Päivät koostuvat täällä pääosin siivoamisesta, pyykinpesusta sekä tietysti vauvan hoidosta. Pyykkiä on ollut pestävänä aiemminkin kasapäin, mutta vauvan tulon jälkeen kone rullaa ihan jatkuvasti – koska pissakakkapuklu. Olin vielä muutama viikko sitten satavarma, ettei me tehdä kuivausrummulla yhtään mitään, mutta nyt olen satavarma, etten selviä ilman sitä enää viikkoakaan. Mies jaksoi olla sitkeästi erimieltä asiasta, mutta eipä hän pyykkiä pesekään, joten ei hänellä voi olla hajuakaan mikä työsarka siinä on ja miten suuri apu kuivausrummusta olisi. Toki hän pyykkejä nostelee ja viikkailee kun pyydän, pisteet siitä.

Niin ne tarpeet muuttuvat sitä mukaan, kun elämäntilanne muuttuu. Iloisesti tietää rahanmenoa ja tietyt sisustushankinnat saavat suosiolla siirtyä tuonnemmaksi. Vauvatarvikkeitakin pitää vielä ostaa jonkin verran, käytännössä sitä huomaa helpommin mitä tarvitsee, enkä ole sen takia halunnut ennakkoon mitään keräillä. Turhat ostokset on niin syvältä.

Kävin itseasiassa ostamassa muutamia juttuja vauvalle viime perjantaina. Olin ekaa kertaa molempien lasten kanssa liikenteessä ja kun viimein päästiin kotiin usean tunnin reissulta, huomasin että ostokset olivat jääneet sinne kaupan kassalle! Vähänkö syletti. Täysin turha reissusta ei kuitenkaan tullut, kun kerkesin vilkaisemaan siinä nopsaan niitä kuivausrumpuja ja nyt tiedän kutakuinkin millainen kone meille tulisi. Ja lapset pääsivät kotiin ehjin nahoin! Se on mun mielestä jo ihan hieno suoritus, koska läheltä piti -tilanteita on yhden reissun aikana aika monta. Ei auta kun tehdä uusi reissu ja käydä hakemassa maksetut ostokset. Asiakaspalvelusta ihmeteltiin, että jäikö tosiaan kaikki ostokset kassalle. Juu kyllä jäi, näemmä siinä hetkessä olin jo juoksemassa naperon perässä hissiin vauva kainalossa hikikarpalot otsalla.

Kahden lapsen kanssa on todella erilaista kuin yhden lapsen kanssa. Eikä se mikään yllätys ollut, tietysti se on erilaista. Mitään ennakko-odotuksia ei tainnut edes olla, koska ei voi tietää miten hommat menevät ja miten se arki sitten sujuu. Otetaan vastaan se mitä tulee ja sen mukaan mennään. Onhan tässä ollut pientä säätöä esimerkiksi päiväkodin kanssa, kun päiväajat ei meille oikein soveltunutkaan, mutta onneksi saimme muutettua rytmiä enemmän iltapainotteiseksi, helpottaa hieman viemisten ja hakemisten kanssa, kun isännän työt painottuvat iltaan ja siihen samaan sitten veisi myös lasta. Matkoihin menee kuitenkin 2 tuntia päivässä ja molempien lasten kanssa tuon matkan taittaminen lähtövalmisteluineen olisi itselleni sen verran työlästä, että helpommin napero jäisi vaan kotia. Mielummin kuitenkin päiväkotiin touhuamaan ja leikkimään kavereiden kanssa.

Toimiva ja mutkaton arki on nyt ensisijaisesti tavoitteena. Kun se arki pyörii pitkälti kotona, niin kodin pitää olla mahdollisimman käytännöllinen. Pyöritän jatkuvasti mielessä kaikkia kodin isoja sekä pieniä ongelmia, joita haluan ratkaista. Usein ne liittyvät sekä toimivuuteen että visuaalisuuteen, molemmat ovat itselleni yhtä tärkeitä. Joskus rumakin on ok, kunhan vaan toimii. Kodinhoitohuoneesta on tullut kunnon pyhättö, onhan siellä pyykit, pesukone ja vaipanvaihtopiste. Kuvia siitä en hetkeen laita, eipä ole kaunista katseltavaa, eikä edes vielä niin toimivaakaan, mutta parempaa kohti ollaan menossa. Kaikki aikanaan. Ööö, eli olispa jo.

Kävin eilen vauvan kanssa neuvolassa ja neuvolan täti tokaisi heti siihen alkuunsa: “Teillä näyttäis menevän kotona aika hyvin”. En tiedä mihin se oikein heittonsa perusti, tuskin meikäläisen tummiin silmänalusiin, mutta lämmitti mieltä tosi paljon ja tajusin siinä hetkessä, että totta tosiaan, meillä menee aika hyvin. Monenlaisia tilanteita arki on täynnä, eikä tämä ole todellakaan vain ruusuilla tanssimista, mutta pääosin meidän arki rullaa kotona nyt aika hyvin – pesukoneen ja kohta kotiutuvan kuivausrummun lisäksi.