comments 34

Tauon tarpeessa

Täällä on oltu rehellisesti sanottuna aika turta. Edelleen – näin neljän viikon jälkeen – joku kumma virus kiusaa, eikä täysin tervettä päivää ole nähty. Vanhempi lapsi on onneksi ollut kunnossa ja pienempi pillipiipari on kutakuinkin viruksilta selvinnyt, mutta meikäläinen jatkaa sairastelua. Kuukauden kestänyt pääkipu ei ota laantuakseen, sitkeät yskänkohtaukset repivät välillä kurkun auki ja lämpöäkin kerkesi olemaan. Jatkuvat yöheräämiset eivät helpota oloa ollenkaan, kun juuri nyt sitä kunnon yöunta todellakin tarvitsisi.

Kun on itse kipeä, on vaikeaa pitää muista huolta. Koko kroppaa särkee ja jos vain suinkin pystyn, vältän ylimääräistä touhuamista. Lepääminen on silti ollut vaikeaa, koska pelkästään nukkuminenkin on. Voisi toki mennä ajoissa nukkumaan, kuten mies on koittanut sanoa, mutta eihän se katkonaisia öitä vie silti pois, kun pitää useamman kerran yössä vauvaa ruokkia, röyhtäyttää, vaihtaa vaippaa ja hyssytellä. Hän ei suostu syömään edelleenkään pullosta, jonka takia olen aivan kiinni vauvassa. Kokeiltiin lääkärin suosituksesta antaa maitoa ruiskulla, mutta erittäin huonolla menestyksellä. Aloitin vauvalla kiinteät, joten toivon sen tuovan mukanaan pidempiä unen pätkiä. Jos on antaa vinkkejä, millä tavoin vauvalle saisi annettua korvikemaitoa (tai ihan vaan pumpattua), niin kaikki vinkit otetaan ilolla vastaan!

nilo

Vauveliini ei oikein päivisinkään enää meinaa nukua, ellei sitten ulkona saa hyvin unen päästä kiinni ja monen tunnin päiväunet on taattu. Itse koitan sen aikaa tehdä muita askareita, kun on kädet vapaana. Kateellisena kuuntelen, miten muissa perheissä käy siivooja tai lastenhoitaja. Olen esittänyt vaivihkaa tai oikeastaan myös ihan suoraan miehelle, että siivooja olisi todella kiva. Vaikka jos kerran tai kaksi kuussa saisi apua kodinhoitoon, niin täällä asuisi vähemmän kiukkunen emäntä.

Omasta ajastakin olen haaveillut jo ties kuinka kauan. Olisi ihana lähteä johonkin – tai olla ihan vaan kotona – ilman, ettei joku vaadi jotain, roiku jalassa, huuda, kitise, vikise, kilju tai mölise. Otan usein öisin sitä omaa aikaa, kun muu perhe nukkuu. Joo, järkevämpää olisi tietysti mennä myös nukkumaan, mutta nautin niin paljon siitä hetkestä, että on edes hetken hiljaista. Että voin ajatella rauhassa, katsoa telkkaria rauhassa, nauttia teekupposen rauhassa, siis tehdä mitä vaan keskeytyksettä ihan omissa oloissani. Yöllä tosin ei kummoisempia jaksa enää tehdä, mutta pieni hetki, kun voin hengähtää.

nestor

Lapsiperhearkea, sitähän tämä. Niinkin ihanaa ja toivottua kuin tämä on, niin on kyllä välillä aika rankkaa, vaikka on kyse ihan vaan perusarjesta. En todellakaan yritä olla täydellinen vanhempi. Välillä alitan rimoja suosiolla, kun ei vaan jaksa, eikä kiinnosta. Koitan pitää hermoni kurissa ja pinnan pitkänä, mutta joskus se ei onnistu yhtään, vaan saatan kilahtaa samantien. Vaikka lasten ikäero onkin ollut mielestäni hyvä, on kahden lapsen kanssa arki todella erilaista, mitä yhden kanssa oli. On kädet täynnä ihan koko ajan, vaikka onkin kaksi vanhempaa taloudessa.

Ensimmäisinä kuukausina vauvan yöheräämiset eivät tuntuneet juuri missään. Nautiskelin parhaani mukaan vauvakuplasta, hormoonihöyryissä sitä jaksoi ihmeen hyvin. Nyt on alkaneet katkeilevat yöunet, huonosti syöminen, vähäiset ulkoilut ja pitkään jatkunut sairastelu tehdä tehtävänsä. Meinaa pakka levitä välillä ihan kokonaan. Jos nyt edes saisi olla kunnolla terve, se auttaisi ihan varmasti tähän tilanteeseen. Tosin ihan rehellinen nollaus hyvien ystävien kanssa tekisi terää, mutta kelpais toki rentouttava jalka- ja kasvohoitokin tai vaikkapa kampaajalla käynti – ilman, että pitää olla hälytysvalmiudessa.

Koitan nyt saada jollain keinoin vauvan syömään maitoa muustakin kuin tissistä, koska on ihan pakko päästä johonkin yksin useammaksi tunniksi. Se, että käyn kaupassa yksin, ei ihan riitä. Toki sekin tuntuu ihanan vapauttavalle ja jopa oudolle, mutta on pakko saada tauko ennen kuin hulluksi tulen. Miehen mielestä varmaan jo olen. Noh, hän voisi myös kokeilla kaupassa käyntiä molempien lasten kanssa, ihan vaan vaihtelun vuoksi. Aika extremeä, sanoisinko.

Joku viisas on sanonut, että yksinolo on joillekin perustarve ihan kuin uni ja ruoka. Se on todellakin juuri niin. Välillä tarvitsee sitä yksinoloa, happea, että pystyy arjen hulinasta selviytymään ja myös samalla nauttimaan. Sitä nimenomaan haluan, nauttia tästä pikkulapsiajasta, ilman että tarvitsee hampaita kiristellä. Lapset kun ovat pieniä vain hetken.

34 Comments

  1. Olit viikolla juuri mielessä, kun meillä tapahtui omassa tarinassa käänne, joka tulee muuttamaan suuntaa varmasti ja paljon. Zemppiä sinne kovasti – lepoa, paranemista, palautumista, latautumista ja myös niitä omia hetkiä <3
    -Jantunen

    • Voi miten sydäntä lämmittävää, kiitos! Toivon mukaan siellä asiat parempaan päin. Ainakin teillä on täysin oikea asenne.

      • No vielä ei tavallaan tullut mitään ratkaisuja. Vaan ennemminkin aika iso takapakki, joka taas minun päässäni tarkoitti sitä, että yksi vaihtoehto tulevaisuusnäkymistä huuhtoutui nyt pois laskuista. Kun vaihtoehdot vähenee, ne myös kirkastuvat ja selkiytyvät. Ja se takapakki on siten tavallaan iso askel eteenpäin. Näinhän tää elämä menee ;) Kirjoittelen blogiin sitä mukaa, kun se on mahdollista.
        Leppoisaa maanantaita <3

  2. Meiju

    Hurjasti tsemppiä! Ihanan rehellinen postaus. Meillä pojat nyt reilu 5v ja 2,5v joten tuo aika muistissa, joskin nyt jo osittain ainakin takana – omaa aikaa siis odotettavissa sinullekin, vaikka nyt tuntuu raskaalta.
    Olen täysin samaa mieltä kahdesta lapsesta… meidän lasten vajaa 3v ikäerokin on tuntunut tosi hyvältä, mutta kahden lapsen kanssa elämä muuttuu mielestäni enemmän, kuin ensimmäisestä. Paljon hyvää ja ihanaa kuuluu lapsiperheen arkeen, mutta joskus on myös hyvä rehellisesti myöntää, että väsyttää.

    Parempi yöunia, onnistuneita pullosyömisiä ja onnellista kevättä!

    • Kiitos Meiju ihanasta viestistä! Elämä ei tosiaan muuttunut ensimmäisen kanssa niin paljon kun oletin, mutta kahden kanssa kyllä. Kuten sanoit, paljon hyvää ja ihanaa, mutta toisinaan kovin väsyttävää – omia tarpeita kun pitää ihan toissijaisena.

      Mutta kyllä tämä tästä, selkeästi jo muutaman päivän sisällä on mennyt parempaan päin :)

  3. Pee

    Hei mä niin ymmärrän sua! Meillä tytöt 3 v ja vähän reilun vuoden ikäinen on toinen. Voi vitsi, kyl sun pitää saada yksinolo aikaa ennen ku pää räjähtää! Se on kyl niin elinehto. Jatkuva kahden pienen tarvitsevuus on huh ja huh. Ymmärrän myös täysin tuon, et ottaa sitten omaa aikaa edes öisin vaikka niitä uniakin tarttis. Toivottavasti kiinteät muuttaisi jotenkin tilannetta. Ootteko siis kokeillut niin, että sä oot läsnä vai poissa, kun lisämaitojen antamista kokeiltu? Sun läsnäolo voi tehdä sen, ettei vaan uppoo muualta maito? Mites snapsilasista hörpyttäminen? Mies syöttäisi kantorepussa häntä? Ihan unisen vauvan syöttäminen?
    Voi olla, ettei sulta tosiaan huolikaan muualta kuin tississä maitoa? Lähdet vaan menemään, kun vauva on syönyt napaansa täyteen. Sanot, että tuut kolmen tunnin päästä. Isä keinot keksii eikä saa soittaa sulle. Laittaa vaan viestin, et ”kaikki hyvin. Pidä kivaa!” Kolmessa tunnissa juuri syöneenä/ oikeaan ajankohtaan päivästä, ei tuon ikäinen vauva mee rikki vaikka vähän tissiä kaipaisi. Hörppää kyllä edes jotain (vettä/ hedelmäsosetta), jos hirveän nälkäinen on. Parturiin ja kahville mars mars! <3 siis en halua kuulostaa kauheelta, mut hyvinvoiva äiti = hyvinvoivat lapset. Ja sitten vaan tilaat sen siivoojan kerran/ kaks kuussa. Siitä saa kotitalousvähennyksetkin! Karsii sitten jostain muusta, jos piukkaa. Rimaa saa alittaa. Pikku kakkonen päälle ja pötkötät/ torkahdin sohvalle. Älä syli kaikkia päikkäriaikoja. Nosta jalat ylös ja tee, mistä nautit. Siivous ja muut kotihommat kun ei tekemällä lopu. Pakot ja suorittamiset pois. Ja mies vieköön lapset välillä tunniksi-pariksi ihanaan keväiseen, miltei kesäiseen, ulkoilmaan!

    • Eeva

      Just jotakin tämmöstä mäkin kannustan tekemään! Oma neljäs lapsi oli 3,5 kk, kun tuntui että nyt mulle vapaata pliis. Kolmekin tuntia meni ihan hyvin, kun imetin ennen lähtöä. Ja alettiin antaa päärynäsosetta samoihin aikoihin. Sillä sai vähän pitkitettyä imetysvälejä. Nyt vauva 6kk ja sylkee edelleen pumpatun ja korvikemaidon vaikka hopea tarjottimelta tarjoiltais. Mutta nuo omat 3-4 tunnin hetket kerran-pari viikossa on auttanut mua! Tsemppiä! Ja sieltä saa mennä mistä aita on matalin jos powerit on vähissä.

    • Ihanaa saada täällä vertaistukea ja kuulla, että niin on muillakin välillä hermot kireenä!

      Olen ollut poissakin, kun mies yritti syöttää, mutta pieni vaan huutaa nälissään, eikä suostu syömään pullosta. Minä sitten vaan suorinta tietä vauhdilla kotiin. Ollaan kokeiltu pullosta niin, että minä vieressä tai minä syötän siitä. Mutta ei. Nyt testaan erilaisia pulloja, jospa niistä onnistuis.

      Mies saa todellakin luvan ottaa molemmat lapset joskus pariksi tunniksi mukaansa, täytyypä sanoa hänelle suoraan, kun vinkkaaminen ei mene jakeluun :D Olisi ihanaa olla kotona ihan yksin, sillä tavoin kerkee ikäväkin sitten tulla.

      Nyt on terassi ollut rentouttava paikka, kun voi sulkea oven, kuunnella linnunlauluja ja hengittää raikasta kevätilmaa.

  4. Annika

    Nimenomaan ihanan rehellisesti kirjoitat! Kuulostaa hyvin tutulta. Ei todellakaan ole ihan yksinkertaista tuo vauva-arki. Täällä ollaan taidettu reilun vuoden ikäisen tytön kanssa pahimmasta jo selvitä, mutta hyvin on muistissa ne ainaiset päikkäreille nukutusyritykset + mikään muu kuin tissi ei lähemmäs vuoden ikään kelvannut.. Meillä onnistui pulloon (tosin siinä vaiheessa suoraa nokkamuki) siirtyminen vain niin että minä kylmästi lähdin pois kotoa. Ensin olin yhden yön (ei syönyt mitään). Toisella kerralla jo upposi hieman ja sitten olinkin viikonlopun poissa, jolloin läpimurto tapahtui. Mutta kaiken vauvan keskellä se oma aika, vaikka lyhytkin, antaa kyllä niin paljon ja kyllä ne minit (ja mieskin :D) pärjää hetken aikaa ilman sua! :) Paljon halauksia sinne päin! <3

    • Kiitos Annika, olipas ihanasti sanottu! Siis todellakin ne lyhyetkin omat hetket antaa tosi paljon, sitä on paljon rauhallisempi olo ja levollisempi mieli niiden jälkeen. Täytyy vaan ottaa ja lähtee, nyt kun niitä kiinteitä voi antaa ja vauva niitä vielä hyvin syö, eikä tarvitse koko ajan tissiä suuhun. Kyllä tästä selvitään, niin mä just päätin! :D

  5. Tintti

    Meillä lapsi ei suostunut syömään pullosta lainkaan, mutta otettiin nokkamuki käyttöön aika varhaisessa vaiheessa (muistaakseni 4kk:n iässä). Paras muki meille oli Nuk first choice. Tsemppiä <3

  6. Ellu

    Voi Tiina😊 Ymmärrän sinua täysin. Minulla samanlaisia kokemuksia sinulla. Kun perheessä oli kaksoset ja pieni vauva elämä oli kirjaimellisesti raskasta. Viikonpäivät olivat sekaisin väsymyksen vuoksi. Toivon että vauva oppii pullolle niin päänet vaikka hotelliin nukkumaan vuorokaudeksi. Tekisi varmaan hyvää.

    • Taidan joka päivä kysyä mieheltä mikä päivä tänään on :D Oon ihan sekaisin päivistä! Toivotaan, että pian maito maistuu pullosta, testaillaan nyt eri juttuja.

  7. Mummo

    Osta nokkamuki pehmeällä suuosalla! Ihan markettikamaa. 6kk alkoi heti siitä syömään vaikka pullosta ei tissilapsi syö. Aamupuurot kehiin ja tissiä päälle sit sinä kaupungille tai omiin menoihin. Helposti parin kolmen tunnin ajan 6kk pärjää ilman sinua. Tsempit.

  8. Heli

    Voi, tiedän niin tuon tunteen! Olen 4- ja 1-vuotiaiden poikien äiti. Nuorempi pojista on ollut todella huono nukkuja. Roikkui tissillä noin 10kk ja alkoi nukkua parempia öitä vasta noin vuoden ikäisenä. Lähdinkin töihin nuoremman täyttäessä 1v. Päiväkodin aloituksen jälkeen alkoikin pienimmän sairastelut ja nyt onkin korvien putkitus edessä. Mietin vain miten olen selvinnyt edellisestä vuodesta?! Jostakin niitä supervoimia on löytynyt. Supervoimia sinnekin!! ❤️

    • Kyllä äidit on melkoisia supernaisia! Meillä meni esikoinen vuoden ikäisenä päiväkotiin ja tavoitteena olisi myös nuorempi samoihin aikoihin laittaa. Tosiaan, niin ne virukset päiväkodeissa pyörii ja sitten ollaankin taas kotona. Sairastelut on ihan pyllystä :/

      Mä niin odotan kunnon yöunia! Kyllä ne vielä jonain päivänä koittaa :D

  9. Ansku

    Oletko koittanut vauvalle pillipulloa? Meilläkään ei ikinä pulloa huolittu, joten olin ekat 6 kk ihan kiinni vauvassa. 6 kk ikäisenä koitettiin ekan kerran pillipulloa ja lapsi tajusi jutun saman tien. Sen jälkeen pääsi äiti vähän vapaalle ja nyt voi hyvin jättää vauvan isän ja muidenkin hoiviin, kun maidon saanti on turvattu. Toki kiinteiden syöminen on helpottanut tilannetta myös.

    Tsemppiä!

    • Enpäs ole kokeillut! Mutta kiitos hyvästä vinkistä, menee todellakin kokeiluun. Tänään vauva suostui imemään pullosta vettä, joka oli jo saavutus, seuraavaksi sitten kokeillaan laittaa sinne maitoa. Mutta pillipullo pitää käydä ostamassa, kuulosti niin hyvälle. Kiinteiden syöminen lähti onneksi hyvin käyntiin ja vetää jo kunnon annoksia.

      Kiitos Ansku!

      • Ansku

        Kannattaa muuten hankkia sellainen pillipullo, josta nestettä ei saa pois muutoin kuin pillin kautta imemällä tai kannen kierremekanismin aukaisemalla. Meillä on Aventin pillipullo ja se on käytössä paljon kätevämpi kuin nokkamuki, josta vedet/maidot saa kivasti kaadettua päälleen/pöydälle/lattialle.

      • Siis joo, kiitos vinkistä! Koitin antaa nokkamukista jo, mutta kaikki maidot oli ympäriinsä, eikä suussa paljoakaan.

  10. Jenni

    En usein kommentoi blogeihin mutta nyt oli pakko! Kuulostaa niin tutulta ja arki kahden kanssa tosiaan on aivan eri kuin yhden. Ihan kuin olisin itse tuon tekstin kirjoittanut.
    Toivotaan että meille kaikille väsyneille ne yö unet joskus vielä annetaan ja se oma aika, välillä on vaan ihana tuntea itsensä muuksikin kuin äidiksi ja toteuttaa omiaa juttujaan vaikka se äityis kuinka ihanaa onkin❤️

    • Kiitos, että kävit jättämässä kommentin! Vertaistuki antaa voimia ihan älyttömästi. Pelkästään se tieto, että muutkin äidit painivat samojen asioiden kansssa, tuntuu helpottavan.

      Äitiys on kyllä todella ihanaa ja antoisaa, mutta niin oma aikakin on. Kaikki me sitä tarvitaan – kuten niitä kunnon yöuniakin :)

  11. Kerttu

    Kukaan mun kolmesta ipanasta ei ole suostunut syömään pullosta, joten sen 6kk kun imetystä oli niin olin kiinni heissä enkä päässyt mihinkään kauppaa pidemmälle yksin. 4kk kohdalla kun aloiteltiin kiinteät niin samalla totuttelua nokkamukiin, tai sellaiseen nuk:in pehmeänokkaiseen versioon, vettä siitä ”aterialla”. Ja siihen sitten maitoa jossain vaiheessa.. ja näin ne sitten pikkuhiljaa oppi! neuvolasta kuitenkin aika pian sitten neuvotaan jättään pullo pois ja siirtyä nokkamukiin.. niin jossain vaiheessa sen pullon opettelu ei enää kannata. Tsemppiä sinne <3

    • Lohduttavaa kuulla. Jännä, ettei sitten jotkut vaan siitä suostu syömään, mutta eipä kaikki vauvat tuttiakaan huoli. Nyt kun vauva täytti 6 kuukautta, niin on hyvä hetki opetella uusia juttuja ja oikeastaan unohtaa tuo tuttipullo, kun ei sitä muutenkaan ole suostunut ottamaan, vaikka kuinka monet kerrat nyt yritetty.

      Nokka- ja pillimukia siis testiin!

  12. Hanna

    Voimia sinne!
    Kokeilkaa hörpyttää jostain snapsilasista, nokkamuki tai pillipullo kans kokeilemisen arvosia! Vaan mielikuvitus on tässä rajana. Ja kokeilu kannattaa tehdä isin kanssa niin että itse olet piilossa. Yöt helpottaa sitten joskus tai näin mä yritän itteäni psyykata. Nuorin meillä pian jo 4v ja edelleen pari herätystä per yö…

    • Kiitos Hanna! Kyllä tässä nyt koitetaan monia eri juttuja, ja toivottavasti joku onnistuisi. Toistaiseksi tuloksetta, mutta vielä on ässiä hihassa. Vielä ne katkeamattomat unet sieltä tulee :)

  13. Naan

    Ihana kirjotus ja tuhannesti tsemppiä sulle!!! Meidän vauveli itki 6 kk yötä-päivää. Kuskattiin lääkärit ym. ja mitään vikaa ei löytynyt. Kuuden kk:n iässä löytyi viimein sellanen hieroja, joka kahdella hieromiskerralla sai itkut loppumaan. Vauva ei huolinu pulloa eikä tuttia. Lämmöllä muistan, että mies sanoi aina tiettynä iltana kerran viikossa, et nyt rouva syötät vauvan ja lähet kolmeks tunninks veks, me pärjätään. Ja meillä on nyt ihana, lähes täydellinen 😀 kymmenen vuotias jäbä, ei siis menny rikki, vaikka oli sen kolme tuntia vkossa ilman tissiä ja äitikin selvis tuosta rankasta ajasta tuon viikottaisen vapaahetken avulla.

    • Voi kiitos Naan! Teillä on ollut tosiaan tuolloin raskasta, jos vauveli paljon itki. Onneks saitte siihen apua ja kaikki mennyt hyvin. Niin näistä kaikista selviää, vaikka hetkittäin muulta tuntuukin :D Kunnon yöunet kun on perustarve ihmisellä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s