Edellinen postaus, jossa kerroin pieleen menneestä maalivalinnasta, kirvoitti runsaaseen kommentointiin ja keskusteluun. Sain valtavat määrät viestejä aiheeseen liittyen, useita suosituksia eri maalisävyistä sekä hyviä vinkkejä oikean maalin valintaan. Moni ymmärsi harmitukseni. Oli lohduttavaa kuulla, että vääriä valintoja on sattunut muillekkin. Kiitos kommenteista ihan jokaiselle!

Käsittelen lähes aina valokuvat, jotka laitan blogiin tai Instaan. Teen niistä neutraalimpeja, jotta visuaalinen ilme on yhtenäinen. Poistan valokuvista liian sinertävyyden, kellertävyyden tai punertavuuden, jota vaihteleva päivänvalo kuviin aiheuttaa. Videokuvia en käsittele, ellen sitten käytä jotain neutraalia filtteriä. Tämän takia Tikkurilan valkoinen saattoikin näyttää kuvissa hyvin neutraalille, ei niinkään punertavalta, kuten sävyä luonnehdin. Laitoin myöhemmin pienen videopätkän seinien sävystä Instan Storyyn ja aika monta hämmentynyttä kommenttia sain sen jälkeen. Ihmeteltiin, miten sävyä edes kutsutaan valkoiseksi.

Yläpuolen kuvassa Tikkurilan valkoinen seinässä.

Tikkurilan valkoisen nimi on vähän harhaanjohtava. Ehkä itsekin menin siihen lankaan, koska mielleyhtymä oli, että se jos jokin on sitten valkoinen. Noh, se on Tikkurilan määrittelemä valkoinen, joka sattuu olemaan punertavan harmaa. Tai beige, vihertävä tai sininen. Riippuen siis missä valossa tai valaistuksessa sitä katsoo. Valo on se, joka tekee värin.

Ympärillä olevilla asioilla on todella suuri merkitys, miltä maalin sävy seinässä näyttää. Esimerkiksi meillä vaalean harmaa betonilattia ei toimi minun mielestä yhtään Tikkurilan valkoisen kanssa, kun taas toisessa kodissa se saattaa olla ihan täydellinen valinta, jossa on vaikkapa puulattia, aivan kuten Suomen kauneimmassa kodissa on.

Itselleni koti on tosi tärkeä. Aina se on ollut. Minähän se täällä näitä seiniä katselen päivät pitkät ja oikein mielelläni sitä teenkin, joten seinien värillä ON väliä. Kaikkiin kodin asioihin ei voi vaikuttaa, mutta niihin asioihin mihin voi ja mihin ylipäätään haluan, niin miksi en niin tekisi? Moni olikin kanssani samaa mieltä, että anna palaa, uutta maalia vaan kehiin, jos ei nykyinen miellytä.

Koska olen tarkka kotiin liittyvissä asioissa, että asiat toimii ja miellyttää silmää, niin eräs lukija piti minua tämän takia pinnallisena. Hän myös epäili, pystynkö itse saamaan seinistä niin hyviä, että olisin niihin tyytyväinen, koska olen niin tarkka. Kyllähän minulle on tärkeää, että työ tehdään hyvin ja laadukkaasti, ja jos rahaa olisi käytettävissä tuosta noin vaan, miksi en palkkaisi ammattilaisia hoitamaan hommaa. Tykkään kuitenkin tehdä ja touhuta, näin niinkuin harrastuksen ja oman ammatinkin puolesta, joten en edes ajatellut palkkaavani tekijöitä maalaushommiin. Pointti oli sinänsä hyvä, että saisin varmasti laadukkaampaa jälkeä seiniin toisen tekemänä. Jos en suoriudu maalaamisesta toivomallani tavalla, niin sitten varmaan pitää kääntyä osaavien käsien puoleen. Mutta ite ku tekee, saa sellaista kun tulee. Hah.

Vielä takaisin pinnallisuuteen, joka vähän särähti kommentissa korvaani. En siis ole koskaan ajatellut olevani pinnallinen, ainakaan sen takia, että satun olemaan tarkka. Kodistani olen kyllä tarkka monellakin tapaa, mutta esimerkiksi ulkonäköasioissa olen todella huoleton. Toisinaan vähän liiankin huoleton.

Ensisijaisesti olen siitä tarkka, että kodin pitää olla terve ja turvallinen. Toiseksi tulee kodin toimivuus, koska pidän erittäin tärkeänä, että koti palvelee perhettämme arjessa mahdollisimman hyvin ja kolmantena tulee sitten esteettisyys. Luonnollisestikin viihdyn sellaisessa kodissa paremmin, joka miellyttää omaa silmää. Meidän kodissa on vielä paljon tekemistä toiminnallisuuden ja esteettisyyden suhteen, mutta kaikki aikanaan. Tietysti haluaisin saada kaikki just nyt valmiiksi, mutta ei tässä ole kiire mihinkään. Olen täysin sujut sen kanssa, että hommat etenee hiljalleen ja omalla painollaan.

Olipa muuten Länsiväylän viikonvaihteessa juttua, jossa kerroin juurikin näistä asioita, mitä pidän kodissamme tärkeänä ja miksi. Täältä voi käydä lukemassa haastattelun.

Mutta onko sisustaminen sitten pinnallista? Tekeekö sisustaminen jotenkin pinnallisen ihmisen, varsinkin silloin, jos on erityisen tarkka esteettisyydessä ja laadussa? Mielestäni ei. Tavallaanhan sisustaminen on itsessään pinnallista, jos sitä haluaa siltä kantilta miettiä. Oikein kirjaimellisesti pinnallista! Luulen, että kommentoija halusi olla hieman ilkeämielinen, koska koko kommentin sävy oli sellainen. Hän kyllä samanaikaisesti luonnehti myös itseään tarkaksi, että ehkä hän itse tietää paremmin mistä puhuu. Kommentissa oli siis paljon ihan asiaakin, itse nyt vain tartuin tuohon pinnallisuuteen, joka oli mielestäni erikoinen heitto, jopa hieman loukkaava.

Kun tulin siihen tulokseen, että maalaan kaikki seinät uudelleen, sain välittömästi mielenrauhan. Pelkästään se ajatus tuntui hyvältä, ettei minun tarvitse tyytyä sellaiseen, mikä ei omalta tunnu. Toki vaatii työtä, mutta ei ne hyvät asiat itsestään tulekaan, ainakaan minulle. Jos olisin suurpiirteisempi, eikä sisustaminen tai kotijutut kiinnostaisi, niin sitten varmaan meidän kotikin näyttäisi ihan toiselta tällä hetkellä.

Mutta tämä on minun juttuni, minun tyylini. Itselleni ja perheelleni täällä sisustan, en jollekkin toiselle. Ja ne valinnat mitä tänne teen, ei välttämättä sovi toiselle. Jokainen tehköön juuri sellaisia valintoja mistä itse tykkää. On välillä tosi ihana kuulla, jos te lukijat tai seuraajat olette saaneet blogistani vinkkejä tai inspiraatiota omaan kotiin! Toivottavasti tämä maalicase antaa myös jotain, vaikkapa ihan vaan hyvän esimerkin, miten ei ainakaan kannata toimia :D