkin tosi onnellinen siitä, että kahden jälkeen pidettiin vähän taukoa. Mies olisi ollut tyytyväinen myös kahteen lapseen. Kaikki lapset ovat olleet sellaisia tissitakereita, että yöt ovat aina olleet kovin rikkonaisia ja väittäisin, että jos olisi heti kolmatta yritetty, voimani eivät olisi riittäneet. Lisäksi kun vähän ehti aikaa kulumaan mieskin oli helpompi saada vielä mukaan hommaan.;) Meillä toki oli siihen iän puolesta aikaa. Heti kolmannen jälkeen hiukan haikailin neljättä, mutta määrätietoisesti olen tavaroista ym.luopunut ja toisaalta perhe tuntuu juuri nyt täydeltä. Viiden kanssa selvitään normiautolla ja jokaiselle riittää oma huone talossamme. Olen nyt 35 -vuotias ja nautin siitä ajatuksesta, että koko ajan helpottuu, esikoinenkin täyttää jo 10 vuotta. Kyllä kolmen kanssa on työtä ja varsinkin sairastelu -aikoina meinaa huumori olla vähissä, mutta päivääkään en vaihtaisi<3

    • Kiva kun tulit kommentoimaan! Teillähän on mennyt ajallisesti tosi hyvin tuo lastensaanti :) Vanhempien lasten kanssa kun ei enää turvaistuimia tarvitse, niin autoonkin mahtuu ihan eri tavalla.

      Kyllähän lasten kanssa helpottuu moni asia, kun ikää tulee. Vaikka odotankin sitä, että vauva ei ole enää tississä kiinni ja pääsen menemään ilman lapsia, aika menee silti ihan liian nopeasti. Nautin tosi paljon pikkulapsiajasta, se kun kestää kuitenkin vain hetken.

  10. EvaDo

    Olin itsekin yllättynyt kuin luin tuon HS artikkelin! Luulin olevani ainoa laatuani joka sanoo että taloudellinen tila on liian tiukka. Itselläkin asuntolainaa 2/3 osaa jäljellä ja maksan sitä yksin, ilman miestäni, kun asutaan pk-seudulla puhutaan kuitenkin aika isosta summasta. Meillä kummallakaan ei ole lukiota pidempää koulutusta, molemmat hakeneet mutta ei olla päästy. Nyt ollaan jo yli 30v ja matalapalkkaisessa, epävarmassa duunissa. Ei tee mieli hankkia tähän tilanteeseen vauvaa se on kuitenkin niin iso sitoumus. Itselläni oli vauva kuume noin viisi vuotta sitten mutta ei potentiaalista miestä silloin. Näin sitä jää lapsettomaksi. :D

    • Joo, syy oli kyllä yllättävä, että suurinosa sanoi sen. Toivottavasti teillä tulee vielä hetki, että lapsi olisi tervetullut, jos vielä sitä haluatte. Suomessa tuetaan lapsiperheitä mielestäni tosi hyvin lapsilisillä, äitiysrahalla, ilmaisilla neuvolakäynneillä, ilmaisella koulutuksella jne. Eipä monissa maissa vastaavaa ole.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s