14/09/2019
comments 2

Ajattomuutta ajallaan

Kaupallinen yhteistyö / Designkaupat.fi

Monella iskee kodin sisustusinto syksyn myötä. Asiaan vaikuttanee sisustus- ja designtapahtuma Habitare, tai ihan vaan ulkotiloista siirtyminen sisälle, jolloin kodin nurkkia tulee katseltua enenevissä määrin. On kiinnostavaa havannoida Habitaressa, mikä kolahtaa itselle ja mikä ei. Vaikken trendien perässä juoksekaan, on niillä kuitenkin vaikutusta myös omaan sisustamiseen. Tiedän ja tunnen oman sisustustyylini, enkä edes yritä tykätä sellaisista asioista, jotka eivät omalta tunnu, vaikka ne olisi kuinka pinnalla juuri nyt. Mielummin valitsen jotain muuta, oman tarpeen mukaan.

Usein myyjät koittavat myydä jotain tuotetta sillä, että “se on nyt tosi suosittu tuote” ja “sitä meillä menee nyt tosi paljon”. Kuulen tuota samaa myyntipuhetta usein, viimeksi nyt Habitaressa. Joillekkin se toimii, minulle ei. Jos kaikki muut valitsevat tuon, niin valitsen mielummin sitten jotain muuta. Kun näen jotain asiaa tosi paljon, saattaa tulla sellainen olo, että tuota en ainakaan halua. Toki siihen vaikuttaa se, että seuraan tiettyä sisustusgenreä hyvin paljon ja monet asiat luonnollisesti toistuvat usein ja sitten tulee ähky.

Mutta poikkeuksiakin on ja tästä hyvänä esimerkkinä String System -hyllyjärjestelmä. Sitä on näkynyt hyvin pitkään sisustuksissa, mutta siihen en kyllästy en sitten millään. Meillä on String-hylly seinällä ja aiemmin ollut pari String Pocketia. Suunnitelmissa on hankkia iso seinänkokoinen String System -hyllyjärjestelmä olohuoneeseen. En tiedä milloin visioni toteutuu tai toteutuuko ikinä, ensin pitäisi jatkaa tuota seinää pidemmälle jakaen tilaa entistä paremmin. Onhan se klassikko ja ajaton, joten ehkä juuri siksi se olisi oikea valinta ja järkevä investointi.

Luulen, että syy siihen miksi en kyllästy, on sen monipuolisuus ja muokattavuus. Hyllyä kun saa monessa eri koossa, värissä ja materiaalissa. Ei ole vain yksi väri ja yksi koko, vaan todella laaja skaala moneen eri makuun ja tarpeeseen. Hyllyä voi muokata siirtelemällä hyllytasoja, lisäämällä kaappeja tai vaikka pöytälevyjä. Se kai Stringin suosion salaisuus on.

Koska haaveilemani hyllykokonaisuus on hintava, ei sitä noin vain ostetakaan. Jos on jostain arvokkaammasta hankinnasta kyse, koitan iskeä alennusten aikaan kiinni, koska silloin säästöä voi tulla useampia satasia. Olen ihan fiiliksissä, jos satun saamaan jonkun tuotteen arvioitua edullisemmin. Oli sitten kyse pienestä tai isosta alennuksesta, kaikki säästö on kotiinpäin.

Verkkokauppojen välillä saattaa hinnoissa olla merkittävääkin eroa. Vertailua voi tehdä osoitteessa designkaupat.fi, jossa pääsee näkemään saman tuotteen hinnat eri verkkokaupoissa. Samalla näkee myös toimitusajat sekä asiakaspalautteita. Tykkään ostaa tutuista verkkokaupoista, kuten Finnish Design Shopista ihan vain sen luotettavuuden takia. Heillä toimii koko paletti erityisen hyvin, verkkokaupan valikoimasta tuotetietoihin ja toimituksesta reklamaatioihin. Ei yllätä, että Finnish Design Shop on rankattu tuolla suosituimmaksi ja parhaimmaksi verkkokaupaksi! Toinen paikka, jossa voi tehdä vastaavaa vertailua, mutta isommista huonekaluista, on huonekalut.fi.

Nautin tosi paljon onnistuneista hankinnoista. Isojen huonekalujen kanssa pitää aika moni asia loksahtaa paikoilleen. Ensimmäisenä vaakakupissa ei ole koskaan hinta, vaan mittasuhteet, toimivuus, laadukkuus ja esteettisyys, sitten vasta hinta. Aina ei saa mitä haluaa ja se on vain hyvä asia. Kuten sisustusarkkitehti Joanna Laajisto sen Hesarissa sanoi, kaluste saa maksaa ja sen pitää maksaa. On hyvä, jos tuotteen hankinta vaatii harkitsemista ja säästämistä, silloin arvostus tuotetta kohtaan kasvaa.

Näinhän se on. Jos kaiken mahdollisen saisi helposti nyt ja heti, arvostaisiko niitä samalla tavalla? En usko. Tämä sama asia pätee elämässä yhtälailla muuhunkin, kuin vain kodin kauniisiin kalusteisiin. On hyvä olla haaveita ja unelmia, ja niiden saavuttaminen tuntuu moninkertaisesti paremmalta, kun niiden eteen on tehty ensin rutkasti töitä.

12/09/2019
comment 0

Habitare 2019

Syksyn inspiroivin sisustustapahtuma Habitare starttasi eilen. Erityisiä odotuksia messuista ei oikeastaan ollut, mutta se mitä ennakkoon somessa vilahti, vaikutti messut käymisen arvoisilta – ja sitä ne todellakin olivat. Niin mielettömän kauniita osastoja, joissa oli nähtävillä mielenkiintoisia uusia tuotteita, laadukkaita materiaaleja ja upeita väriyhdistelmiä. Tässä koostettuna nyt messujen parhaita paloja!

Decorativin yksinkertainen osasto miellytti tosi paljon. Toimiva paketti, jossa materiaalien ja muotojen kombo kolahti täydellisesti yksiin.

Yksi suosikeistani oli Vieser, jonka osasto oli ihanan minimalistinen ja erittäin kutsuva. Tuotteita esiteltiin hyvin yksinkertaisella tavalla, selkeästi ja kauniisti. Silmä lepäsi.

Asun oli jälleen kerran pettämätön. Aina niin kaunista, tyylikästä ja viimeisteltyä – samaan aikaan ajatonta ja täysin ajan hengessä.

Matrin osasto oli aivan ihana, todella lämminhenkinen. Taas tänäkin vuonna viihdyin osastolla erityisen hyvin. Luonnonmateriaalit, pehmeät sävyt ja yksinkertaisen kauniisti toteuttu messuosasto oli täys kymppi.

En tiedä, onko kiinteistövälitysfirmoja ollut Habitaressa yleensä, mutta BO hoitaa tämänkin homman ja millä tyylillä! Piti mennä heidän tupareihin aamupäivällä, mutta niin vain taas aika meni missälie ja brunssi jäi välistä. Kävin tutustumassa jälkikäteen osastoon ja valtavan hienoon Kitzenin keittiökonseptiin kuola valuen. Aamiaiskaappi oli viety seuraavalle tasolle, nimittäin siirrettäviin keittiöseiniin!

Verkkokaupan älykoti oli todella kutsuva. Piilotettua tekniikkaa näin tyylikkäästi sisustetussa ympäristössä. Tekniikkaan tutustuminen jäi vähemmälle, kun piti ihastella kaikkea muuta. Pidettiin samalla blogisiskojen kanssa tunnin mittainen torikokous. Hyvät puitteet siihen hommaan.

Myös värejä messuilla nähtiin ja mikäs muukaan sieltä nousi rohkealla, mutta hallitulla väri-iloittelulla esiin, kuin Hakola! Hakolan osastolla oli uutuustuotteita esillä ja niitä piti tietysti koeistua ja hiplailla.

Muoto2 osastolla oli materiaalien, muotojen ja värien kanssa onnistuttu hienosti.

Kiitos Habitare, olit erittäin antoisa tänä vuonna! Luonnonmateriaalit, pehmeät sävyt ja pyöreät muodot  olivat vahvasti esillä monilla osastoilla. Rakastuin niin moneen tuotteeseen. Jos mietit messuille lähtemistä, suosittelen vahvasti.

28/08/2019
comment 0

Kesä viipyilee terassilla

Kaupallinen yhteistyö / Veke.fi

Kesän loppuminen on aina hieman haikeaa aikaa. Syksy taitaa virallisesti alkaa koulujen alkamisen myötä, vaikka itse pidän elokuuta vielä vahvasti kesäkuukautena. Lehdet putoilevat puista ja ruskan sävyä on puiden latvoissa jo havaittavissa. Näistä syksyn merkeistä huolimatta meidän terassilla jatkuu vielä kesä, ihan selkeästi. Aurinko on paistanut puiden lomasta ja ilma on ollut tosi lämmin, ihanan pehmeä. Edelleen tarkenee kirmailla hellemekossa.

Ja koska terassikelit ovat vielä jatkuneet, jatkui myös sen sisustaminen. Terassimme on pitkän mallinen ja melko iso, joten tilaa siinä riittää reilusti. Vasen puoli onkin edennyt hienosti, mutta oikea puolen nurkka kaipasi täydennystä muutamalla istumapaikalla.

Rottinki on sopinut terassillemme parhaiten ja materiaalina se on myös mieleisin. Pohdin erilaisia penkkejä, tuoleja sekä jakkaroita, ja jossain vaiheessa silmiini osui Veken puutarhakalusteiden valikoimista Bloomingvillen Dom -rottinkituolit. Tuolien yksinkertainen muotoilu viehätti ensisilmäyksellä, ne olivat jotenkin tosi söpöt. Luonnonvärinen rottinki yhdistettynä mustaksi maalattuun teräkseen näytti tosi kivalta. Tiesin heti, että nämä ihanat rottinkituolit täydentävät terassimme.

Tuolit ovat erittäin jämäkät ja todella hyvät istua. Ja kyllähän ne sopivat terassillemme aivan kuten ajattelinkin. Matalan mallin ansiosta tuoleja voi pitää myös ikkunoiden edessä, ne eivät peitä sisältä katsottuna maisemaa ollenkaan.

Illat ovat alkaneet pimenemään hurjaa vauhtia. Meidän koko pihapiiri tarvitsee reilusti lisävalaistusta, mutta ennenkuin kiinteää valaistusta saadaan lisättyä, Veken valaisinvalikoimasta löytyneet Day Led -valoketjut toiminee lisävalontuojana ja tunnelmanluojana. Valoketjuja voi yhdistää toisiinsa, niin ei tarvitse suotta vedellä piuhoja edestakaisin. Aika näppärää!

Lamput ovat ohutta lasia, eli niiden kanssa pitää olla varovainen. Itsehän tiputin valoketjun nurmikolle ja yksi lamppu pamahti rikki. Ei auttanut kuin kaivaa nurmikko muutaman neliön alueelta pois ja hakea tilalle siirtonurmikkoa multasäkkien kera. Jotenkin ajattelin, että lamput on muovia, kun meidän aiemmassakin valosarjassa oli, joten en osannut tarpeeksi varoa. Vekeltä saapui onneksi uusi lamppu parissa päivässä rikkinäisen tilalle.

Aika kiva kotoisa nurkkaus tuli! Ihanaa, että viimein terassilla on useampi istumapaikka, ettei tarvitse rappusilla istua. Kehtaa vieraitakin kutsua kylään, ha! Jonkunlaista terassipöytää vielä kaipaillaan. Saa nähdä meneekö ensi kesään, ehkä se oikea tulee sitten ajallaan vastaan.

Kesäiset päivät näyttäisi vielä jatkuvan, vaikka illat alkavat olla jo melko viileitä. Sitten voikin kietoutua reilun kokoiseen Luhta Kori -päiväpeittoon, joka toiminee vallan mainiosti viltin tavoin. Kait sitä joutuu hiljalleen sanomaan kesälle heipat. Sitähän se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö voisi terassilla vielä nautiskella. Ja sitä aion kyllä tehdä!

26/08/2019
comments 8

Ikäkriisi iski

Suotta sitä kieltämään, ikäkriisi on iskenyt vasten kasvoja. Ensin se muhi hissukseen pinnan alla, mutta nyt se ilmoittaa olemassaolostaan mennen tullen. En olisi millään halunnut myöntää asiaa edes itselleni, että omasta iästä olisi muodostunut minkäänlainen kriisi, mutta sitä se nyt taitaa olla. Kyllä, neljäkymmentä tulee aivan kohta mittariin ja kieltämättä vähän ahdistaa.

Olen asiaa ääneen nauranut, tai no, hysteerisen kauhistuneena tekonauranut, että nelikymppisiä ollaan. Huumorilla on hyvä kuitata ja kyllähän se omaa oloa ja näitä tuntemuksia hieman helpottaakin. Minulla useita samanikäisiä ystäviä ja olemme yhteen ääneen asiaa kauhistelleet. Miten meistä yhtäkkiä tuli näin vanhoja? Jotenkin neljäkymmentä tuntuu tosi vanhalta. Eikös se ole askel keski-ikään?

Lohduttavinta tässä on se, että moni muukin lähipiiristä täyttää tai on täyttänyt tänä vuonna neljäkymmentä ja kriiseillyt ihan samalla tavalla. Itse koen ikäkriisin ensimmäistä kertaa, mutta kaikenlaisia muita kriisejä on kyllä koettu, kuten yrittäjäkriisiä. Aloin miettimään, että mahtaako näillä kahdella olla vahvempikin yhteys. Tiedä sitten, onko kyse ollut kokoajan yhdestä ja samasta kriisistä.

Juttelin tästä mystisestä neljänkympin kriisistä saunan lauteilla erään ystäväni kanssa, jonka juhlia juuri vietettiin, että miksi ihmeessä koemme juuri tästä iästä kriisiä. Hän sanoi, että tuntuu siltä, kuin aika loppuisi kesken. Vaikka olemme molemmat omilla tahoillamme saatu elämässä paljonkin aikaiseksi ja ollaan tehty sellaisia asioita, joita olemme halunneet, jostain syystä aika tuntuu loppuvan kesken. Senkö takia tämä kriisi tuntuu niin voimakkaasti, kun haluaisi tehdä vielä monia asioita elämässä ja sitten tulee pohtineeksi, että onko niiden toteuttamiseen tarpeeksi aikaa. Vieläkö kerkeää saavuttamaan niitä unelmia, joita listallamme on?

Kun katson ympärilleni, olen oikein tyytyväinen siitä mitä minulla on ja mitä olen saavuttanut tähän mennessä. Minulla on mies, kaksi ihanaa lasta ja kiva koti. Olen opiskellut itselleni ammatin, saanut tehdä vuosia mieleisiä töitä, sekä paljon muitakin kivoja asioita elämässäni. Olen onnekas, että monen monta unelmaa toteutunut ja olen saavuttanut niitä asioita mitä olen halunnutkin.

Viime aikoina olen kokenut tosi voimakasta haikeutta menneistä ajoista. Lasten syntymät ja opiskeluajat. Välillä tekisi mieli tehdä aikahyppy taaksepäin. Kaikki on mennyt niin vauhdilla eteenpäin, toisinaan ihan liian nopeasti. Elämä vie nyt eteenpäin, ja on vaan mentävä sen mukana.

Tuntuu, että olisin tällä hetkellä jonkinlaisessa tienristeyksessä, enkä ole aivan varma mihin suuntaan pitäisi jatkaa. Tiedän mitä haluan ja mitä pitäisi sen eteen tehdä, mutta jostain syystä en pysty toimimaan kuten pitäisi. En tiedä miksi. Tätä on jatkunut jo aika pitkään ja on välillä vaikea ymmärtää omaa toimintaa – tai toimimattomuutta. Sitten olen vain odottanut, että asiat tapahtuu omalla painollaan. Ehkä tämä kriisi on se tarvittava käännekohta tulevaan, jotta osaa mennä oikeaan suuntaan. Se tässä tuntuu olevan vähän kateissa.

17/08/2019
comments 6

Uutta valkoista maalia seinään

Nyt on alkanut seinien maalausurakka myös sisällä. Kuten keväällä sen totesin, Tikkurilan valkoinen tuntui liian tummalta, joten päätin maalata seinät uudelleen toisella valkoisella. Useamman viikon seiniä katselin ja toivoinkin, että olisin sävyyn ja tummuuteen tottunut, mutta ei. Olin niin tykästynyt aiempaan vaaleaan ilmeeseen, joten lähdin tavoittelemaan samaa pehmeää vaaleutta.

Kävin katsomassa valkoisia sävyjä rautakaupassa. Valikoimaa oli paljon, mutta ainoastaan yksi värimalli jäi käteen, se oli Paperi F497. Vertailin Paperin sävyä Tikkurilan valkoiseen ja ero oli kyllä huomattava. Tikkurilan valkoinen näytti pienessäkin mallipalassa siltä mitä meidän seinissäkin näytti, harmahtavalta. Paperi oli taas melko puhtaan valkoinen, kuitenkin hyvin pehmeä sävyltään.

Kun kyselin teiltä lukijoilta vinkkejä hyvän valkoisen sävyn löytämiseen, lähes kaikki mainitsi juurikin tuon Paperin. Vakuutuin entisestään. Mitään muuta potentiaalista sävyä ei oikeastaan tullut edes vastaan, joka olisi Paperin kanssa kilpaillut. Mallailin Paperin sävyä vielä seiniin ja päätin valita sen.

Maaliksi valikoitui sama joka seinissä jo olikin, eli Tikkurilan Siro 7. Se on kiiltoasteeltaan himmeä. Täyshimmeä olisi ollut enemmän mieleeni, mutta koska maali tulee kaikkiin tiloihin, eli myös keittiöön ja eteiseen, täytyy sen olla helposti puhdistettavissa. Siro 7 on ammattilaisille suunnattu maali ja näin ollen se on huomattavasti edullisempi, kuin kuluttajille suunnatut maalit. Se on lähes puolet halvempi, mutta sitä saakin vain 18 litran tonkassa. Ihan sopiva koko, kun sitä maalia nyt kuluu useamman neliön verran.

Aloitin homman makuuhuoneesta, joka on talon matalammassa päädyssä. Sielläkin sitä korkeutta piisaa ja tikkailla sai heilua. Isäntähän ilmoitti heti alkuunsa, ettei aio auttaa ollenkaan maalaamisessa. Piti minua muutenkin urpona, että ylipäätään maalaan seinät uudelleen. Hän ei ymmärtänyt yhtään sitä, että onko sillä mitään väliä minkälainen valkoinen seinissä on. Tietysti sillä on väliä, jos kerran voi asiaan itse vielä vaikuttaa.

Enpä muistanut yhtään, miten paljon valmisteluita maalaaminen vaatiikaan! Tuntuu, että eniten aikaa vievin prosessi on paikkojen suojaaminen, mutta se on tärkeä vaihe. Huomasin tuossa samalla, että olivat maalarit aiemmin hieman oikoneet. Eivät olleet kaikkia pistorasioita irrottaneet, eikä edes suojanneet. Siistimpi jälki tulee, kun ne irrotetaan ensin. Maaliakin uupui sieltä täältä, jonka huomasin jo aiemmin. Noh, katsotaan nyt mitä minä saan aikaiseksi. Jännittää jo valmiiksi.

Muutaman kertaan olen kironnut mokaani. Että miksi hitossa en silloin käynyt hakemassa värimallia ennen maalin tilaamista! Ajattelin, että vie liikaa aikaa. Ihan olisi kokonainen tunti siihen mennyt, jos käyn varmistamassa värisävyn. Tässä sitä sitten tunnin sijaan käytetään päiviä tai viikkoja, huoh.

No mutta, ei huonoa ilman hyvää. Nimittäin sellainen hyvä asia tässä hommassa on (virheistä oppimisen lisäksi), että nytpä saan poistettua seinän ja katon rajassa olevat raidat (tai mikä virallinen nimi sille onkaan, rajaus?), joista en ole tykännyt yhtään. Mielestäni ne ei vain sovi tuohon. Tiedän kyllä, että sillä luodaan vaikutus viimeistellystä lopputuloksesta, mutta näihin tiloihin se tuntui täysin turhalta. Näytti siltä, että seinässä ja katossa on kolmea eri valkoista. Tykkään paljon enemmän yksinkertaisemmasta tyylistä.

Ensinhän minä tietysti maalasin samanlailla, eli jätin samanlaisen raidan kuin rakennuttaja. Ajattelin, että se häivyttyy vaaleamman maalin ansiosta pois, mutta eipä oikein. Sitten kokeilin maalata aivan katon ja seinän kulmaan asti ja se näytti juuri siltä miltä halusinkin sen näyttävän! Nyt oli paljon parempi, ilme oli yhteneväinen. Voi sitä ilon ja onnen hetkeä, kun tajusin, että voin ihan hyvin jättää raidan pois, ei sillä ole mitään tekemistä tuolla. Ilme on jotenkin paljon selkeämpi ilman sitä.

Homma on edennyt hitaasti, mutta varmasti. Virheiden kautta voittoon ja silleen. Vielä on monen monta seinää maalaamatta, mutta ainakin sain aloitettua ja jotain valmistakin on jo! Huone ja tila kerrallaan, aikanaan sitten valmistuu. Aika fiiliksissä olen jo nyt.