Lupasin kertoa teille, minkälaisia ajatuksia on nykyisen kotimme suhteen ja mitä suunnitelmia tulevasta. Moni on kysellyt, laitammeko talon myyntiin ja mikä kuvio on muuten meneillään. Avaan nyt asiaa, vaikka kaikki on vielä hyvin auki tällä hetkellä.

Jäin vuosi sitten asumaan lasten kanssa taloomme ja exä muutti tuohon melko lähelle vuokralle. Sovimme pankin kanssa 1,5 vuoden lyhennysvapaan, joten asuntolainaan liittyvät kustannukset jäivät kohtuullisiksi ja sen ansiosta olen voinut asua tässä yksin. Talo on siis edelleen yhteisomistuksessa exäni kanssa, mutta minä hoidan pääosin kaikki taloon liittyvät maksut.

Meidän on tarkoitus laittaa talo myyntiin tulevana kesänä. Kysyntää tuntuisi olevan paljon. Olen saanut useita viestejä kiinnostuneilta ja eilen kilahti sähköpostiin ensimmäinen ostotarjous. Talomme ei siis ole vielä myynnissä, mutta näemmä riittänee tieto, että jossain kohtaa tämä vapautuu. Uskon, että talo menee hyvin kaupaksi ja hyvä niin, mutta haastavampaa onkin löytää uusi koti itselleni ja lapsille. En aio myydä tätä ennen kuin minulla on uusi asunto tiedossa. Muutama vuosi taaksepäin olimme tilanteessa, ettei meillä ollut kotia, vaan asuimme hotelleissa, ystävien luona sekä erinäisissä väliaikaismajoituksissa. Siihen tilanteeseen en halua enää.

Nyt, kun olen ostamassa yksin uutta asuntoa, on tilanne ihan toisenlainen, kuin puolison kanssa yhdessä ostaessa. Budjetti luonnollisesti puolittuu. En tietenkään tarvitse neliöitä niin paljon, vaan kompaktin kokoinen koti kelpaa erittäin hyvin. 

Olen niin ihastunut tähän Pohjois-Espoon asuinalueeseen, jossa olemme asuneet lähes 4 vuotta, että tänne haluan jäädä. Suurin syy siihen on kuitenkin lapset, toisella kun alkaa ensi syksynä koulu. Itselleni olisi käytännössä se ja sama missä asun, mutta lapsilla alkaa olla omat kaveripiirit ja tuttu ympäristö, joten sen takia toivon löytäväni uuden kodin täältä. Voin kertoa, että haastetta sen suhteen on. Olen jo vuoden verran katsellut potentiaalisia kohteita tältä alueelta (ja vähän laajemminkin), eikä niitä kovin montaa ole. 

Millaista kotia sitten etsin? Toiveita ja kriteereitä on, mutta toki tietyissä asioissa voin tarvittaessa joustaa. Haluan ehdottomasti omistusasunnon, en näe missään nimessä järkeväksi muuttaa vuokralle. Hometalotaustamme takia en voi ostaa vanhaa kohdetta, mutta tähän samaan hengenvetoon kerron, että olen kyllä katsonut vanhempiakin kohteita ja yhdessä asuntonäytössäkin kerkesin jo käymään, joka oli siis vanhahko paritalonpuolikas. Aivan älyttömän potentiaalinen remppakohde, mutta heti sisälle astuessa ummehtunut haju iski nenäonteloihin. Kiitos, mutta ei kiitos.

Omakotitalo olisi kaikista paras vaihtoehto, tai mahdollisesti erillistalo. Mutta budjetin ollessa rajallinen, paritalo- tai rivitaloasunnot ovat myös listalla. Kerrostalo ei tule kysymykseenkään. Oma pieni piha plussaa. Asuinneliöt saisi olla 70-80 hujakoilla, ne riittää oikein hyvin. Toki riippuu paljon pohjaratkaisusta, niillähän on valtavan suuri merkitys arjen toimivuudessa.

Koti saisi olla uusi tai uudehko. Saa olla remonttia kaipaava tai täysin valmis. Kaikista mieluiten vaikuttaisin itse kaikkeen, talon arkkitehtuurista pohjaan ja pintamateriaaleihin. Meillähän oli tarkoitus rakennuttaa miehen kanssa seuraava talo, ja lukuisia tonttejakin katsottiin aikoinaan läpi, mutta tässä sitä nyt ollaan. Tuo unelma ei silti mihinkään häviä, vaan pysyy mielessä edelleen hyvin vahvana, oikeastaan päivittäin. Olen jopa harkinnut omakotitalon rakennuttamista yksin, mutta mahdollisuudet siihen ovat nyt kuitenkin heikot ja sen hyväksyn. 

Luonto ja metsä ovat itselleni niin tärkeitä, että niitä on oltava ympärillä. Mieluusti metsäinen maisema ikkunasta. Täällä sitä luontoa riittää, vaikka jatkuvasti uutta torppaa nouseekin. Kehittyvä asuinalue, hyvä niin.

Olipa muuten Hesarissa viime viikolla juttua tästä alueesta, että kun tänne tulee, täältä ei halua pois. Pitää niin täysin paikkansa, enkä puhu vain omasta puolesta. Täällä viihtyy erityisen hyvin. Useasti, kun käyn lenkillä, tulee melko haikea olo. Kaipaan tätä aluetta jo valmiiksi. En edes tiedä milloin ja mihin olen menossa, hyvässä lykyssä jään tänne, mutta kaipaan jo valmiiksi tätä kaikkea. Aluetta, taloamme, tunnelmaa. Ruokakauppaa, päiväkotia, metsäpolkuja. Niitä ihan tavallisia asioita, joista on tullut erityisen merkityksellisiä. En halua pois.

Tuleva kesä ja syksy näyttää mitä tapahtuu. Kaikki on ihan auki ja epävarmaa. Se tässä onkin välillä stressannut ja ahdistanut, koska en tiedä mitä tuleman pitää. Välillä olen tästä kaikesta ollut kuitenkin innoissani. On hauska suunnitella ja visioida, mitä kaikkea voisin tehdä ja millainen uusi kotini olisi. Mieluusti jäisin vielä tähän, ainakin hetkeksi aikaa. Varsinkin, kun mitään uutta ei ole tiedossa. Mutta katsotaan. Jos ja kun asuntorintamalla jotain tapahtuu, kerron siitä varmasti sitten täälläkin.