Design Wash

18/11/2013

Espoolainen mä oon

Noooh, miltäs nyt tuntuu?

Tähän kysymykseen olen useamman kerran jo vastaillut, ja olen asiaa itsekin pohtinut. Uudessa kodissa on nyt asusteltu 3 viikkoa ja aika on mennyt huomaamatta, kun kaikenlaista projektia on joka päivälle ollut. Siivoamista, sisustamista ja suunnittelua. Tavarat ovat löytäneet paikkansa ja uusia hankintoja on ollut paljon, mutta kovasti niitä on vielä listalla.

Aluksi hieman jännitti muuttaa pois Helsingin keskustasta, koska olen tottunut asumaan aina ytimessä, kaupungista riippumatta. Puolen tunnin ajomatka keskustaan ei tunnu oikeen miltään. Länsiväylä vetää hyvin ruuhka-aikanakin ja huomaamatta sitä on jo matkan taittanut. Etäisyys ei siis ole ollenkaan paha, siihen tottui oikeastaan samantien.

Latokaski on alueena vielä melko vieras, mutta muuten alkaa tämä Espoo pikku hiljaa hahmottumaan. Koko Espoo on ollut vain outo iso alue, mitä nyt Tapiolan tiesin entuudestaan.

Oma piha on ollut ihan huippu. Haravoiminen tai muu pihan siistiminen ei tunnu yhtään pakkopullalta, kun omasta pihasta on kyse. Kaikkien talojen etupihat on myllätty patteriputkistoremontin takia auki, mutta samalla siitä hävisi ylimääräinen sälä. Pihan laittamisen voi siis aloittaa puhtaalta pöydältä – tai maalta :) Odotan jo innolla ensi kevättä, kun pihaa pääsee suunnittelemaan ja laittamaan mielensä mukaan.

Tällainen maisema on keittiön ikkunasta. Meidän leikkimökki ja mäntymetsää. Aika kiva, tulee rauhallinen ja seesteinen fiilis aamupalaa nauttiessa.

Uni on maistunut molemmille kellon ympäri. Enää ei ole tarvinnut herätä naapureiden kolisteluun. Oravat ja linnut tuntuvat diggavaan talostamme, ja niiden rapisteluun on heräilty. Metsän keskellä ollaan!

Megalomaaninen siivousurakka

Jotta asunto alkaa kodilta tuntumaan, pitää se puunata perusteellisesti, se on vähän niinkuin reviirin merkkausta. 14o neliön siivoamiseen on mennyt useita päiviä tai siis viikkoja, ennen muuttoa ja sen vielä sen jälkeenkin. Vastaavaa siivousta tuskin enää koskaan tulee tehtyä, mutta saan mielenrauhan, kun tiedän, että ovien karmitkin on putsattu kunnolla.

Mies piti mun siivoamista överinä, kun vierestä seurasi. Röhnän, töhnän ja kaiken lian suuri määrä yllätti, mutta ymmärrettäköön, jos edellisinä asukkeina on ollut 6 henkinen perhe + koira. Enää on sauna ja kylppäri puunaamatta, jospa ne tällä viikolla hoituisi.

Tuo kasvava etureppu luo lisää haastetta, kun se alkaa painaa jo melko lailla. Hengästyn pelkästään rappusten kiipeämisestä, joten muutaman tunnin siivoaminen tuntuu välillä maratonilta. Mutta siivoaminen on hyvää hyötyliikuntaa, kun muuten tuo treenaaminen on jäänyt.

Home sweet home

Kyllä tämä tuntuu kodilta koko ajan vain enemmän. Vaikuttaa siis siltä, että hyvät kaupat teimme ja voimme viimein asettua aloillemme. Pientä ja isompaa tuunausta on paljon tiedossa, mutta kaikki aikanaan. Talo on täysin asuttavassa kunnossa, eikä tunnu niinkään keskeneräiseltä, vaikka sitä onkin. Mahtavaa, että voi tehdä just sitä mitä haluaa, kun kerran on oma!

Asunnon neliöt tuntuvat sopivilta, tilaa ei ole yhtään liikaa tai liian vähän. Vaikka huoneita onkin määrällisesti paljon, jokaiselle huoneella löytyy oma tarkoituksensa. Avokeittiö ja olohuone, tv-huone, makuuhuone, työhuone, lastenhuone, saunatilat ja kodinhoitohuone, 2 vessaa, eteinen, aula sekä nelonen. Neloseksi nimitetty huone on ns. extrahuone. Se toimikoon toistaiseksi projektihuoneena, tällä hetkellä varastona.

Vieraita on käynyt jo kylässä, mikä on tosi mukavaa. Molempien vanhemmat kävivät isänpäivän aattona ja ystäviä on käynyt kylässä joka viikko. Yökyläänkin mahtuu nyt hyvin, koska vierasnukkumapaikkoja on valmiiksi 3 ja lisää tulossa.

Täytyy katsoa, järjestetäänkö tuparit joulukuun aikana. Viime kerroilla ne on ollut niin hauskoja, että ois kiva taas vähän juhlia. Jos pallero pysyy yksiössään vielä kiltisti, niin miksipä ei. Viime tupareista onkin vierähtänyt jo 2 kuukautta, joten haluaisi kutsua ystävät koolle, vaikka vähän myös pikkujoulun merkeissä.

15/10/2013

comment 0

Pölynimurishow

Onko sillä mitään väliä, millaiset kodinkoneet kodissa on? Että millaisilla laitteilla sitä siivoaa ja kuinka arjen askareet niillä onnistuvat? Tarviiko kodinkoneissa olla tehokkuutta tai tyylikkyyttä, nopeutta tai hiljaisuutta?

Kävimme juuri tiukan väittelyn kodinkoneiden merkityksestä miehen kanssa. Hän oli vahvasti sitä mieltä, että 15 vuotta vanhalla pölynimurilla voi painaa vielä oikein hyvin. Ei siinä muuten mitään, mutta imurissa on suulake, letku ja säiliö rikki. Imutehoa toki vielä piisaa, mutta osia pitäisi vaihtaa – siis oikeastaan kaikki. Ja silti hän oli sitä mieltä, ettei uutta kannata ostaa. Hyvin tuolla vanhalla pärjää. Näin sanoo mies, joka koskee imuriin joka toinen kuukausi, jos sitäkään.

Mies tarjosi toiseksi vaihtoehdoksi varastossa olevaa poikamiesimuriaan. Jonkin sortin mielikuvat siitä laitteesta jo oli, mutta kävin sen kuitenkin hakemassa testaukseen.

Täräytin imurin päälle ja käänsin suoraan kovimmalle teholle. Ääni oli jotain käsittämätöntä, en omia ajatuksiani enää kuullut. Imutehoa luvattiin 2000 wattia, mutta imua oli vain suulakkeen keskiosassa 5 cm kohdalta. Wateilla ei ole siis mitään tekemistä itse imutehossa tai moottorin tehossa, koska tehoon vaikuttavat myös suulakkeen muotoilu ja suodattimet.

Kyseisessä laitteessa ei ollut pölypussia, pelkästään säiliö. Säiliön voi sitten tyhjentää roskiin ja säästää kivasti euroja, kun ei tarvitse pusseja ostella.

Vai sillä lailla. Kokeillaanpas. Pitkään yritin avata säiliötä päällä olevien ohjeiden mukaan, kunnes piti mies huutaa apuun. Sen verran tiukasti oli kiinni. Mies tuli näyttämään, miten se aukeaa. Joo, kyllähän se viimein aukesi, mutta samalla lattialle levisi säiliön liat ja pölyt. Kuinka kivaa.

Tässä kohtaa uuden imurin hankkiminen sai kannatusta toiseltakin puoliskolta. Siltä, joka erittäin harvoin siihen edes koskee. Oma-aloitteisesti ei koskaan.

Toiminnallisuutta, käyttömukavuutta ja tyylikkyyttä

Imurissa pitää olla tehoa, mutta saisi samalla olla mahdollisimman hiljainen. Ja tietysti sitä tyylikkyyttä ja pelkistettyä muotoilua. Saa se imurikin silmää miellyttää, vaikka kaapissa paljon onkin. Käyttömukavuutta luonnollisesti pitää olla eli imuri kulkee ketterästi, suulake liikkuu haluttuun suuntaan, johto kelautuu helposti ja laitetta on helppo kantaa.

Imuroimisesta voi tulla kerta heitolla mukavampaa, kun on oikeanlainen laite käytössä. Itse olen melko aktiivinen tuon siivoamisen kanssa, ja imuria tulee käytettyä vähintään 2 kertaa viikossa. Joten kyllä, on todellakin väliä millaisilla laitteilla sitä arkea pyörittää!

Mikä merkki?

Pitää käydä kokeilemassa eri merkkejä, mutta näin netissä selattaessa Mielen imurit tuntuisivat melko potentiaalisilta. Ne ovat saaneet hyvät arvostelut ja ulkonäöllisesti ovat ihan kivoja. Toinen vaihtoehto olisi Electrolux.

Hintahaitari on 200 € – 400 €, mutta ihan kiva jos alle 300 € pärjäisi. Mulla tuppaa nuo budjetit aina tuplaantumaan.. Vaadin laatua, ja olen valmis siitä myös maksamaan. Kallein ei ole aina paras, mutta on sillä kuitenkin iso merkitys, minkä arvoinen laite on. Olen aina tyytyväisempi, jos raaskin ostovaiheessa käyttää euroja. Kerran ehkä kirpaisee, mutta monien vuosien hyöty edessä.

Miele pölynimuri S8330, 245 €

Miele pölynimuri S6390, 295 €

Miele pölynimuri S8790, 399 €

Electrolux UltraSilence Green, 249 €

***

Ps. Meille tuli tuo Mielen valkoinen imuri. On kyllä loistava apuri.

05/10/2013

comment 0

Sisustusideoita kotiin

Olen fiilistellyt erilaisia sisustuskuvia ja huomasin iloikseni, että uudessa kodissamme on paljon niitä asioita, mistä olen pitkään jo haaveillut. Tässä joitain sisustusideoita, kun pian taas kaipailee inspiraatiota sisustukseen.

04/10/2013

comment 0

Meidän perheen uusi oma koti

Kuinka jännät ajat onkaan meneillään! Löysimme viimein ihanan kodin meidän perheelle ja kauppakirjat allekirjoitetaan ensi viikolla. En malta odottaa! On tämä ollut melkoista puuhaa tämä asunnon etsiminen. Ei helppoa olleskaan.. Olen kolunnut Oikotien kaikki vähänkin potentiaaliset kohteet moneen kertaan läpi ja ollaan käyty katsomassa useita niistä.

Jännitystä ja stressiä on ollut matkalla, mutta kohta kaikki on hoidettu ja muutto voi tapahtua. Tällä kertaa harkitsemme oikeasti muuttofirmaa avuksi, ei kehtais kavereita taas vaivata. Nyt on koko lokakuu aikaa tehdä muuttoa, joten voi rauhassa sen hoitaa.

Espoo kutsuu

Löysimme unelmatalon Espoosta, Latokaskesta. Kyseessä on vuonna 1978 rakennettu erillistalo, joka on remontoitu sisältä täysin 5 vuoden sisällä. Erillistalo on kuten omakotitalo, mutta se kuuluu yhtiöön, jossa on 9 taloa. Kun tulee remontoitavaa tms., jakaantuu kustannukset kaikkien kesken. Pihahommat ja muut hoituu talkoilla, ollaan sellainen pieni taloyhteisö. Kaikilla on oma piha, eikä talot ole toisissaan kiinni. Eli oikein sopiva ratkaisu meille.

Kävimme eilen ensimmäisessä yhtiökokouksessa ja meidät otettiin lämmöllä vastaan. Pääsimme myyjän tekemällä valtakirjalla kuulemaan tulevista taloyhtiön toimenpiteistä, kun ovat itse parhaillaan etelän lämmössä. Käsiraha on jo maksettu, joten jollakin tasolla kaupat on onneksi lyöty lukkoon.

Rakkautta ensi silmäyksellä

Kun astuin ensimmäistä kertaa asuntoon, tuli heti sellainen kodikas ja jotenkin onnellinen olo. Tiesin, että tämä on se. Kiinnostuneita oli useampia, mutta päätin saada asunnon meille. Unelmat kun on tehty toteutettaviksi, piti toimia päättäväisesti ja aikailematta.

Tässä esimakua uudesta kodista. Kuvat on räppästy näytön aikana kännykkäkameralla, joten laatu ei päätä huimaa. Mutta ah, eikös olekin ihana?

Talo on remontoitu rakkaudella, sen näki heti. Valkoinen ihanuus, jota on mahtava päästä sisustamaan! Huoneitahan tuolla on 5-6, eli on tilaa temmeltää! Neliöitä 112,6 m2, mutta kokonaispinta-ala 140 m2. Talo tuntuu siltä, että siellä viihtyy pidempäänkin.

Etupihalla on kaksi isoa omenapuuta, ja niistä tulee ihan älyttömän hyviä omenoita! Saatiin kassillinen niitä asuntonäytöltä mukaamme. Takapihalla on sitten mustikoita, vadelmia, viinimarjoja ja karviaisia. Kuinka siistiä että on oma piha, jossa kasvaa marjoja ja hedelmiä! Kerrostaloelämä on niin historiaa.

Lapsia, omakotitalo ja farmariauto

Vuosi sitten nauroi pelkälle ajatukselle, että kohta tehdään lapsia ja muutetaan omakotitaloon Espooseen. Noh, niin siinä sitten kävi. Omakotitalo on meillä aivan kohta ja pikkuinen syntyy loppuvuodesta. En voisi olla onnellisempi ♥

Farmariauto saa luvan vielä odottaa, ehkä pidemmänkin hetken.. Citymaasturi on enemmän mun mieleen, jos jokin perheauto pitää hommata. Mutta katsotaan nyt ensin, miten saadaan koko perhe ja kamat mahtumaan 2-oviseen Audi A5:seen. Tilasimme sellaiset lastenvaunut, että mahtuvat hyvin takakonttiin. Niin no, muuta ei sinne sitten mahdukaan :D Ehkä se perheauto sitten jossain kohtaa on ostettava.

23/09/2013

comment 0

Haastava ja vaikea matka

Elämässä on hyviä ja huonoja hetkiä. Joskus äärimmäisen upeita ja joskus taas tuskastuttavan vaikeita hetkiä. Tämä on elämää, täynnä ylä- ja alamäkiä.

Olen tyytyväinen elämääni ja saavutuksiini, mutta tuntuu, että jokaisen asian eteen on joutunut tekemään pirusti töitä. Vääntämään ja kääntämään. Haastamaan ja hikoilemaan. Siis melkein jokaista saavutusta on edeltänyt stressiä ja tuskaa, ahdistusta tai epätoivoa.

Uuden oppimisen tuska

Unelmointi on ihanaa. Se innostaa ja auttaa jaksamaan. Unelmat on tehty toteutettavaksi ja niitä kohti mennään päivä kerrallaan. Suurin osa unelmistani toteutettu, ne on tässä ja nyt. Kun unelmat toteutuvat, jälkikäteen kaikki voi tuntua kovin helpolta. Unohtaa sen tuskan, jota unelman saavutus on vaatinut. Paljon on matkalla oppinut, ja välillä reippaasti kantapään kautta. Se reitti ei ole ollut helpoin, mutta ehdottomasti opettavin.

Ehkä siinä se onkin. Jos kaiken saisi tosi helpolla, ei mitään oppisi. Jos ei olisi koskaan haasteita tai ongelmia, ei sitä kehittyisi, näkisi ja kokisi. Ja mikä onkaan hienompi tunne, kun jonkun ongelman ratkaiseminen ja itsensä ylittäminen! Huomata myöhemmin, miten onkaan vuosien saatossa kehittynyt tai oppinut. Sehän tämän matkan tarkoitus kai onkin.

Omalta mukavuusalueelta poistuminen pelottaa. Se saattaa ahdistaa yllättävän paljon. Jokainen kokee ahdistuksen joskus, jopa kaikista vahvimmat ja rohkeimmat tyypit. Uuden oppiminen on välillä uskomattoman vaikeaa. Tietysti se on kivaa, kun oppii jotain uutta, mutta työtä sen eteen pitää tehdä. Niitä vaikeimpia tavoitteita siirtää helposti eteenpäin kuukaudesta tai vuodesta toiseen. Ja mitä pidemmälle niitä siirtää, sen vaikeammaksi asian hoitaminen muuttuu.

Miksi jättää viime tippaan, kun voi tehdä heti

Niin! Juuri niin! Kun asiat hoitaa heti, niin ne on poissa päiväjärjestyksestä. Jos tietyt asiat pitää kuitenkin jossain kohti hoitaa, niin miksei hoitaisi heti pikimmiten! Mikä onkaan parempi tapa lisätä stressiä, kun kasata hoitamattomia asioita pinoon?

Vaikka lähdenkin liikkeelle usein verkkaisesti ja olen paikalla viime tipassa, tai siis rehellisesti myöhässä, pyrin silti hoitamaan asiat aina ajoissa. Esimerkiksi jos deadline on tiettynä päivänä ja kellonaikana, en jätä asiaa viimeiseen iltaan tai siihen viimeiseen tuntiin. Aina on oltava jokin pelivara. Kuinka tyypillistä onkaan tulostuskoneen hajoaminen tai netin katkeaminen tärkeässä ja aikataulupaineisessa hetkessä. Jos asian hoitamisen on jättänyt viime tippaan, yksikin ulkopuolelta johtuva ongelma saattaa hajottaa koko pakan.

Kantapään kautta

Näin yrittäjänä on jätettävä jatkuvasti pelivaraa. Ei koskaan tiedä mitä seuraavaksi voi tapahtua, pitää osata ennakoida. Oli sitten kyse deadlineista, raha-asioista tai mistä vaan. Ulkopuoliset tekijät tuovat jatkuvasti lisää haasteita, joten oma perusta pitää olla kunnossa, että pärjää.

Esimerkiksi hankintojen tekeminen vasta sitten, kun on niihin oikeasti varaa. Itselläni luottokorttien käytön lopettaminen toi aivan uuden muudin omaan talouteen. Nuorena luottokortit tuntuivat ilmaiselta rahalta ja siitä koituikin pienen ajan sisällä suuria ongelmia. Onneksi kaikki tuo tapahtui yli 10 vuotta sitten, eikä nyt. Otin opikseni ja heräsin todellisuuteen.

Säästäminen oli pelkkänä ajatuksena jotain todella vierasta. Nyt se on tavoitteeni, josta on tultava tapa. Enää ei riitä pelkkä asian ymmärrys, vaan se on muututtava käytännöksi, joka kuuluu perustoimintaani. Tulevaisuus kun on arvaamaton.

Haastetta asiakkaiden maksuissa

Yrittäjän isoin haaste on varmasti ne ihanat asiakkaat. Asiakkaat tuovat rahaa tupaan, mutta suurin haaste on se, että milloin. Asiakkaiden maksukyky on todella vaihteleva. Jopa puolet asiakkaista pitkittää maksujaan. Maksujen perään saa jatkuvasti kysellä.

En itse ymmärrä tätä yhtälöä, että jos jokin työ tilataan, miksi sitä ei makseta. Tai miksi siitä joutuu muistuttamaan jatkuvasti ja joka jumalan kerta. Tämä samainen ongelma pyörii niin isoissa kuin pienissäkin yrityksissä. Pienille yrityksille yksikin maksamaton lasku saattaa tuoda eteen isoja ongelmia. Nähtävästi työntilaajat pyörivät itse taloudellisesti heikossa oravanpyörässä, eikä siksi pysty maksamaan ajallaan. Mutta sitä suuremmalla syyllä, ei sitten pitäisi tilata mitään! Työ maksaa, eikä sen pitäisi olla kenellekkään epäselvää.

Tästä ongelmasta johtuen joutuu rakentamaan itselleen melkoisen backupin. Yrittäjä on riippuvainen asiakkaistaan, ja toimintaa ei voi todellakaan laskea yhden asiakkaan varaan. Mitä ikinä voi käydä, mistä ikinä syystä. Joustavuutta ja ymmärtämistä pitää olla, mutta rajansa kaikella.

Vaikka tämä matka on ihana, on ne haasteet ja vaikeudet aina vaan mukana. Ei niiltä koskaan tule välttymään. Niitä pitää vain osata ottaa vastaan ja käsitellä oikein. Se tässä matkassa varmaan onkin opettavaisinta, ongelmien oikeanlainen käsittely. Noh, kunhan niihin ei liikaa keskity, vaan omiin unelmiin ja tavoitteisiin!

Joskus ympärillä on asioita, joihin ei vaan voi vaikuttaa. Omaan suhtautumiseen ja käyttäytymiseen sentään voi. Ja minun kovalle luonteelle se on yksi haaste lisää, huoh.

***

Tähän loppuun sopiikin Miley Cyruksen uusi loistava biisi Wrecking Ball.