Joskus se elämä yllättää pienesti tai isosti, joskus positiivisesti, joskus negatiivisesti. Nyt yllätys oli jotain siltä väliltä, luonnehtisin enemmän kauhunsekaiseksi yllätykseksi.

Olin juuri istahtanut mukavasti autooni palaverin jälkeen, kun puhelin soi. “Onneks olkoon, teidän kotinne on valittu Suomen kaunein koti -ohjelmaan!”. “Ööö, aijaa. No okei, kiva”, oli minun vastaus iloiseen onnitteluun. “Sopisiko, että tulemme kuvausryhmän kanssa paikalle parin viikon sisällä?” “No ei, ei todellakaan sovi! Nyt en kyllä yhtään tiiä tästä… Jos palataan myöhemmin asiaan.”

Voisi tietysti kuvitella, että hihkuisin innoissani, kun kotimme on valittu maikkarilla pyörivään suosittuun tv-ohjelmaan, mutta minä menin paniikkiin. Meillähän on täällä kaikki hommat aivan kesken! Piha revitty auki, paikat repsottaa sieltä täältä ja mitä lie juttuja on kesken. Ei tänne mitään kuvausryhmää voi päästää! Sitä paitsi tämä nyt on vaan tämmönen, ei meidän koti nyt tuollaiseen ohjelmaan sovellu. Kutakuinkin tällä tavoin jatkoin puhelimessa.

Kerroin miehelle saamastani puhelusta. Kysyin, mitä ihmettä tehdään. Miehellä oli melko samat ajatukset sen suhteen. Tässä on niiiiin paljon tekemistä, ei me mitään keritä tekemään ja tää nyt on vaan tämmönen. Onhan tämä meidän koti kiva, mut ei tämä nyt NIIN kiva ole. Ehkä eniten ahdisti se, ettei kotimme ole kuitenkaan vielä se unelmakoti, josta kovasti haaveilen. Talollamme on historiaa 38 vuotta neljän eri perheen asumana. Kerroksellisuutta on siis nähtävissä, joka on tietysti omalla tavalla kiehtovaa. Ja ollaanhan me tässä paljon tehty hommia, mutta ihan sikana juttuja kesken! Ei niitä valokuvissa ole näkynyt, kun olen rajannut kaikki epämääräiset kohdat pois.

Noh, kyseisen puhelun jälkeen sain vielä kaksi puhelua, jossa toivottiin päivää, milloin voisivat tulla, koska he todella aikoivat tulla. Vaihtoehtoja ajan suhteen ei ollut montaa, meillä oli oikeestaan vain noin kuukausi aikaa laittaa paikat siihen kuntoon, että kehtaa joten kuten telkkarissa olla – siis jos nyt sellainen olisi koskaan mahdollista. Päätin ottaa kuitenkin haasteen vastaan ja varmistin ensin miehen sitoutumista hommaan. Mietittiin, että tulisipa sitten aineskin tehtyä hommia eteenpäin! Niinpä niin. Siinä lauseessa se päätös taisi olla, vaikka matkalla on ollut enemmän tai vähemmän epäröintiä. Niin lyhyessa ajassa hommat plakkariin ja vielä kun on noita reissuja, töitä, lapsenhoitoa ja mitä muuta vielä. Lupasin laittaa sähköpostia, sopiiko kuvaukset meille ja millon.

Tein to do -listan, ja voin kertoa ettei se mikään lyhyt ollut. Näytin listan miehelle, joka vähän järkyttyi. Mutta niin ne hommat alkoivat samantien ja kyllä sitä sitten tapahtui paljon lyhyessä ajassa. Takapakkia ja ylimääräistä rahanmenoa tuli joidenkin juttujen kanssa, sekös kiukutti. Mutta tehtiin se mikä kerettiin. Meidän koti on meille tähän elämäntilanteeseen hyvä, joten mitä kummaa siinä nyt voi menettää, jos ollaan telkkarissa ja meidän koti arvostellaan? Siis muutakuin maine, kunnia ja kasvot?

Tiedän, että ohjelmassa on paljon upeita koteja, mutta nyt siellä on meidänkin tönö! Niin ja me. Voin jo pelkästä ajatuksesta pahoin, kun mietin omaa naamaani telkkarissa. Tai kun meidän koti siellä näkyy. APUA. Olen tämän ajatuksen ja tiedon kanssa koittanut elää, välillä onneksi unohtaen koko jutun, vaikka vuoden takainen kuvauspäivä olikin todella kiva. Kauhunsekaiset tunteet eivät helpolla hellittäneet. Onko se nyt niin kauheeta, jos meidän koti haluttiin kivaan tv-ohjelmaan, jota itsekin olen tykännyt seurata? Eipä kai, mutta tuntuu se silti oudolle.

Kuten kuvasta näkyy, siellä ne tuomarit istuskelee meidän terassilla! Arkkitehti Aleksi Niemeläinen, sisustustoimittaja Hanna Sumari ja sisustussuunnittelija Milla Alftan. Jo vain, ohjelman Making of -kuvaukset olivat meillä. Oltiin evakossa melkein koko päivän, kun kuvausryhmä otti paikat haltuun. Tässä linkki videoon.

Suomen kaunein koti -ohjelma alkaa tänään MTV3-kanavalla klo 20:05. Meidän jakso tulee vasta toukokuussa, eli tässä saa odotella vielä pari kuukautta ja ihastella muiden hienoja koteja sen aikaa! Jännitys on kova. Ne tuomareiden pisteet. Ne on ne pahimmat.