Kaupallinen yhteistyö / Sortter
Suhtautumiseni rahaan on muuttunut aika lailla vuosien saatossa. Olin ennen hyvin suurpiirteinen ja huoleton rahan suhteen. Jos jotain teki mieli ostaa, ostin. Ei sinänsä ollut väliä onko tilillä rahaa, olihan minulla luottokortit käytössä. Helppo maksuväline, lasku tuli sitten joskus perästä. En oikein hahmottanut miten paljon maksoin edes luottojen korkoja ja kuluja, mutta entä sitten, kun teki mieli ostaa.
Nykyään seuraan jatkuvasti omaa rahankäyttöä. Pidän kirjaa lainoista sekä luotoista, ja tarkkailen viikoittain tiliotetta. Käyn läpi laskuja ja varmistan eräpäivät, jotta ne tulee ajoissa maksettua. Yleensä maksan heti, jos vain suinkin mahdollista.
Suunnittelen ja harkitsen tarkkaan mihin rahani laitan, heräteostokset ovat jääneet oikeastaan kokonaan historiaan. Kun teen hankintoja, en osta sen perusteella, että tuotteella on hyvä jälleenmyyntiarvo, vaan ostan aina omaa käyttöä varten ja omaan tarpeeseen – tai no, nykyään pitkälti perheen tarpeita varten. Mitä pidempään tuote palvelee, sen parempi. Usein laadukkaat hankinnat pysyvät sen verran hyvänä, ettei niistä ole tarve luopua. Siksi valitsen mahdollisimman ajattomia, jotta en myöskään kyllästy.
Tällä hetkellä edessä on pari isompaa hankintaa. Olen koittanut ajatella mahdollisimman järkevästi milloin aion ne ostaa ja miten aion ne maksaa. Koska kyseessä on melko arvokkaat hankinnat, täytyy pohtia tarkkaan, säästänkö vai otanko rahoituksen.
Toinen hankinnoista on työläppäri, tämä nykyinen vetelee nimittäin ihan viimeisiään. Olen antanut tekohengitystä jo ties kuinka monta kertaa, ja edelleen porskutan tämän kanssa eteenpäin. Aika monta puhelua on mennyt Applen tukeen, jotta on saatu ratkottua läppärin ongelmia. Ongelmien syy alkaa olla ilmeinen: laite on jo liian vanha, eikä se enää synkkaa tämän päivän ohjelmien kanssa. Uuden läppärin hankinta on siis pakollinen, onhan se minulle tärkein työkalu. En millään haluaisi uutta ostaa, mutta pakko. Koitan nyt säästää sivuun, jotta voin ostaa uuden ilman lainaa.
Toinen isompi, vielä kalliimpi hankinta on sitten auto. Nykyinen auto on ollut käytössäni 6 vuotta ja ikää sillä on triplasti enemmän. Auto kyllä kulkee ja se on palvellut ihan hyvin nämä vuodet, mutta kun on kaksi pientä lasta, niin turvallisuus nousee kriteereissä hyvin korkealle ja nykyinen ei niihin ihan yllä. Onhan tuossa kaikenlaisia pikkuvikaa, joten ei haittaa, jos saisi päivitettyä menopeliä muutenkin. Kävin jo muutamaa mallia koeajamassa, joten nyt ainakin tiedän minkälaisen auton tarvitsen tai haluan.
Autohan ei ole mikään sijoitus, ainakaan taloudellisesti. Jos siihen ottaa rahoituksen, niin sitä mukaan kun lyhentää lainaa, laskee auton arvo samaan tahtiin. Päälle tulee tietysti vielä ylläpitomaksut, kuten vakuutusmaksut, verot, katsastukset, bensat, huollot ja parkkimaksut, eli autosta koituu aika paljon kaikenlaisia lisäkuluja. Ihan uutta en ole ostamassa, vaan käytetyn, muutaman vuoden vanhan. On noussut jopa vähän autokuume tämän myötä! Kerta se ensimmäinen, että olen auton ostamisesta innoissani.
Tutustuin yhteistyön merkeissä Sortteriin, joka on uusimpia tulokkaita verkossa toimivien lainanvertailupalveluiden joukossa. Sortterin sivuilla kerrotaan selkeästi erilaista lainoista, myös tuosta autolainasta. On hyvä selvittää lainasta kertyvät kulut, pelkkä lainan korko ei kerro koko totuutta, todellinen vuosikorko kertoo jo enemmän, siihen sisältyy koron lisäksi myös muut lainasta aiheutuvat kulut ja maksut.
Laitoin viime vuonna tavoitteeksi maksaa kaikki lainat ja luotot pois – asuntolainaa lukuunottamatta, jota on vielä rutkasti jäljellä. Olen pysynyt yllättävän hyvin suunnitelmassa! Päätin myös, että yhtään uutta lainaa en aio ottaa, ennen kuin vanhat on hoidettu pois. Noh, nyt on sitten auton osto edessä, joka vaatii todennäköisesti sen autorahoituksen, ainakin osittain. Onneksi vanhat lainat alkaa olla pian maksettuna, joten plääni pitää ja sen ansiosta kuukausikulut pysyy hallinnassa. Tai se on ainakin tavoite.
Oman talouden hallinta on tärkeä taito. Olen oppinut monta asiaa rahasta kantapään ja käytännön kautta, ja jatkuvasti opin lisää. Silloinhan sitä oppii parhaiten, kun on asiasta kiinnostunut. Oma talous ja raha-asiat kiinnostaa, mutta välillä ne myös stressaa. Kuten aiemmin avauduin, ettei töitä meinannut olla, joten eipä sitä rahaakaan ollut liiemmin. Vaikka tilanne ahdisti, samalla opin paljon. Opin hallitsemaan omaa taloutta huomattavasti paremmin. Olen suunnitelmallisempi ja harkitsevampi. Vertaan, tutkin ja selvitän. Priorisoin, karsin ja varaudun. Haluan hallita omaa talouttani, enkä anna sen hallita minua.
Design Wash 
Olipa taas tosi hyvin kirjoitettu ja hyvällä sisällöllä oleva teksti. Löysin tosi paljon yhtäläisyyksiä omaan elämäntilanteeseen suht pitkä työttömyysaika takana ja nyt kun hetken aikaa tulee joka kk rahaa tilille, tuntuu tosi oudolta. Vaikkakaan palkka ei edes ole suuri, mutta on se silti enemmän kuin työttömyyskorvaus. Ja on mahdollisuuksia kehittymisen myötä saada palkkaa ylös. Tuntuu niin hyvältä sen pitkän ajan jälkeen, jolloin vaikak mitä teki, tuntui tosi usein vääjäämättä jäävän pari sataa miinukselle. Onneksi oli vähän puskuria! Mutta sinä aikana todella oppi erilaiseksi kuluttajaksi. Meillä syödään nykyisin todella taloudellisesti, ja silti terveellisesti. Mitään ei mene roskiin, ollaan suunnitelmallisempia jääkaapin täyttäjiiä ja käyttäjiä. Mietin rauhassa kaikkia hankintoja ja iloitsen siitä, että vieläkin meillä lähtee enempi ovesta ulos kuin tulee sisään, vaikka tämä trendi on ollut vallalla jo joitakin vuosia. Tuntuu ihanalta kun sen tuntee niin selvästi nahoissaan, että on oppinut tätä hommaa vähäsen :) Nuorempana kaikki tuntui menevän tuulenkantamoisella suuntaan tai toiseen :) Mulla tulevalle vuodelle sama suunnitelma mikä sulla oli tälle vuodelle – visa nollille! Ja nyt, kun tulot ovat edes maltillisessa nousussa, aion pitää näistä kulutusopeistani kiinni. Ruokakauppaan (samoin kuin viinikauppaan) saa menemään yllättävän paljon rahaa, jos ei yhtään mieti. ”Kyllähän tässä nyt on varaa hemmotella itseään, ja hakea viikonloppuruualle 2x sen hintainen pullo mitä ennen osti – ehkä jopa 3x, kun kerran on töissä, jne. Ja mitä tulee kodin hankintoihin niin enempikin ajatuksena on käyttää rahoja maalikauppaan, acustolevyihin ja sen sellaisiin ennemmin kuin mööpeleihin. Kauniit ja miellyttävät raamit tekee niin paljon, että se sama 10 v palvellut sohvakin näyttäää taas astetta paremmalta.
Mitä muuten kuuluu sun seinien valkaisu-urakalle?
Mukavaa joulun aikaa!
Onpas ihana saada tällaista palautetta, kiitos Maria!
Kiva kuulla sun omia kokemuksia, niin tutun kuuloista tuo kaikki. Sitten kun rahaa on käytettävissä, ei sitä oikein mieti. Hyvin nopeasti solahtaa tosi isoja summia ties mihin. Olen aina ruokakaupassa ostanut mitä mieli tekee, en juurikaan katsonut hintoja, ottanut vain tuttuja tuotteita tuttuun tapaan. Nyt kun joutui tosissaan katsomaan mitä on varaa ostoskoriin laittaa, sitä havahtui monessa kohtaa, että oho, miten en ole ottanut viereistä tuotetta, joka on käytännössä täysin samaa, mutta paljon edullisempaa – kuitenkaan tinkimättä siitä terveellisyydestä, kuten sanoit.
On kyllä tosi hyvä fiilis, kun hallitsee omaa taloutta. Pitkä tie on tosin tultukin. Ja onhan se tosi palkitsevaa, että alkaa kertymään omaisuuttakin, eikä enää vaan niitä lainoja.
Hah! Täällä on maalausurakka ollut ihan jäissä jo monta kuukautta, sen verran runsaasti on ollut nyt töitä ja muuta menoa. Saas nähdä millon jatkuu hommat.