Niin vain pitkä kuuma kesä loppui ja syksy saapui. Ulkona on ihanan raikas ilma ja se jos jokin tuntuu hyvälle paahtavien helteiden jälkeen. Kelien puolesta kesä oli ihan mieletön, ihanasti helpottui pukemiset sun muut. Parasta kuumissa kesäpäivissä onkin kevyt pukeutuminen, pelkkä hengittävä mekko riitti ja sillä sai mennä koko päivän yöhön asti. Todella harvinaista Suomessa. Rakastan lämpöä, mutta jatkuvaa kuumuutta en oikein enää jaksanut. Alkoi vähän jo puuduttamaan.
Luulin, että Suomessa oli jo tarpeeksi kuuma, mutta kun käytiin ystävien kanssa Italiassa, niin siellä vasta kuuma olikin! Mittari alkoi olla lähemmäs neljäkymmentä, tuntui kuin olisi saunassa ollut. Oli vähän liikaa itselleni. Mukana oli kamera ja piti tietysti ottaa paljon kuvia, mutta koska lämpö vei voimat niin täysin, en yksinkertaisesti jaksanut kuvata, ainoastaan kameraan tallentui tuo penkkikuva hotellimme pihalta. Kännykässä on onneksi useampi kuvamuisto ja video reissusta.
Oli kyllä kiva nähdä Italiaa ja yhden uuden asian siellä myös opin, nimittäin punaviinin juomisen! Aika monta vuotta se ottikin. On ollut tavoitteena ja nyt siihen tuli loistava tilaisuus, kun kävimme maistelemassa viinejä perheyrityksessä Cantina Valetissa. Vaikka viineihin perehtyminen ja maistelut jäivät itseltä melko vähiin Nilon perässä juoksemisen takia, kerkesin muutamia viinejä maistamaan. Ihastuin heidän Amarone della Valpolicellaan, joka oli niin täyteläistä ja pehmeää, että sitä oli myös kotiin ostettava.
Reissuissa on kiva käydä, nähdä erilaisia paikkoja ja tutustua eri maiden kulttuuriin, mutta vielä kivempi on palata takaisin kotiin. Täällä odottikin pihahommat, joita on paiskittu kesän aikana ihan huolella, tai aina kun sopiva hetki on koittanut. Tykkään pihahommista ihan älyttömästi! Menevät kunnon treenistä, kun ovat niin fyysisiä ja parasta on nähdä oman työn tulokset, vaikka välillä tuntuukin kovin hitaasti hommat etenevän. Koko ajan jotain kuitenkin tapahtuu ja kuvista jos jostain sen huomaa. Huvittaa katsoa vuoden takaisia kuvia pihasta.
Takapihan metsä on muuttunut eniten ja sitä onkin raivattu todella isolla kädellä. Kun muutimme tähän, ei tuosta nurmikon rajalta nähnyt yhtään pidemmälle, kun kuuset ja muut puskat peittivät näkymän ihan täysin. Mies aloitti metsän raivaamisen jo viime syksynä ja nyt jatkoimme putsaamista. Espoon kaupungilta käytiin kaatamassa pari valtavan kokoista koivua, kun olivat turhan lähellä taloa ja varjostivat tosi paljon. Valitettavasti puiden kaadon yhteydessä meni pari ihanaa puuta, mutta ei voi mitään. Nyt on ainakin polttopuuta takkaan.
Aiemmin tuossa takapihan metsässä ei voinut edes kuvitella kulkevansa, se oli supertiheä kasvultaan ja pohja niin kostea, ettei ilman kumisaappaita voinut kulkea. Ja aina meinasi jäädä johonkin jumiin. Nyt maapohja on kuiva, helppokulkuinen ja paljon valoisampi raivaamisen ansiosta. Uskon, että tullaan viihtymään metsän puolellakin tosi hyvin ja onhan se nyt lapsillekkin paljon turvallisempi.
Nurmikko menee vielä kokonaan uusiksi ja ensi viikolla on tarkoitus tulla iso satsi multaa, joka levitetään nykyisen päälle. Etupihalla nurmikko on osittain ihan kuollut ja vaikka tuo takapihan nurmikko näyttää ihan hyvälle, on se oikeasti tosi kuoppainen. Nyt sitten tasoitetaan ja suoristetaan koko nurmikkoalue, jotta siinä on kivempi pelailla ja muutenkin touhuta.
Talon maalausprojekti on seisonut, koska en ole löytänyt sopivaa mustaa maalia talolle. Varastoon ja autokatokseen löytyy helpommin maali, koska ne on puuta, mutta kivirappaukselle on todella vaikeaa saada matta musta maali, ehkäpä täys mahdottomuus. 100 % musta maali kun näyttää tumman harmaalta.
Kun lähdin asiaa googlettamaan, selvisi, ettei mustia kivitaloja ole olemassa. Tai en ainakaan löytänyt. Todella hassua, ettei ole kehitetty sellaista maalia, jossa musta pigmentti toistuisi kunnolla tummana. Tai sitten en vain tiedä sen olemassaoloa. Ei ainakaan Tikkurilassa tai Teknoksella tiedetty, miten voisi saada kunnon mustaa maalia aikaiseksi. Homma seisoo siis vielä hetken. Ei haluaisi laittaa sellaista maalia seinään mistä en oikeasti tykkää. Valostahan se väri tulee, että kun tässä päivät hämärtyvät, tumman harmaa näyttää toki mustalta, sitä kuitenkaan oikeasti olematta. Vähän turhauttaa. Saattaa mennä siis ensi kevääseen talon maalaus.