Design Wash

04/04/2016

Simppeleitä sisätiloja

Välillä sitä intoutuu fiilistelemään taloa, jonka haluaisi rakennuttaa. Onhan tässä piirrelty jo talon pohjapiirrustusta ja mietitty tiloja, kuinka ne toimisi kaikista parhaiten. Katsoin netistä valmiita talojen pohjapiirrustuksia, mutta eihän ne ollut lähelläkään sitä, mitä itse haluaisi. Olipa muuten todella erikoisia (huonoja) pohjaratkaisuja.

Pohjaa piirtäessa on haaste pitää neliöt kurissa. Mitä enemmän neliötä, sitä enemmän tietysti kustannuksia. Eikä sitä turhan isoa taloa haluisikaan. Tavoitteena on suunnitella ensisijaisesti toimiva ja käytännöllinen koti, joka on samalla tyylikäs, kodikas ja ajaton. Koomista tässä on se, ettei meillä ole vielä sitä tonttia. Yksi potentiaalinen kuitenkin, josta saatetaan laittaa tarjous. Suunnittelu on kuitenkin niin kivaa, niin miksi en suunnittelisi. Nythän sitä on hyvä miettiä tilojen toimivuutta, kun voi nykyiseen taloon verrata.

Uusi talo olisikin hyvin erilainen, kuin tämä nykyinen. Asumme nyt vanhassa harjakattoisessa puutalossa, joka on aika perinteisellä pohjalla. Erittäin toimivaksi kyllä havaittu. Haluaisin uuden talon olevan yhdistelmän betonia, kiveä ja puuta – sekä sisältä että ulkoa. Sisätiloissa saisi olla paljon puuta, joka toisi kodikkuutta ja lämpöä. Betonista tulisi ripaus raffia pintaa ja mustat yksityiskohdat toisivat kontrastia. Kukkatapetteja tuskin näkyisi, mutta en sano ei koskaan. Ikinä kun ei tiedä miten ne sulattavat oman sydämen tulevaisuudessa, heh.

Haluaisin, että jokaisessa tilassa olisi jokin yksityiskohta tai juttu, joka tekisi tilasta mielenkiintoisen. Jos kyseessä on käytävä, ei se olisi vain perus tavallinen käytävä, vaan siinä olisi jokin katseenvangitsija esim. hyllysyvennys, upeat ikkunat kehyksineen tai vaikka massiivipuinen liukuovi. Mikä sitten todellisuudessa on mahdollista, niin eiköhän se selviä.

Olen koonnut tähän tiloja, jotka toimivat inspiraationa suunnittelussa ja ihan vaan fiilistelyyn. Esittelen ideoita välillä miehellekkin, jotta hahmottaisi paremmin mihin olen pyrkimässä. Kivojen kuvien myötä iski rakennuskuume häneenkin. Budjettiakin on jo kartoitettu, vaikkei nyt vielä pankin pakeilla olekaan käyty. Ensin pitää tiedostaa, mihin oikeasti on varaa. Ei tuo rakentaminen mitään halpaa ole. Perus tönöön olisi ehkä varaa, mutta perus ei kiinnosta. Eli taidanpa palata takaisin sorvin ääreen..

31/03/2016

comments 12

Tähdenlentona vain

Vaikka blogiin tuleekin raapusteltua yleensä melko pinnallisia juttuja, tapahtuu elämässä kuitenkin paljon suurempia ja merkittävämpiä asioita, kuin sisustaminen. Odotin kovasti sitä päivää, että pääsen kertomaan teille uutisen, joka tulisi mullistamaan minun ja samalla monen muunkin elämän. Mutta elämä se osaa yllättää, tällä kertaa hieman ikävämmin.

Erittäin odotettu, suuri pieni ihmeemme sai siivet ylleen pääsiäisenä. Kyllä, odotimme onnellisesti toista lasta. Yllättäen kaikki loppui kuin seinään, pienokainen ei enää jatkanut hyvin alkanutta matkaansa. Itse pelkäsin mahdollista keskenmenoa melkein joka päivä, joten olin kerinnyt valmistautua henkisesti (jep, juuri noin rentoa se odottaminen on, eikä todellakaan toisen kohdalla helpota). Vaikka tämä tuli molemmille surullisena yllätyksenä, mies taisi ottaa asian raskaammin. Hän osasi vain iloita sitä, että kohta meitä on neljä. Olen itse kokenut saman aiemmin monta vuotta sitten, jolloin asia tuli aivan puskista ja odottamatta, maailma romahti ja kunnolla. Meni yllättävän pitkään, kun pääsin asiasta yli ja pystyin siitä itkemättä puhumaan. Kokemus näköjään kovettaa.

Puhuminen auttaa ja siksi en tätäkään asiaa peittele, vaikka kovin henkilökohtainen asia onkin. Jokainen suree ja käsittelee asioitaan eri tavoin. Minun tapani on olla avoin niin iloisissa kuin surullisissakin asioissa, vaikka välillä tuntuukin, että lähimmille ihmisille on kaikista vaikein kertoa ne suurimmat uutiset, oli kyse sitten hyvistä tai huonoista uutisista. Puolitutuille tai tuntemattomille saatan avautua huomattavasti herkemmin. Täällä tuleekin asiat sitten kaikkien luettavaksi, jos blogiini eksyy.

Onhan tässä itketty, mutta silti kaikki on oikein hyvin, takaiskusta huolimatta. Olen äärettömän kiitollinen ja onnellinen siitä, että meillä on jo yksi terve ja superihana lapsi. Odotan innolla sitä, että pääsemme taas yrittämään. Eipä sitä haluais aloittaa alusta koko projektia, kun siinä saattaa mennä hyvinkin pitkään ennen kuin mitään tapahtuu, mutta minkäs teet. Keskenmenoja tapahtuu paljon ja on hyvä tietää, ettei niille minkään voi. Se on rankka tapahtuma niin henkisesti kuin fyysisesti, mutta joku tarkoitus niillä aina on. Niin tälläkin on. Uskon siihen, että yhteinen haaveemme vielä jonain päivänä toteutuu. Sen aika ei ollut nyt.

Ikuisesti muistoissa, rakas pieni tähdenlentomme ♥ 28.3.2016

Hipaisi hiljaa enkelin siipi, kauneinta maailmassa näytti.
Salaa sitten ovesta hiipi, enkelin oikeutta käytti.
Nukkui pieni enkelin siipien suojaan ja lähti,
nyt pikkuinen on taivaan kirkkain tähti.

29/03/2016

comments 6

Laatua vaatekaappiin

Mitä enemmän ikää tulee, sitä vähemmän viihdyn vaatekaupoissa. Tai en kai ole koskaan kummemmin viihtynyt. Ostan nykyään todella harvoin vaatteita itselleni, ehkä jopa liian harvoin. Lapsokaisen vaatevarastoa pitää vähän väliä päivittää, joten shoppailut keskittyy enemmän napero-osastoon. Niitäkin vähän pakon edessä, kun lapsella pitää olla kausivaatteita ja nopeasti niistä myös kasvetaan ulos.

Vaatehyllyni ammottavat nykyään tyhjyyttään, vain neljäsosa kaappitilasta on käytössä! Mun vaatekaappi ei näytä yhtään naisen omistamalta :D Olen kyllä hyvä karsimaan vanhaa vaatetta pois, ja muutakin tavaraa. Jos käyttöä ei ole hetkeen ollut, lahjoitan tai myyn eteenpäin. Eikä tämä päde vain oman kaapin sisältöön, laitan nimittäin miehenkin putsaamaan kaappiaan vähän väliä. Kaikilla meillä on tapana säilyttää vuodesta toiseen mitä ihmeellisempiä kolttuja, eikä niitä oikeasti koskaan pidetä. Onko muillekkin tuttua: “Ehkä sitten joskus”?

Tuntuu, että KonMari on sisäänrakennettu meikäläiseen. En ole kirjaa lukenut, mutta sekasotku ja epäjärjestys ovat itselleni lähes vieraita käsitteitä (aprillia, on meilläkin sotkua). No mutta tyhjennän vähän väliä laatikoita, hyllyjä, kaappeja ja varastoja. Se on jotenkin niin vapauttavaa. Itselläni on siis aika hyvä taito heittää tavaraa pois, vaikka kirjasta saattaisikin vielä jokunen uusi juttu aueta.

Itseasiassa nautin siitä, että kaappini on lähes tyhjillään. Ostan mielummin muutaman laadukkaan, kuin paljon kertakäyttökamaa. Less is more pätee tässäkin asiassa, ainakin itselläni. Haluan pitää vaatteita mahdollisimman pitkään ja mitä pidempään ne kestää värin, mallin ja laadun puolesta, sen parempi. Jätän suosiolla kaikki värikkäät hassunhauskat hässäkät kauppaan, koska tiedän, että ne on just sen yhden kerran käytössä ja sitten ne jää kaappiin pölyttymään. Niiden hohto kun häipyy lähes samantien. Myönnän, että saatan ostaa pikkumustaa Henkkamaukasta ja ne on toiminut ihan hyvin, varsinkin kun käyttöä niille on varsin vähän, kerran pari vuodessa.

Olen värien suhteen jonkun mielestä varmasti hyvinkin tylsä. Värimaailma rakentuu valkoisesta, harmaasta, mustasta ja nudesta. Oikeen väri-iloittelua! Mielestäni nämä värit ovat aivan ihania. Klassisen neutraalit värit ja mallit, toimii mainiosti vuodesta toiseen. Jos villapaita maksaa satasen tai kaksi, yleensä tietää, että se myös kestää käytöstä ja pesusta toiseen. Pesen nimittäin villapaitoja melko ahkeraan, eikä ne ole moksiskaan. Laatu kestää.

Ai niin, onhan mulla yhdet farkutkin muutaman chinon lisäksi. Siis tasan yhdet farkut. Niitä olen käyttänyt sen 5 vuotta, ellen jo pidempään. Olisikohan aika hankkia jo uudet tai ainakin toiset…

Vaikka en shoppailusta tykkääkään, välillä sitä joutuu uutta vaatetta ostamaan. Kun tarve iskee, en edes lähde pörräämään sinne tänne, vaan suuntaan Filippa K:lle tai Tiger of Swedenille. Olen tykästynyt myös Ganttiin ja Marco Poloon, joiden laatuun voi luottaa. On kiva tietää sellaiset merkit, joista aina löytyy jotain sopivaa. Usein mukaan lähtee paita tai pari, harvoin joutuu tyhjin käsin ulos lähtemään. Eikä tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan. Aikaa ja vaivaa säästyy.

Meillä on työhuoneen vinokaton alla kolo, jossa on avoin vaaterekki. Siinä tulee pidettyä villapaidat ja muutama collegepaita. Villistä väriskaalasta tulee aika kiva liukuväriefekti. Samat värit toistuvat myös vaatekaappien sisällä, jokaiselle värille on oma pino. Selkeys ja yksinkertaisuus pätee sielläkin, vaikken nyt lähdekään erikseen sisältöä kuvaamaan.

Mitenkäs teillä muilla menee vaatteiden suhteen? Pihistät, panostat vai miksailet? Pursuaako kaapin sisältö valikoimaa vai onko siellä vain harvat ja valitut?

21/03/2016

comments 4

Suomen kaunein koti -ohjelma alkaa!

Joskus se elämä yllättää pienesti tai isosti, joskus positiivisesti, joskus negatiivisesti. Nyt yllätys oli jotain siltä väliltä, luonnehtisin enemmän kauhunsekaiseksi yllätykseksi.

Olin juuri istahtanut mukavasti autooni palaverin jälkeen, kun puhelin soi. “Onneks olkoon, teidän kotinne on valittu Suomen kaunein koti -ohjelmaan!”. “Ööö, aijaa. No okei, kiva”, oli minun vastaus iloiseen onnitteluun. “Sopisiko, että tulemme kuvausryhmän kanssa paikalle parin viikon sisällä?” “No ei, ei todellakaan sovi! Nyt en kyllä yhtään tiiä tästä… Jos palataan myöhemmin asiaan.”

Voisi tietysti kuvitella, että hihkuisin innoissani, kun kotimme on valittu maikkarilla pyörivään suosittuun tv-ohjelmaan, mutta minä menin paniikkiin. Meillähän on täällä kaikki hommat aivan kesken! Piha revitty auki, paikat repsottaa sieltä täältä ja mitä lie juttuja on kesken. Ei tänne mitään kuvausryhmää voi päästää! Sitä paitsi tämä nyt on vaan tämmönen, ei meidän koti nyt tuollaiseen ohjelmaan sovellu. Kutakuinkin tällä tavoin jatkoin puhelimessa.

Kerroin miehelle saamastani puhelusta. Kysyin, mitä ihmettä tehdään. Miehellä oli melko samat ajatukset sen suhteen. Tässä on niiiiin paljon tekemistä, ei me mitään keritä tekemään ja tää nyt on vaan tämmönen. Onhan tämä meidän koti kiva, mut ei tämä nyt NIIN kiva ole. Ehkä eniten ahdisti se, ettei kotimme ole kuitenkaan vielä se unelmakoti, josta kovasti haaveilen. Talollamme on historiaa 38 vuotta neljän eri perheen asumana. Kerroksellisuutta on siis nähtävissä, joka on tietysti omalla tavalla kiehtovaa. Ja ollaanhan me tässä paljon tehty hommia, mutta ihan sikana juttuja kesken! Ei niitä valokuvissa ole näkynyt, kun olen rajannut kaikki epämääräiset kohdat pois.

Noh, kyseisen puhelun jälkeen sain vielä kaksi puhelua, jossa toivottiin päivää, milloin voisivat tulla, koska he todella aikoivat tulla. Vaihtoehtoja ajan suhteen ei ollut montaa, meillä oli oikeestaan vain noin kuukausi aikaa laittaa paikat siihen kuntoon, että kehtaa joten kuten telkkarissa olla – siis jos nyt sellainen olisi koskaan mahdollista. Päätin ottaa kuitenkin haasteen vastaan ja varmistin ensin miehen sitoutumista hommaan. Mietittiin, että tulisipa sitten aineskin tehtyä hommia eteenpäin! Niinpä niin. Siinä lauseessa se päätös taisi olla, vaikka matkalla on ollut enemmän tai vähemmän epäröintiä. Niin lyhyessa ajassa hommat plakkariin ja vielä kun on noita reissuja, töitä, lapsenhoitoa ja mitä muuta vielä. Lupasin laittaa sähköpostia, sopiiko kuvaukset meille ja millon.

Tein to do -listan, ja voin kertoa ettei se mikään lyhyt ollut. Näytin listan miehelle, joka vähän järkyttyi. Mutta niin ne hommat alkoivat samantien ja kyllä sitä sitten tapahtui paljon lyhyessä ajassa. Takapakkia ja ylimääräistä rahanmenoa tuli joidenkin juttujen kanssa, sekös kiukutti. Mutta tehtiin se mikä kerettiin. Meidän koti on meille tähän elämäntilanteeseen hyvä, joten mitä kummaa siinä nyt voi menettää, jos ollaan telkkarissa ja meidän koti arvostellaan? Siis muutakuin maine, kunnia ja kasvot?

Tiedän, että ohjelmassa on paljon upeita koteja, mutta nyt siellä on meidänkin tönö! Niin ja me. Voin jo pelkästä ajatuksesta pahoin, kun mietin omaa naamaani telkkarissa. Tai kun meidän koti siellä näkyy. APUA. Olen tämän ajatuksen ja tiedon kanssa koittanut elää, välillä onneksi unohtaen koko jutun, vaikka vuoden takainen kuvauspäivä olikin todella kiva. Kauhunsekaiset tunteet eivät helpolla hellittäneet. Onko se nyt niin kauheeta, jos meidän koti haluttiin kivaan tv-ohjelmaan, jota itsekin olen tykännyt seurata? Eipä kai, mutta tuntuu se silti oudolle.

Kuten kuvasta näkyy, siellä ne tuomarit istuskelee meidän terassilla! Arkkitehti Aleksi Niemeläinen, sisustustoimittaja Hanna Sumari ja sisustussuunnittelija Milla Alftan. Jo vain, ohjelman Making of -kuvaukset olivat meillä. Oltiin evakossa melkein koko päivän, kun kuvausryhmä otti paikat haltuun. Tässä linkki videoon.

Suomen kaunein koti -ohjelma alkaa tänään MTV3-kanavalla klo 20:05. Meidän jakso tulee vasta toukokuussa, eli tässä saa odotella vielä pari kuukautta ja ihastella muiden hienoja koteja sen aikaa! Jännitys on kova. Ne tuomareiden pisteet. Ne on ne pahimmat.

19/03/2016

comments 2

Artek Helsingin avajaiset

Sain kutsun Artekin uuden lippulaivamyymälän avajaisiin, jotka olivat viime torstaina. Avajaisiin oli muutama muukin tulossa, jono oli ulkona todella pitkä. Puolisen tuntia meni, kun päästiin ovelle saakka. Vasta ovella tajuan, etten ollut muistanut vastata kutsuun! Shiiiit. Ihan kiva pyytää avec mukaan, kun itse unohtaa ilmottautua. Sitäpaitsi meinasin ensin unohtaa koko tapahtuman, päivät menee niin hujauksessa ohi, etten perässä pysy.

Pienen selittelyn jälkeen päästiin sisälle, eikä turhaa reissua onneksi tullut. Uudet puitteet olivat kyllä todella upeat! Silmänruokaa riitti kahdessa kerroksessa, vaikka enemmän se taisi olla vain pikku tungoksessa völjymistä. Dj soitti musiikkia taustalla ja tunnelma oli leppoisa. Olihan siellä muutamia esityksiäkin, mm. eräs tyyppi soitti mahtavia soundeja huonekaluilla!

Avajaiset olivat Artekille todellinen menestys. Paikalle oli saapunut valtava määrä vieraita ja vähän joka paikkaan joutui jonottelemaan; sisälle, narikkaan, skumpalle ja hauskaan Stool Loop -kuvaussettiin, johon mekin sattumalta pyllähdettiin. Kotiinviemisiksi sai siitä hyvästä kangaskassin. Jossain Artekin matskussa saattaa sitten oma nätti naama näkyä.

Hauska ilta jatkui Stockalle pienen ideoinnin merkeissä. Kerroinkos jo, että saatiin ystäväni kanssa ihka ensimmäinen yhteinen työprojekti?! Näitä yhteisiä projekteja on ollut jo vuodesta miekka ja kypärä, mutta nyt päästiin suunnittelemaan sisustus Helsingin keskustassa sijaitsevalle upealle toimistotilalle! Siitä myöhemmin lisää kuvien kera.