comment 0

Ilkeät ja loukkaavat kommentit

Olen saanut blogiin joskus sellaisia viestejä, joita en ole edes julkaissut. Näiden viestien takana on ollut välillä yksi ja sama henkilö, joka jostain syystä on halunnut loukata ja ivata. Viestit ovat olleet sen verran asiattomia, etten nähnyt niitä tarpeelliseksi julkaista. Asiallinen kritiikki tai mielipide on toki tervetullutta ja niihin mielelläni vastaan takaisin, mutta tahallaan ilkeät ja loukkaavat kommentit saattavat päätyä suoraan roskakoriin. Joskus vastaan kyllä niihinkin, ihan huvin vuoksi.

Ilkeiden viestien saaminen hämmentää ja ihmetyttää. Ikävät kommentit ei välttämättä liity bloggaajaan millään tavoin, kirjoittaja haluaa vain purkaa omaa pahaa oloaan johonkin, ja blogimaailmassa bloggaaja on hyvä kohde. Tällaiset kommentoijat kirjoittavat yleensä anonyymina, nimet ja sähköpostit on tekaistuja. Sillä lailla on helppo huudella mitä sylki suuhun tuo, sama se mitä sanoo, eihän kukaan tunnista.

Jotenkin nuo anonyymit huutelut ei oikein heilauta. Eihän niitä ole tietenkään kiva lukea ja hetkellisesti tulee paha mieli, mutta silloin kun itselle tärkeä ihminen sanoo ilkeästi, se sattuu oikeasti. Jos joku tyyppi, jonka nimeä en edes tiedä, kommentoi miten paska lattia meillä on tai miten järkyttävä sänky meillä on, niin en nyt ihan osaa ottaa itseeni. Kun anonyymina kommentoi, ei sanomisia tarvitse harkita, kunhan vaan laukoo menemään.

Jos ihminen käy läpi vaikeaa elämäntilannetta ja taustalla on sarja ikäviä tapahtumia sekä epätoivottuja kokemuksia, hän reagoi tiettyihin asioihin paljon herkemmin kuin normaalisti. Ihan voin itsestäni myös tässä kohtaa puhua, ja samaa olen havainnut lähipiirissä. Kun vituttaa, ärsyttää ja ahdistaa, niin sitä saattaa sanoa suustaan hyvinkin eritavalla asioita, kuin parempina päivinä.

Sitä en kuitenkaan ymmärrä ollenkaan, miksi sitä pahaa oloa haluaa tieten tahtoen purkaa johonkin tuntemattomaan henkilöön olemalla tahallaan loukkaava ja ilkeä. Tätähän nyt tapahtuu somemaailmassa nykyään niin paljon ja sitä tehdään vielä ihan omalla nimellä ja naamalla, varsinkin tietyillä kommenttipalstoilla. Mitä pahemmin uskallat kiusata, sitä enemmän saat huomiota. Ja moni lähtee vieläpä siihen kiusaamiseen mukaan. On helpompi ja turvallisempi olla samaa mieltä muiden kanssa, kuin olla erimieltä. Ei uskalleta puolustaa, kun saattaa saada itse lokaa niskaan. Helpompi olla vaan hiljaa. Kiusaaminen ei tunnu läheskään yhtään niin pahalta, kuin se, että kukaan ei puolusta.

Kumpi on kivempi ajatus: se, että sinut muistetaan kauniista sanoista, kannustuksesta ja hyväntahtoisuudesta vai ilkeistä sanoista, loukkauksista ja solvauksista?

Tätä kysyin kerran eräältä lukijalta, joka kommentoi postaukseeni pilkkaavasti ja ilkeämielisesti. Vaikkei kommentti kohdistunut suoraan minuun, en halunnut negatiivista ja loukkaavaa tunnelmaa kommenttiosioon yhtään sen enempää. Hän pyysi anteeksi. Seuraava kommentti olikin jo hyvin erilainen, huomattavasti lempeämpi. Nähtävästi heittämäni kysymys herätteli.

Itsehän olen täällä blogissa hyvin avoin ja toisinaan myös hyvin suorasanainen. Kerron mielipiteeni ja ajatukseni ääneen, enkä yritä miellyttää kaikkia, se kun ei ole mahdollista. Blogi on päiväkirjani, jossa jaan omia ajatuksia, ihmetyksiä, ärsytyksiä ja erilaisia asioita omasta elämästäni. Puran tunnetiloja, hyviä ja huonoja. Moni näistä tunteista liittyy kodin sisustamiseen, senhän ympärille tämä koko blogi rakentuu. Ennen kirjoitin blogiin huomattavasti suoremmin (vähän jopa punastuttaa alkuaikojen postaukset), kun nykyään mietin enemmän miten asian ilmaisen, ettei niitä oteta suotta loukkauksena, koska se ei ole tietenkään tarkoitus.

Omien mielipiteiden ja näkemysten kertominen asiallisesti on kuitenkin eri asia, kuin tahallinen ilkeily ja loukkaaminen. Aina toisinaan pohdin, mistä moinen ilkeily johtuu. Jotkut kun tekevät sitä näkyvästi ja kuuluvasti, jotkut anonyymina ja jotkut sitten pukevat sen sellaiseen asuun, ettei sitä tunnista muu kuin kohde. Aika monia syitä näihin löytyy. Jollakin saattaa olla vaan paha päivä, kun taas toisella on taustalla sellaisia asioita, jotka ovat alkaneet vaikuttamaan omaan mieleen ja käytökseen negatiivisesti.

Arvostan todella paljon rehellisyyttä, valehtelua en siedä. On kuitenkin hyvää käytöstapaa ja tilannetajua pitää ne mölyt mahassa, ei ihan kaikkea tarvitse sanoa juuri kuten ajattelee, vaan mietitään enemmän mitä sanotaan ja miten sanotaan, vaikka olisikin rehellinen. Jos tahallisen loukkaamisen ja ivaamisen sijaan sanoisikin jotain kivaa toiselle. Sillä on nimittäin todella suuri vaikutus myös omaan mieleen ja oloon, ja nimenomaan positiivinen vaikutus.

Jos olet jotain toista loukannut sanoillasi tai teoillasi, niin tiedätkö mitä? Pyydä anteeksi. Anteeksipyytäminen on vaikeaa, mutta sillä on todella suuri merkitys. Ei pelkästään sille toiselle ihmiselle, vaan myös sinulle itsellesi. Kannattaa kokeilla.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s