Tämä oli erään ystäväni käsitys bloggamisesta. Hän ei voinut ymmärtää, miksi muuten joku jakaisi kuvia omasta kodistaan. Tuossa kohtaa silmät pyörähti ympäri ja hämmennyin hänen heitostaan. Hänellä oli siis todella jännä käsitys siitä miksi kirjoitan blogia ja tietysti oikaisin asiaa samantien. Oikeastaan tuo heitto oli aika loukkaava, kun hän kuitenkin tietää, että olen kirjoittanut blogia monta vuotta ja jaan kuvia kodistani blogin lisäksi somessakin. Tykkään sisustaa, kirjoittaa ja valokuvata, tämä on ollut minulle tärkeä harrastus jo pitkään. Mutta jos joku todella noin miettii, että kirjoitan blogia ja jaan kuviani ainoastaan rahan takia, niin avataanpa asiaa hieman, ettei jatkossa tarvitse ajatella niin. En edes tiedä, kuka minulle maksaisi tästä.
Olen kirjoittanut blogia vuodesta 2012. Aiheet pyörivät sisustamisen, muotoilun ja arkkitehtuurin ympärillä, koska ne ovat intohimoni. Välillä saatan kirjoittaa perhe-elämästä, välillä jostain ihan muusta. Kun aloin kirjoittamaan blogia, en voinut tietää, lukeeko tätä kukaan. Eikä sillä ollut mitään väliä. Tuntui hyvältä kirjoittaa omista ajatuksista, ideoista ja unelmista, harjoitella kirjoittamista ja siinä samalla valokuvaamista. Sillä oli väliä. Olen uskaltanut antaa itsestäni tosi paljon, mutta se, mitä blogi on minulle antanut, on vielä enemmän.
Voisin selailla upeiden asuntojen kuvia tunnista toiseen ja sitä paljon teenkin. Ihanat kuvat inspiroivat ja kiehtovat, saan niistä paljon ideoita omiin juttuihin. Jaan kuvia omasta kodistani, jotta muut voivat inspiroitua niistä. Inspiroitua minun tekemistä suunnitelmista ja toteutuksista. Ja kuinka paljon minulle siitä maksetaan? Ei yhtikäs mitään. Ei pennin jeniä. Blogin kirjoittaminen ei perustu siihen, että saisin siitä rahaa.
Mutta toki se voisi olla niin. Voisin kuulua johonkin portaaliin, jossa maksetaan joka kuukausi tietty summa tililleni. Mutta en kuulu. Enkä edes halua kuulua, koska itselleni on monta muuta asiaa tärkeämpää, kuin raha. En halua olla tilivelvollinen kenellekkään. En halua stressata postaustahdista, että joka viikko pitää olla tietty määrä postauksia. En halua kirjoittaa makaronipussista ja hehkuttaa miten hyvää jonkin merkkinen makaroni on. Vaikka juuri niistä maksettaisiin, näin karrikoidusti. Ihan sama, ei ole minun juttu. Mutta tuleeko joskus olemaan, en tiedä. Minun juttuni on kirjoittaa silloin kun haluan, sillä tahdilla kuin haluan, sellaisista asioista kuin haluan ja tehdä yhteistyötä sellaisten tahojen kanssa kuin haluan.
Minulle on tasan yhden kerran maksettu blogipostauksesta. Tai ei oikeastaan edes siitä postauksesta, vaan kuvien käyttöoikeudesta. Tämä yhteistyöyritys valitsi ottamistani kuvista mieleiset ja käyttivät niitä omassa markkinoinnissaan. Se oli hyvä yhteistyö, mutta se vaati minulta paljon aikaa ja se vaati ihan kunnon työtäkin. Laitoin itseni likoon ja kyllähän se kannatti, koska projektista tuli onnistunut ja moni sai siitä inspiraatiota omaan kotiinsa.
En siis kirjoita blogia rahan takia, mutta olen saanut monta hyvää projektia blogini ansiosta. Olen suunnitellut ravintolan sisustuksen, luonut yrityksille visuaalisia identiteettejä, saanut kutsun suunnittelukilpailun tuomaristoon ja juuri eilen eräältä lukijalta tuli viestiä, että haluaisi minut suunnittelemaan heidän uuden omakotitalon julkisivun. Siis ihan mielettömiä juttuja, ihan vaan sen takia, että olen tuonut blogissa esille omia visioita, näkemyksiä ja toteutuksia, ja esitellyt omaa kotiani.
Mutta mitä muuta blogi on minulle tuonut? Mm. ystäviä, vertaistukea, vinkkejä, neuvoja, kontakteja, kutsuja, tuotteita, terapiaa, yhteistöitä ja näkyvyyttä. Siis niin paljon kaikkea, mitä en kuvitellutkaan saavani, kun aloin bloggaamaan. Blogimaailma on ollut todella antoisa.
Haluan pitää blogin mahdollisimman aitona. Kertoa asiat kuten ne ovat, kaunistelematta. Tietysti joskus sanon asian nätimmin, kuin oikeasti haluaisin, mutta en halua tarkoituksella loukata täällä ketään. Ystävä, joka tämän asian letkautti, on minulle hyvin tärkeä ja rakas. Hän on ollut elämässäni jo yli 30 vuotta ja on minulle kuin sisko. Olemme luonteeltamme tosi samanlaisia, mutta näkemyksissä taas todella erilaisia, kuten tässäkin asiassa. Siksipä halusin kirjoittaa aiheesta ja oikaista, jos siis todella joku ihmettelee miksi toiset jakavat kuvia omasta kodistaan, jos ei edes siitä saa rahaa. Jakaahan ihmiset kuvia itsestään, lapsistaan, eläimistään, autoistaan ja ties mistä saamatta vastineeksi rahaa, joten en oikein ymmärrä miksi piti noin sanoa.
Design Wash 
Voi, onpa kurja kommentti ystävältäsi!
Ehkei ystävä kuitenkaan tarkoittanut pahaa.. jos hän vain luuli, että saat siitä rahaa?
Blogisi on niin tasokas, että voisit hyvin saadakin… mutta ah juuri siitä syystä tämä on niin ihana, että täällä ei ole niitä makaronipusseja tai muita vastaavia.
Seuraan monen montaa blogia ja ihastelen kuvia, nappaan inspiraatiota ja ihan vaan hyppään hetkeksi pois omasta lapsiperhearjesta blogien kautta. Voisin kirjoittaa omaakin, jos osaisin kuvata ja olisi aikaa. En siis näe mitään ongelmaa siinä, että joku näkisi kuvia kodistani.
Toivottavasti saatte ystäväsi kanssa kuitenkin tämän ristiriidan selvitettyä tai ehkä paremminkin, että ymmärrys löytyy. Mukavaa kevättä!
Sain onneksi selvennettyä asiaa. Jos tarkoitti pahaa, niin onnistui siinä, mutta ainakin sain hyvän aiheen postattavaksi ;) Olisin kyllä tosi tyytyväinen, jos joku päivä tienaisin blogillani, ilman että tarvitsisi sieluani myydä :D
Kiitos Meiju ihanasta kommentista ja mukavaa kevättä myös sinulle!
Niin, ehkä et ole saanut suoraa rahaa… mutta kuinka paljon saat alennuksia/kytkykauppoja sen takia että teet aiheesta postauksen? Tällaiset postaukset paistaa aina läpi blogeista – turhaa kehumista ja esittelyä jostakin tietystä tuotteesta. Viimeisimpänä sun kohdalla Hakolan sohva :D
Jos menet Etsi-hakukenttään ja kirjoitat siihen Blogiyhteistyö, niin näet suoraan kaikki yhteistyöpostaukset. Jokaisen postauksen lopussa lukee, olenko saanut tuotteesta alennusta vai tuotteen ilmaiseksi. Tosin, itse en kutsuisi saavani tuotteita ilmaiseksi, koska annan vastineeksi valokuvat, tekstin, linkitykset sekä näkyvyyden eri kanavissa. Hakolan casessa annan vastineeksi vielä omaa osaamista (eli työtä), josta en nyt edes maininnut, mutta mainitaanpa sekin, ettei tarvitse kuvitella, että sain sohvan tuosta noin vain. Ja kuvaamiseen, kuvankäsittelyihin sekä kirjoittamiseen per postaus menee monta tuntia, usein päiviä. Tämä on joillekkin lukijoille epäselvää, mutta ymmärrettävää, jos ei itse bloggaa, niin ei voi tietää.
Kirjoitan blogissani vain sellaisista tuotteista joista itse tykkään, enkä todellakaan kehu turhaan. En ota vastaan sellaisia yhteistöitä, jos yrityksen tuotteet eivät ole omaan makuuni sopivia, tai että maksavat siitä, että kehun heidän tuotteita ilman, että saan niitä edes itselleni.
Se, mitä tulee Hakolan sohvaan, en olisi voinut olla tyytyväisempi. Hehkutin sitä täysilla ja suoraan sydämestä, mutta jos koet, etten ole sanojeni takana, en mahda sille mitään. Sitten suosittelen vain hankkimaan itse Hakolan sohvan, niin saatat olla kanssani täysin samaa mieltä. Itsekin ihmettelin aiemmin, miten muka kaikki ovat niin tyytyväisiä Hakolan sohviin, mutta eihän se suomalainen usko ennen kuin itse näkee tai kokee. Kuvista nyt pääsetkin näkemään, miten se sohva meille oikein sopii ;)
Minusta olet hyvä bloggaaja ja alennuksesi ansainnut! Ei ole keltään kuin kateellisilta pois. Täytyy muistaa, ettet tee siinä mielessä journalistista työtä, että pitäisi muistaa ”uutistyön” objektiivisuus, jolloin kytkyjä ei voi olla. Kirjoitat blogiin omia ajatuksiasi omana itsenäsi. Jatka samaan malliin!
Kiitos ihanasta kommentista! En ymmärrä miten joitakin voi kismittää tuo asia niin paljon, että omasta osaamisesta ja työstä saa jotain vastinetta. Jokainen voi itse valita lukeeko semmoisia postauksia, jotka on tehty yhteistyössä jonkun yrityksen kanssa. Ymmärrän toki sen, jos blogi olisi pelkkää yhteistyötä, tuntuisi se ehkä vain mainospalstalta.
Allekirjoitan ajatuksesi täysin. Kyse on myös omalla kohdallani intohimosta, harrastuksesta ja oman ydinosaamiseni työnäytteestä. Jos blogini poikii tai edesauttaa työtilauksien syntymistä, se on hienoa. Tärkeintä on kirjoittaa vapautuneesti, minuna itsenäni eikä kuten työssäni asiakkaiden toimeksiantojen mukaan. Aidosti juuri siitä mistä haluan ja huvittaa. Olen saanut pari samankaltaista kommenttia kuin sinä. Sekä totaalista, paljon puhuvaa hiljaisuutta, joka on ilmaissut saman ilman sanoja. Ja ne ovat tehneet surulliseksi. Eikä ihme, sillä teen blogiani sinun laillasi – sydämestä.