Mitä enemmän ikää tulee, sitä vähemmän viihdyn vaatekaupoissa. Tai en kai ole koskaan kummemmin viihtynyt. Ostan nykyään todella harvoin vaatteita itselleni, ehkä jopa liian harvoin. Lapsokaisen vaatevarastoa pitää vähän väliä päivittää, joten shoppailut keskittyy enemmän napero-osastoon. Niitäkin vähän pakon edessä, kun lapsella pitää olla kausivaatteita ja nopeasti niistä myös kasvetaan ulos.
Vaatehyllyni ammottavat nykyään tyhjyyttään, vain neljäsosa kaappitilasta on käytössä! Mun vaatekaappi ei näytä yhtään naisen omistamalta :D Olen kyllä hyvä karsimaan vanhaa vaatetta pois, ja muutakin tavaraa. Jos käyttöä ei ole hetkeen ollut, lahjoitan tai myyn eteenpäin. Eikä tämä päde vain oman kaapin sisältöön, laitan nimittäin miehenkin putsaamaan kaappiaan vähän väliä. Kaikilla meillä on tapana säilyttää vuodesta toiseen mitä ihmeellisempiä kolttuja, eikä niitä oikeasti koskaan pidetä. Onko muillekkin tuttua: “Ehkä sitten joskus”?
Tuntuu, että KonMari on sisäänrakennettu meikäläiseen. En ole kirjaa lukenut, mutta sekasotku ja epäjärjestys ovat itselleni lähes vieraita käsitteitä (aprillia, on meilläkin sotkua). No mutta tyhjennän vähän väliä laatikoita, hyllyjä, kaappeja ja varastoja. Se on jotenkin niin vapauttavaa. Itselläni on siis aika hyvä taito heittää tavaraa pois, vaikka kirjasta saattaisikin vielä jokunen uusi juttu aueta.
Itseasiassa nautin siitä, että kaappini on lähes tyhjillään. Ostan mielummin muutaman laadukkaan, kuin paljon kertakäyttökamaa. Less is more pätee tässäkin asiassa, ainakin itselläni. Haluan pitää vaatteita mahdollisimman pitkään ja mitä pidempään ne kestää värin, mallin ja laadun puolesta, sen parempi. Jätän suosiolla kaikki värikkäät hassunhauskat hässäkät kauppaan, koska tiedän, että ne on just sen yhden kerran käytössä ja sitten ne jää kaappiin pölyttymään. Niiden hohto kun häipyy lähes samantien. Myönnän, että saatan ostaa pikkumustaa Henkkamaukasta ja ne on toiminut ihan hyvin, varsinkin kun käyttöä niille on varsin vähän, kerran pari vuodessa.
Olen värien suhteen jonkun mielestä varmasti hyvinkin tylsä. Värimaailma rakentuu valkoisesta, harmaasta, mustasta ja nudesta. Oikeen väri-iloittelua! Mielestäni nämä värit ovat aivan ihania. Klassisen neutraalit värit ja mallit, toimii mainiosti vuodesta toiseen. Jos villapaita maksaa satasen tai kaksi, yleensä tietää, että se myös kestää käytöstä ja pesusta toiseen. Pesen nimittäin villapaitoja melko ahkeraan, eikä ne ole moksiskaan. Laatu kestää.
Ai niin, onhan mulla yhdet farkutkin muutaman chinon lisäksi. Siis tasan yhdet farkut. Niitä olen käyttänyt sen 5 vuotta, ellen jo pidempään. Olisikohan aika hankkia jo uudet tai ainakin toiset…
Vaikka en shoppailusta tykkääkään, välillä sitä joutuu uutta vaatetta ostamaan. Kun tarve iskee, en edes lähde pörräämään sinne tänne, vaan suuntaan Filippa K:lle tai Tiger of Swedenille. Olen tykästynyt myös Ganttiin ja Marco Poloon, joiden laatuun voi luottaa. On kiva tietää sellaiset merkit, joista aina löytyy jotain sopivaa. Usein mukaan lähtee paita tai pari, harvoin joutuu tyhjin käsin ulos lähtemään. Eikä tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan. Aikaa ja vaivaa säästyy.
Meillä on työhuoneen vinokaton alla kolo, jossa on avoin vaaterekki. Siinä tulee pidettyä villapaidat ja muutama collegepaita. Villistä väriskaalasta tulee aika kiva liukuväriefekti. Samat värit toistuvat myös vaatekaappien sisällä, jokaiselle värille on oma pino. Selkeys ja yksinkertaisuus pätee sielläkin, vaikken nyt lähdekään erikseen sisältöä kuvaamaan.
Mitenkäs teillä muilla menee vaatteiden suhteen? Pihistät, panostat vai miksailet? Pursuaako kaapin sisältö valikoimaa vai onko siellä vain harvat ja valitut?
Design Wash 
Todella tyylikästä – tykkään niin minimalismista vaatteidenkin suhteen. Jostain syystä vaaterekkini ei kuitenkaan näytä tuolta. Kauhea sotku vaan aina kaapissa. Jaksatko aina ripustaa/viikata vaatteet tyylikkäästi kaappiin? Mielellään kuulisin lisää vaatekaappisi sisällöstä, mistä hankit vaatteet, mitä pidät laadukkaana jne?
Viikkaan vaatteet melko suurpiirteisesti kaappiin. Mies tekee saman asian millintarkasti ja vähän nurisee mulle siitä, kun laitan vaatteet pesun jälkeen kuivumaan niin, että osa jää vähän ryppyyn. Itselleni ne on ihan riittävän hyvin, mutta miehen jälkeä kyllä ihailen tässä asiassa.
Henkareissa roikkuvat vaatteet laitan kyllä aina ojennukseen, oli sitten näkyvillä tai ei. Siellä on ns. maksimi määrä henkareita, ettei ne vahingossa mene tukkeeseen, tyhjiä henkareita saattaa kyllä ilmetä joskus. Ha!
Tykkään itse myös minimalistisista vaatteista ja siksi suuntaankin Aleksin Filippa K:lle (upee paikka ja loistavaa palvelua!) tai Kluuvin Tigeriin. Stockan naistenosastolla on myös aika hyvä valikoima. Viimeks Kämp Gallerian Gantista löytyi perustrikoita ja Kampin Marco Polosta villapaitoja.
Nettishoppailua vaatteiden suhteen yritän vältellä, mutta juuri lankesin Won Hundredin neuleeseen (Zalandosta), joka tuntui kyllä pitämisen arvoiselta! Haluan yleensä sovittaa vaatteet ennen ostamista, niiden pitää istua just eikä melkein. Palauttaa aina voi, mutta on sekin oma vaivansa. Kenkämerkeistä olen alkanut suosimaan Aldoa, jonka kivijalkakauppaa ei taida Suomessa vielä olla. Tallinnasta löytynee lähin. Ulkovaatteet on merkiltään Tiger of Sweden, Peak Performance tai Haglöfs. Eipä tarvitse joka syksi tai talvi uutta takkia ostaa :) Näitä löytyy Stockalta, merkkien omista putiikeista tai urheiluliikkeistä. Ulkomailla tulee tietty shoppailtua, joissa usein onkin ihan eri merkit tarjolla, eikä ruotsalaisbrändejä meinaa löytyä millään.
Laadukkuus lähtee ehdottomasti aina materiaalista. Suosin aitoja materiaaleja: nahkaa, villaa, puuvillaa, silkkiä, pellavaa, untuvaa, angoraa jne. Ne tuntuvat iholla hyvältä ja kestävät pidempään kuin keinokuidut. En voi kuvitella, että ostaisin akryyliä, josta nykyään suurinosa villapaidoista tehdään! Siis muovista! Eli jos paita on tehty kokonaan tai edes osittain akryylista, kannattaa jättää suosiolla hankkimatta. Yleensä hinta kertoo totuuden. Jos upeannäköinen villapaita maksaa alle 50 €, sen on oltava akryylia. Kertakäyttöinen muovista tehty jäte, joka ei näytä parin käyttökerran jälkeen enää miltään, muutakuin nukkavierulta. Kannattaa aina pesulapusta tarkistaa mistä tuote on tehty, onko vaate aitoa vai keinotekoista kuitua.
Hyvänä esimerkkinä on H&M puuvillatrikoot, joita olen aikoinaan ostanut. Ne on edelleen paljon käytössä (kotona), ja menee oikein hyvin. Eli H&M:n tuotteetkin voi olla ihan hyviä, jos ne on vain luonnonkuiduista tehty. Eipä siellä enää tule shoppailtua itselle mitään, keskityn näihin edellä mainittuihin.
Aika samaa filosofiaa mullakin, tosin hieman laajemmalla väriskaalalla. Tykkään hirveästi vaatekaapin järjestelystä ja väljyyttä pitää olla. Olen tosi pienikokoinen ja välillä on hankalaa löytää istuvia vaatteita. H&M on siinä aika hyvä. ;) Filippalta ja Tigerilta löytyy paljon omiakin lemppareita.
On muuten jännä, että vaikka itse olen normaalikokoinen (S tai 36) ja muotoja löytyy, joskus ei vaan löydy tarpeeksi pientä kokoa. Mikä on tietysti hassua. Saati jos olisi oikeasti pienikokoinen! Eli uskon hyvin, että voi olla haastetta löytää pieniä istuvia vaatteita.
Kiitos vastauksestasi! Mitä muuten ajattelet viskoosista? Monet naisten paidat ovat nykyään viskoosia. Itse ainakin olen huomannut että saattaa kutistua paljonkin pesussa, etenkin Espritin paidat.
Viskoosia on tosiaan monissa naisten paidoissa, mekoissa, huiveissa sekä jakuissa. Viskoosista tulee ”hienostunut” pinta, se on hyvä iholla ja laskeutuu nätisti. Ainut huonopuoli taitaa olla juurikin sen peseminen, kun saattaa sitten kutistua ja on vaikea saada ihan sileäksi pesun jälkeen. Onhan niitä paitoja on pestävä, mutta esim. jakuissa riittää pelkkä tuulettaminen, näin ollen pysyy tosi pitkään hyvännäköisenä. Itse pesen paidat ja mekot melko huolettomasti ja sittenpä näkee mitä tapahtuu, aina vähän riski. Joissakin viskoosivaatteissa saattaa olla jopa pesukielto, niitä en sitten edes osta.