comments 12

Luonnollinen ja lämmin villamatto

Kaupallinen yhteistyö VM Carpet

Olohuone on kaivannut isompaa mattoa jo pidemmän aikaa, mutten ole pitänyt hankinnan kanssa mitään kiirettä. Olin tykästynyt väliaikaiseen mattoon, joten toivoin uuden maton olevan samantyyppinen – hillityn neutraali, hiekanvärinen ja helppohoitoinen.

Kävin syyskuussa Habitaressa ja ajattelin sen olevan hyvä tilaisuus silmäillä samalla mattoja, jos jotain sopivaa osuisi eteen. Pian löysin itseni VM Carpetin osastolta ihailemassa mattovalikoimaa. Heitin ilmoille, mahtaisiko heillä olla uusia villamattoja tulossa.

Sain käsiini vuoden 2024 uutuuden, Hiillos-villamaton, joka vastasi täydellisesti sitä mitä olin mielessäni kuvitellut. Maton yksinkertainen kuosi, meleerattu värisävy, materiaali ja tunto – ihan perfecto! Katsoin vertailun vuoksi vielä muitakin vaihtoehtoja, mutta hiekanvärinen Hiillos vaikutti olevan juuri se oikea. Näinkö vaivattomasti olohuoneen matto löytyikin?

Kun pääsin messuilta kotiin, laitoin samantien mallipaloja tilaukseen. Halusin varmistua, että värisävy on oikea, messuilla on kuitenkin hyvin erilainen valaistus kuin kotonani. Tilasin Hiillos-villamatosta mallipalat hiekanvärisenä sekä ruskeana. Lisäksi vielä mallipalan paksummasta Hehku-villamatosta luonnonvalkoisena, jossa on hieman erilainen kuosi.

Vaikka olin mielessäni tehnyt jo valinnan värisävystä, yllätyin miten ihanalta myös ruskea näytti. Se tuntui sopivan kotiini aivan yhtä hyvin. Päädyin kuitenkin alkuperäiseen suunnitelmaan eli hiekanväriseen mattoon, koska kaipasin vaaleutta. Maton virallinen värikoodi on 740 grey, mutta koska omaan silmään sävy on pikemminkin hiekka tai lämmin harmaa, kutsun sitä hiekanväriseksi.

Tarkistin vielä mitat ja laitoin maton tilaukseen. Meni pari viikkoa, kun matto saapui. Miten se onkin aina niin jännittävää, kun jotain uutta saapuu kotiin! Miltä matto näyttää, tuntuu tai tuoksuu? Istuuko se mittojen puolesta, miltä kanttaukset näyttää? Niin monta jännitettävää asiaa.

Aivan häkellyin miten upealta matto näytti ja tuntui! Se oli valmistettu niin laadukkaasti, jokaista tikkausta myöten. Tiedän kyllä, että VM Carpetin matot ovat erittäin laadukkaita, onhan minulla entuudestaan ollut niitä useampi, mutta jostain syystä vaan yllätyin. Siis positiivisesti!

Maton kuviointi on hillityn tyylikäs ja siinä on ihanan pehmeä pinta. Maton ympäri kulkee kaunis kapea pellavakanttaus viimeistellen ilmettä ja pohjassa on liukumaton Evapolytex, joka tekee matosta ryhdikkään. Pohjan materiaali sopii lattialämmitykselle, eikä se jätä jälkiä lattiaan.

Tilaamani maton koko on 240 x 270 cm. Halusin, että sohva menee kunnolla maton päälle, mutta reunoille jäisi kuitenkin happea, niin ettei matto osu seiniin.

Matto on 100 % villaa, joka on materiaalina erittäin helppohoitoinen. Villahan tunnetusti puhdistaa itse itseään. Minulla on ennenkin ollut villamatto ja sain monen kerrat todistaa sitä, kun matosta hävisi ihan itsestään vaikeammatkin tahrat, vauvan pukluista mustikkasoosiin. Kevyt putsaus riitti, matto hoiti itse loput. Käsittämätöntä. Villa on materiaaleista ihan lemppari. Se on todella kaunis, ajaton, eläväinen luonnonmateriaali.

Luotto tähän mattoon on kova. Onhan meillä joskus aikoinaan ollut VM Carpetin valkoinen nukkamatto ruokailuryhmän alla. Luit oikein, valkoinen. Moni leimasi meidät varmaan hulluksi. En ihmettele. Kuka nyt tieten tahtoen laittaa valkoisen maton edes lähelle keittiötä! Niin vain kaikki lika lähti, tuosta noin vaan. Ja voi kuulkaa, siihen meni vuosien aikana yhtä sun toista.

Myös edellisen kotimme olohuoneen matto oli VM Carpetilta. Sinne kotiin se matto jäikin, kun uudet asukkaat halusivat sen ostaa. Tänne se oli nimittäin aivan liian suuri, enkä raaskinut pistää saksien, vaikka se olisi yksi vaihtoehto ollutkin. Maltoin odottaa uutta mattoa saapuvaksi ja odotus kyllä palkittiin! Olen niin tyytyväinen. Myös lapset ihastuivat todella paljon mattoon.

Ison maton avulla saa luotua kauniita yhtenäisiä kokonaisuuksia. Monesti koteihin valitaan turhan pieniä mattoja, mutta kannattaa ottaa ihan rohkeasti reilun kokoista! Olisin itsekin ottanut vielä isomman, jotta nojatuoli mahtuu kunnolla maton päälle, mutta saareke alkoi tulla vastaan. Nyt nojatuoli tulee vähän maton yli. Eipä se haittaa, koska lattian, nojatuolin ja maton leikkaava värikombo on tosi ihana. Tykkään muutenkin sommitella huonekalut epäsymmetrisesti, sellaisessa on enemmän mielenkiintoa kuin täysin symmetrisessä asettelussa, sellaista mukavaa flowta.

Tämä vuosi on muuten VM Carpetin juhlavuosi. VM Carpet täyttää 50 vuotta ja se on tänä päivänä Suomen suurin mattotehdas! Puolen vuosisadan mittainen kokemus on luonut uniikin tavan tuottaa mattoja. Kaikki matot tehdään aina räätälöiden oikeaan muotoon ja mittaan, jotta ne sopivat tilaan kuin tilaan. Vahvalla ammattitaidolla ja innovatiivisesti jo vuodesta 1973 lähtien.

comments 46

Onnettomuus

Yksi pahimmista painajaisista kävi itselleni toteen viime keskiviikkona, kun meidän pieni Nilo jäi mopon alle koulun sisäpihalla. Näin koko tilanteen ja se oli ehkä järkyttävintä mitä oon ikinä kokenut. Luulin, että Nilo menehtyi, kun en enää nähnyt pientä. Kaikki meni törmäyksessä vaan murskaksi ja ympäriinsä, Nilo raahautui mopon mukana useamman metrin.

Olen ollut ihan vereslihalla tapahtuneesta. Törmäyshetki oli todella raaka ja epätodellinen. Ei ollut mitään tehtävissä, kun mopo tuli niin kovaa ja yllättäen suoraan hänen päälle.

Olin hakemassa Niloa eskarista hieman ennen klo 17. Lähdimme yhdessä sisäpihan ovesta ulos ja päätimme ottaa tuttuun tapaan juoksukilpailun autolle, joka sijaitsi koulurakennuksen toisella puolella. Kerkesimme juosta vain muutaman metrin, kun kulman takaa tuli mopo täysin yllättäen pimeässä. Kuului kova rysähdys ja samassa hetkessä Nilo katosi silmistäni. Näin vain rikkoutuneen mopon kahden metrin päässä törmäyskohdasta. Menin shokkiin.

Löysin Nilon mopon toiselta puolelta maasta makaamasta. Aloin huutamaan hysteerisenä. Nostin Nilon syliin ja siirsin hänet kauemmaksi. Nilo tärisi ja itki, muttei pystynyt nostamaan käsiä tai jalkoja. Se oli niin järkyttävä ja pelottava tilanne, kun en tiennyt yhtään miten vakavasti Nilo oli loukkaantunut. Mopon kyydissä oli ollut kaksi poikaa, joille huusin monta kertaa, että soittakaa ambulassi.

Tuntui, että ambulanssin tulo kesti ikuisuuden. Silitin Nilon päätä varovaisesti, rauhoittelin ja peittelin hänet untuvatakkini alle. Päähän oli tullut monta iskua. Selässä ja jaloissa oli myös paljon ruhjeita.

Kun ensihoitajat saapuivat paikalle, Nilo nostettiin paareilla ambulanssiin. He tutkivat Niloa ja tekivät arvion tilanteesta. Poliisit tuli jossain kohtaa paikalle ja kävivät kyselemässä minulta mitä tapahtui. Siinä kohtaa aloin itkemään, enkä saanut sanotuksi paljoakaan. Kerroin mitä näin ja pyysin heitä tarkistamaan koulun valvontakamerat, jonne tilanne oli todennäköisesti taltioitunut.

Lähdimme Uuteen lastensairaalaan Meilahteen. Tajusin ambulanssissa, että toinen lapsistani oli tulossa kaveriltaan kotiin. Koitin soittaa lapselle, mutta puhelimeen ei saatu yhteyttä. Hän ei ollut edes lukenut aiemmin lähettämääni viestiä, jossa muistuttelin heijastinliivin käytöstä. Soitin hänen kavereiden vanhemmille, muttei kukaan ollut nähnyt häntä hetkeen. Sitten soitin naapureita läpi, että kävisivät katsomassa onko lapsi mennyt jo kotiin. Ei jälkeäkään. Säikähdin, että hän on jäänyt auton alle, kun ei ole muistanut laittaa niitä heijastinliivejä.

Soitin lasten isälle. Kerroin onnettomuudesta ja toisesta lapsesta, jota en tavoita. Olin järjettömän huolissani molemmista lapsista. Toisen kanssa olen ambulanssissa matkalla sairaalaan ja toinen on kadonnut. Onneksi lapsi viimein löytyi ja isä lähti häntä hakemaan.

Kun pääsimme sairaalaan, oli traumapolilla meitä vastassa 9 erikoislääkäriä. Niloa alettiin heti tutkimaan hyvin laajasti. Otettiin verinäytteitä, tehtiin ultraäänitutkimus, röntgen sekä tietokonetomografia. Nilo ei jaksanut pysyä hereillä ja jossain kohtaa minulta meinasi lähteä taju.

Saimme lääkäriltä vastauksia myöhään illalla. Nilolle oli tullut kallonpohjan murtuma, aivotärähdys ja monia ruhjeita. Luojan kiitos, ei kallonsisäisiä vammoja. Nilo jäi tarkkailuun yön ajaksi sairaalaan. Lasten isä jäi Nilon seuraksi, minä lähdin toisen lapsen kanssa kotiin.

Kun olimme kotona ja sain lapsen nukkumaan, valahdin lattialle. Tärisin ja itkin. Tuntui, että kaikki energia ja voima valui pois kehosta. Törmäyshetki tuli koko ajan mieleen. Riistävän raakana ja brutaalina. Kävin tahtomattani läpi sitä hetkeä uudelleen ja uudelleen.

Nilo pääsi seuraavana päivänä kotiin. Jouduimme tosin lähtemään seuraavana aamuna päivystykseen, kun hänen toinen silmä muurautui umpeen. Pelästyin asiaa. Silmän yläpuoli oli saanut osumaa, jonka vuoksi silmä turposi ja mustui. Lääkäri sanoi silmän paranevan ajan kanssa.

Onnettomuudesta on tiedotettu laajasti ja se on ollut myös uutisissa. Helsingin Sanomat teki jutun heti seuraavana päivänä, johon meiltä pyydettiin kommentit:

Poliisi epäilee: Kaksi teiniä ajoi mopolla 6-vuotiaan päälle koulun pihassa Espoossa

On niin absurdia lukea uutisia onnettomuudesta, jonka uhrina on oma pieni lapsi. Rakkain tyyppi maailmassa, meidän Nilo. Ihan epätodellista.

Ylhäällä kuva Nilosta viime kesältä, kun oltiin vielä onnellisen tietämättömiä tulevasta.

Olen niin kiitollinen, että lapseni selvisi hengissä. Olisi voinut käydä pahin mahdollinen. En tiedä olisinko selvinnyt siitä koskaan. Onhan tämäkin jo hieman traumatisoivaa. Ensimmäiset päivät olin tosi peloissani ja säikky. Soitin ystävän suosituksesta kriisipäivystykseen. Ajattelin, että on hyvä käydä tilannetta läpi ammattilaisen kanssa. Se auttoi selkeästi. Päivä päivältä menee paremmin ja hiljalleen voimatkin näyttäisi palautuvan.

Nyt toivon kaikista eniten, ettei Nilolle jää tästä traumoja. Hän paranee hyvää vauhtia ja on taas iloinen oma itsensä. Sairaalakin oli kuulemma tosi kiva, kun siellä sai herkkuja ja pelata pelejä. Ollaan kyllä onnekkaita, että saatiin niin hyvää hoitoa.

Kiitos jokaiselle, joka tarjosi meille kriisin hetkellä apua ja tukea. Se merkitsee ihan valtavan paljon! Koko kylä reagoi tähän tapaukseen hyvin voimakkaasti ja koulukin aloitti heti toimenpiteet suojaamalla koulun sisäpihaa aidoilla, jottei tällaista enää koskaan tapahtuisi.

comments 6

Eteisen tyylikäs ja toimiva liukuovikaappi

Kaupallinen yhteistyö Liukuovi Center

Asuntooni oli valittu alustavasti eteisen kaapit rakentamisen alkaessa, mutta koska minulla oli mahdollisuus vaikuttaa kokonaisuuteen ennen tilausta, käytin tietysti tilaisuuden hyväksi. Suuntasin pikimmiten Liukuovi Centeriin Espoon myymälään tutustumaan valikoimaan, josta löytyikin nopeasti täydellinen kokonaisuus uuteen kotiini.

Kerroin omat toiveet ja tarpeet, jonka mukaan eteisen liukuovikaappia lähdettiin suunnittelemaan. Halusin kokonaisuudesta hyvin yksinkertaisen ja linjakkaan, jotta pieni kapea eteinen ei tuntuisi ahtaalta.

Vaikka itselläni oli selkeästi mielessä mitä halusin, sain loistavia ehdotuksia kaapin toiminnallisuuteen. Alkujaan ajattelin laittaa kaappeihin tyylikkäät umpinaiset vedettävät laatikot asusteille, mutta minulle suositeltiin avointa korimallia, koska usein lasten pipot ja hanskat ovat käytön jälkeen kosteita, eikä umpinaisessa mallissa ne pääse juuri kuivumaan. Todella hyvä pointti! Korit jäävät kuitenkin liukuovien taakse piiloon, joten päädyin niihin.

Kaapit rakennettiin niin, että liukuovet tuli lattiasta kattoon ja näin ollen säilytystilaa saatiin ihan ylös asti. Hyötykäyttöön siis kaikki mahdollinen tila.

Liukuoviksi valitsin vetimettömät peiliovet, joissa on ohuet valkoiset Design A7 -alumiinikehykset. Isojen peilien ansiosta sai kapeaan eteiseen valtavasti lisää tilan tuntua ja valoisuutta. Liukuoviin on mahdollista lisätä jälkikäteen vetimet, mutta toistaiseksi olen ollut ilman. Hyvin on kaapit toimineet ilman vetimiäkin.

Rakensimme liukuovia varten lyhyen seinäpätkän, jotta kokonaisuus on selkeämpi. Liukuovet asennettiin rungon eteen, eli ne ei ole kiinni rungossa. Ovissa on pölysuojattu yläpyörästö sekä hypynestot, joten ovet ovat erittäin turvalliset lapsiperheissä.

Säilytän eteisen kaapissa kaikki mahdolliset takit (untuva-, villakangas-, nahka- ja juoksutakit), untuvaliivit, kengät, kaulahuivit, pipot, hanskat ja heijastinliivit, sekä myös osan treenivarusteista, kuten BodyPump-tangon, levypainot, jumppakuminauhat ja käsipainot. Ainoastaan sadekelin vaatteet, eli sadetakki ja kumisaappaat säilytän varastossa, jonne jätän ne tarvittessa kuivumaan.

Eteisen kaappi vetää ulkovaatteiden lisäksi työkalutarvikkeita, paperipusseja, kangaskasseja, laukkuja, lamppuja, paristoja, tuulettimen, sekä tietysti joka talouden sälälaatikon, johon kertyy ajan myötä millon mitäkin kuiteista lasten löytämiin aarteisiin.

Tykkään käyttää kenkälaatikoita tavaroiden säilytykseen. Ne on tosi käteviä tilavuuden, mittasuhteiden ja toimivuuden puolesta. Myös ulkonäöllisesti ne viehättää huomattavasti enemmän kuin muoviset boksit.

Lapsilla on oma vaatetanko takeille ja haalareille, sekä vedettäviä koreja pipoille, hanskoille, kerrastoille, kuorihousuille ja heijastimille. Alhaalla on säilytystilaa kengille. Lasten treenikamoille on sitten oma paikka lämmitetyssä ulkovarastossa.

Pienessä kodissa tila on hyvin rajallinen, joten hyvällä suunnittelulla sekä toteutuksella on todella iso merkitys toimivaan arkeen. Kuten olen aiemminkin todennut, tässä kodissa jokainen sentti on mietitty tarkkaan, sama pätee liukuovikaappiin. Vaikka kaapit vetävät kiitettävän määrän tavaraa sisäänsä, en koskaan tunge niitä niin täyteen, että ne olisi hankala pitää siistinä tai järjestyksessä. Karsin tavaraa pois käytännössä aina siivoamisen yhteydessä.

Voin käsi sydämellä suositella Liukuovi Centerin kaappeja ja liukuovia! Minulla on kokemusta muutamista eri valmistajista ja kyllä nämä laadussa peittoaa helposti kilpailijat. Ovet liukuvat kuin unelma, hyllyt ovat älyttömän jämäkät, ne on helppo pitää puhtaana ja työnjälki on todella priimaa. Kokonaisuus on valmistettu millilleen oikeissa mitoissa. Palvelu pelaa ja reklamaatiot hoidetaan mukisematta.

Liukuovi Center palvelee Vantaan Tammistossa sekä vielä muutaman kuukauden ajan Espoon Muuralassa. Liukuovi Center aikoo tulevaisuudessa keskittyä enemmän verkossa toimivaan suunnittelupalveluun, jonka avulla asiakkaat voivat itse suunnitella ja tilata omat liukuovikokonaisuudet. Liukuovet valmistetaan Kauhajoella mittatilaustyönä ja toimitusaika on vain 1-3 viikkoa. Liukuovien mekanismille myönnetään peräti 25 vuoden takuu.

Ja sitten hauskana lisätietona, että Liukuovi Centerin perustaja ja omistaja on itseasiassa mun seinänaapuri! Hän on entuudestaan rakentajan kaveri, joten luonnollisesti Liukuovi Center edustaa kaikissa rakentajan kohteissa, kuten tässäkin. Tosin on moni muukin jo löytänyt nämä laadukkaat kotimaiset liukuovikaapit omiin koteihinsa tai kohteisiinsa.

comment 0

Iltalehdessä juttu minimalismista

Iltalehti haastatteli minua minimalismista ja juttu julkaistiin pari viikkoa sitten Iltalehden verkkosivuilla. Sama juttu julkaistiin printtinä viime viikonloppuna Iltalehden Viikonvaihteessa.

Kun antaa isolle valtakunnalliselle medialle haastattelun, siinä ottaa samalla pienen riskin, koska ei voi tietää millä kärjellä juttu kirjoitetaan ja mikä tulee olemaan otsikko. Haastateltava saa kyllä jutun luettavaksi ja korjattavaksi, mutta otsikoihin ei pääse vaikuttamaan. Ja kun kyse on isosta mediasta, otsikoista tehdään lähes poikkeuksetta klikkiotsikoita, jotta saadaan mahdollisimman paljon lukijoita.

Minimalismi on aiheena hyvin ajaton, mutta samaan aikaan myös erittäin ajankohtainen. Halusin antaa haastattelun, koska minimalismi on monelle vielä melko vieras käsite. Toimitin valokuvat jutun kuvitukseen. Taas pääsi hetkeksi omalle epämukavuusalueelle, kun piti ottaa itsestä kuva. Olo oli tuolloin hieman flunssainen, mutta koska aikataulu oli tiukka, ei auttanut kuin suoriutua hommasta parhaani mukaan.

Haastattelun teki Maija Knuuttila. Kun sain häneltä tekstin luettavaksi, olin aivan älyttömän tyytyväinen, miten kivasti hän oli jutun kirjoittanut! Maija oli poiminut hienosti ne asiat, jotka ovat minimalismissa itselleni olennaista. Juttu oli todella lempeä ja kiva luettava.

Kuten arvelinkin, verkkojulkaisun otsikko oli hieman klikki, mutta yllätykseksi moni tokaisi juuri tuon otsikon pointin pätevän omassakin elämässään, vaikkei minimalisti muuten olisikaan.

Tästä juttuun

Juttu on kiinnostanut Iltalehden lukijoita hyvin ja se nousikin yhdeksi viikon luetuimmista Asumisartikkeleissa. Juttua on myös jaettu paljon ja kommentointi on ollut hyvin runsasta. Paljon positiivista kommenttia, mutta joukossa on myös niitä, jotka kauhistelevat väritöntä sisustusta ja tyhjää ankeaa kotiani. Juttua on kommentoinut myös sellaiset, jotka eivät ole juttua lukeneet tai eivät ole lukemaansa ymmärtäneet.

Minimalismi voi olla vaikea asia ymmärtää. Itselleni minimalismi on sisäsyntyistä, joten sitä ei tule erityisemmin edes ajatelleeksi, paitsi silloin, kun siitä puhun tai siitä kirjoitan. Juttu oli mukavan kattava, ja siinä oli paljon esimerkkejä miten minimalismi minun elämässäni näkyy. Minimalismia voi käsitellä hyvin laajasti, koska sen sisällä on paljon eri aiheita, oikeastaan niin paljon kuin vain mieleen tulee. Välillä itsekin havahdun miten minimalismi on ihan kaikessa tekemisessä läsnä.

Minimalismi ei tarkoita sitä, että vähennetään vähentämisen takia. Se tarkoittaa sitä, että karsii turhan pois, jotta jää enemmän tilaa asioille, joilla on merkitystä. Jokainen toteuttaa minimalismia omalla tavallaan, ei ole vain yhtä ainoaa tapaa. Tämä on hieman vaikea joidenkin ymmärtää.

Eräs ihmetteli, että pitääkö nyt heittää kaikki vähemmän käytössä olevat kulahtaneet vaatteet pois, vaikka niitä saattaa vielä tarvita. Ei, mitään ei tarvitse heittää pois. Jos tarvitset jotain vaatetta vielä, niin pidä se! Yksinkertaista.

Eli jos tietää, että aikoo pitää niitä kulahtaneita verkkareita ensi kesänä pihahommissa, niin pidä ne! Älä heitä pois, jos kerran tarvitset niitä. Mutta jos siellä kaapissa on oikeasti kasapäin sellaista, joille ei yksinkertaisesti ole enää mitään tarvetta, eikä ole vuosikausiin ollut, on ihan tervettä laittaa ne eteenpäin, kuin hillota vuodesta toiseen kaapissa täyttämässä tilaa.

Minimalismissa ei mitään pidä tehdä. Sinä teet, jos sinä haluat.

Jos haluaa päästä eroon kuormittavasta ihmissuhteesta, kiirettä tuovasta turhasta tapahtumasta tai uusista, mutta huonosti istuvista nahkasaappaista, niin todennäköisesti niistä luopuminen on ihan järkevää.

Ei luopuminen aina helppoa ole. Tällaiset asiat saattavat vaatia paljon puntarointia. Pidänkö nämä asiat elämässäni vain miellyttääkseni muita? Velvollisuudesta? Kun kerran ostin, niin pidänkö siitä kynsin hampain kiinni, vaikkei se palvele minua sillä tavalla kuin toivoin? Sinä itse päätät. Kokeile, miltä luopuminen turhista asioista ja tavaroista tuntuu. Varoitan, se tunne on todella koukuttava.

Minimalismi saatetaan ymmärtää, että se on vain varakkaiden etuoikeus. Tai niin, ettei aito minimalisti omista yhtään mitään. Molemmissa esimerkeissä minimalismi on ymmärretty väärin. Minimalismi on sitä, että itselle turha on karsittu pois, jotta jää enemmän tilaa tärkeille ja merkityksellisille asioille, mitä ne kenellekin sitten on. 

Itse tavoittelen sellaista ympäristöä, jossa minulla ja lapsilla on hyvä olla. Tiedän tarkalleen, millainen se ympäristö olisi ja teen paljon töitä sen eteen, jotta saavutan haluamani ympäristön. Olen osittain sen jo saavuttanutkin, mutta vielä on tehtävää. Tavoitteen pääsemiseen ei ole oikoreittiä, vaan se vaatii suunnitelmia, työtä, kompromisseja, karsimista ja luopumista, toisinaan hieman myös tuuria.

comments 4

Asunnon pohjaratkaisu ja muutoksia

Asuntoni on pienistä neliöistään huolimatta todella toimiva. Kun rakentaja antoi minulle raksalla käydessäni pohjan nähtäväksi, tuli nopealla silmäyksellä ilmi, että pohja on suunniteltu harvinaisen hyvin. Asuntoon oli saatu mahtumaan kaikki ne asiat, joita asunnolta toivoinkin. Toimiva pohja on todella tärkeässä roolissa asuntoa etsiessä, mutta ostopäätökseen vaikutti hyvin paljon myös se, että sain laittaa käytännössä kaikki pinnat valitsemillani materiaaleilla.

Paritaloasuntoni on 63 m2 kolmio, joka pitää sisällään avokeittiön, olohuoneen, kaksi makuuhuonetta, saunan, wc:n ja kylpyhuoneen, jonka yhteydessä on kodinhoitohuone. Näiden lisäksi on vielä lämmitetty varasto, jota pystyy hyödyntämään monipuolisesti.

Olohuone on soljuvasti keittiön kanssa samassa tilassa. Kokonaisuus edustaa tämän päivän ratkaisua, jonka ansiosta pienikin tila tuntuu avaralta ja ilmavalta. Huonekorkeus on 3 metriä, joka lisää entisestään tilantuntua. Makuuhuoneissa ja eteisessä huonekorkeus on 2,6 metriä, kylpyhuoneessa suunnilleen sama. Rakentaja sanoi, että olisi pitänyt tehdä matalampi huonekorkeus, mutta itse olen erittäin tyytyväinen huonekorkeuteen, en haluaisi yhtään vähempää tai yhtään enempää korkeutta.

Asunnon jokainen sentti on käytetty erittäin tarkkaan. Hukkaneliöitä – tai siis hukkasenttejä ei ole yhtäkään. Pienten neliöiden takia muutamat huonekalut menivät vaihtoon, kuten ruokapöytä ja sohva, jotka oli turhan suuria tänne. Nyt olen todella tyytyväinen huonekalujen istuvuuteen, niin mittasuhteiden kuin visuaalisuuden puolesta. Pienillä muutoksilla on suuri merkitys.

Hankintalistalla on vielä isompi matto olohuoneeseen. Habitare tarjoili kivasti inspiraatiota ja löysinkin mahdollisesti sopivan maton, josta tilasin jo mallipalan kotiin.

Ruokapöydän äärellä työskentely tuntui pitkään vaikealta. Olin rakentamassa työpistettä makuuhuoneeseen, mutta onneksi luovuin tästä suunnitelmasta, nimittäin ongelma ratkesi uuden ergonomisen työtuolin ansiosta. Vitra Aluminium 104 Chair sopii loistavasti ruokapöydän kanssa yksiin, niin että istuma-asento on oikeaoppisen ryhdikäs. Tuoli edustaa täydellisesti omaa sisustustyyliäni, joten se saa olla hyvin mieluusti esillä. On ihanaa, kun töitä tehdessä näkee isoista ikkunoista ulos ja päivänvalo tulvii ympärillä.

Työtarvikkeet ovat käsien ulottuvilla saarekkeessa ja saareke toimii itsessään myös hyvänä työtasona, johon mahtuu levittämään vaikka ja mitä. Tämä oli syy, miksen halunnut saarekkeen päälle vesipistettä tai liesilevyä, jotta se pysyy vesi- ja rasvatahroista vapaana. Tulostimelle löytyi paikka lasten vaatekaapista, jonne sain raivattua sopivan tilan pienellä järjestelyllä. Nyt tulostin on poissa silmistä ja jaloista, mutta edelleen helposti käytettävissä.

Sain aiemmin paljon kyselyä asunnon pohjasta, millainen se on. Pohjapiirustus jäi tuolloin jakamatta, mutta tässä se on nyt nähtäväksi, kun sain piirrettyä sen uusiksi. Itse tykkään katsella ja tutkia asuntojen pohjakuvia, miettiä mitä muutoksia tekisin ja mikä toimisi mahdollisesti paremmin. Aika harvoin eteen tulee sellaista pohjaa, joka on sellaisenaan tosi hyvä. Tähän pohjaan tykästyin täysin, enkä löytänyt mitään muutettavaa, vaikka kuinka pyörittelin.

Alkuperäiseen pohjaan tehtiin vain pari pientä muutosta. Yksi muutos oli wc:n flippaus toisinpäin, jotta wc:n ovi on enemmän makuuhuoneiden puolella, eikä keittiön puolella. Toinen muutos oli lyhyen seinäpätkän lisäys eteiseen. Näin eteisen ilme saatiin yksinkertaisemmaksi ja peilikaapit jäivät seinän taakse. Rakentaja itse teki pieniä hienosäätöjä, kuten suihkun siirto toiselle seinälle, jottei putkiston äänet kuuluu naapuriin ja makuuhuoneen seinän siirto muutaman sentin, jotta makuuhuone on aavistuksen isompi.

Vaikka asunnon pohjaan tehtiin hyvin pienet muutokset, muita muutoksia olikin sitten huomattavasti enemmän. Oikeastaan kaikki pinnat ja kiintokalusteet meni alkuperäiseen suunnitelmaan verrattuna uusiksi. Muutoksia oli paljon, mutta ne oli helppo toteuttaa, koska taloa vasta rakennettiin. Rakentaja sanoikin, ettei hänelle ole mitään väliä minkälaista hän rakentaa, kunhan vaan maksan materiaaleista, kalusteista sekä lisätöistä erotuksen.

Keittiötoimittaja pysyi samana, mutta keittiön malli vaihtui materiaaleineen ja toimintoineen. Lattia vaihtui laminaatista lankkuparkettiin, sisäkatto levytettiin ja maalattiin paneloinnin sijaan, kylpyhuone sai erilaiset laatat ja tasot, myös saunan paneelit vaihtuivat toiseen puulajiin uudella linjakkaammalla toteutuksella. Makuuhuoneiden vaatekaapit vaihtuivat liukuovista täyskorkeisiin ovikaappeihin, eteisen peiliovimalli vaihdettiin ja korkeus nostettiin kattoon asti. Wc:n laatat ja allaskaluste tasoineen vaihtuivat niinikään. Pistorasiat, spottivalot ja sälekaihtimet vaihtui myös.

Olen erittäin tyytyväinen, että sain tehtyä oikeastaan kaikki toivomani muutokset. Niiden ansiosta asunnon ilme on hyvin erilainen, kuin alkujaan se olisi ollut. Samalla kodin toiminnallisuus muuttui paremmaksi.

Rakentaja oli muutosten kanssa todella joustava ja reilu. Hänellä on myös silmää tehdä asioita. Tiedättekö, kun jotkut vaan nakkaa esimerkiksi talotekniikkaa mihin sattuu, yhtään miettimättä miltä se visuaalisesti näyttää. Rakentaja ymmärsi hyvin kaikki toivomukset ja häneltä itseltään tuli myös monia ehdotuksia, miten asian voi ratkaista, niin että lopputulos miellyttää silmää.

On vielä muutama asia, jotka haluaisin näin jälkikäteen vaihtaa ja fiksata. Yksi on asunnon väliovet. Havaitsin jo heti alkujaan niiden olevan todella huonoa laatua. Yhdestä ovesta on tippunut kahva, alareunat ovat alkaneet repsottaa ja tuntuu muutenkin, että ovet on ihan pahvia. Itseasiassa sitä ne taitaa olla. Ovien sisus on sellaista höttöä kennorakennetta, vissiin se on jotain pahvia. Haluan vaihtaa ovet mahdollisimman pian uusiin. Harmillisesti en itse pysty hoitamaan ovien vaihtamista, siihen tarvitaan kuljetus sekä asennus.

Muutama seinä vaatii vielä paikkausta ja maalausta, joista kaksi on makuuhuoneessa. Seinissä on ylimääräisiä pistorasiareikiä, jotka oli tehty valmiiksi talotoimittajan toimesta. Vaikka ne jäävät verhojen ja sängyn taakse jotenkuten piiloon, haluan silti ne umpeen. Samalla saisi seinistä epätasaisuudet pois, jotka jäivät rakentajalta hoitamatta. Ei sinänsä iso homma, mutta ottaahan nuo aina oman aikansa valmisteluineen.

Pohdin myös ikkunasmyygejä. Nyt ikkunoiden smyygit on tehty mdf-listoilla, joka on ihan ok, mutta olisin halunnut alkujaan ne ylitasoitettuna. Tähän rakentaja ei kuitenkaan suostunut. Kävimme neuvottelua asiasta useampaan kertaan, lopulta annoin periksi. Lopputulos on ihan siisti, mutta ylitasoitettuna ilme olisi tyylikkäämpi ja linjakkaampi, joten edelleen mietin pitäiskö fiksata nuo itse, kun kerran olen seiniä muutenkin paikkaamassa ja maalaamassa. Siinähän sitä oppisi samalla taas jotain uutta.