Uuden kodin etsiminen on ollut työn alla ihan tosissaan. Ilmoituksia selattu taas kerran läpi aamuyöhön asti ja aika monta asuntoa käyty myös paikan päällä katsomassa. Olen yrittänyt höllätä kriteereissä ja antaa ihan tavallisille asunnoille myös mahdollisuuden, vaikkei tavalliset perusasunnot pulssia nostakaan. Mutta remontilla niistäkin saisi loihdittua toimivia, kivoja ja persoonallisia – tai niin yritän ajatella.

Innostun aina ensin talon arkkitehtuurista, joka on raami kaikelle muulle. Toimivat ja riittoisat neliöt sekä tarvittava muokattavuus on myös todella tärkeää, kuten asunnon sijainti ja näkymät ikkunoista. Kaikista tärkein on kuitenkin se tunne. Kun astut asuntoon sisälle, minkä fiiliksen se jo eteisessä antaa. Sain kokea tämän odotetun fiiliksen viime viikolla. Vaikka kohde vaati remonttia, siellä vallitsi todella kodikas tunnelma ja kaikki kriteerit kolahtivat. Olin pakahtua innostuksesta ja ideoin jo remonttia. Asunto oli kaikinpuolin tosi potentiaalinen. Lähetin miehelle viestin, että meille löytyi viimein koti ja mies antoi luvan ostaa sen näkemättä. Päätin tarjota täyden hinnan ja kun seuraavana aamuna soitin välittäjälle, kuulin, että se oli mennyt yli pyyntihinnan kovalla tarjouskilpailulla. Pettymys oli kova ja itku pääsi. Asia harmitti todella pitkään ja arvasin, että moni muukin sen halusi, olihan näytöllä paljon väkeä ja pyyntihinta hyvinkin kohtuullinen. Itse myöhästyin koko kilpailusta, enkä kerinnyt edes tarjoamaan.

Asunnon etsiminen on yleensä hauskaa puuhaa, mutta tällä kertaa se on ollut erittäin turhauttavaa ja stressaavaa. Kaiken maailman vaihtoehtoja on käyty läpi ja jopa kaupungin vaihtoa mietitty. Alkaa olla jo vuosi täynnä, kun tämä projekti alkoi. Ollaan löydetty ja ostettukin, mutta liian suurella riskillä ja siinä sitten kävi miten kävi. Harvinaisen huono onni on ollut meillä matkassa, mutta koitan kuitenkin nähdä asiat positiivisessa valossa, olen nimittäin nyt huomattavasti valveutuneempi asunnonostaja ja moni välittäjäkin ihmetteli, miten osaan huomioida ja kysyä hyvinkin tärkeitä asioita, joita moni ei tule miettineeksi. Eteen on sattunut aivan ihania asuntoja, mutta epäillyttäviä asioita on ollut liikaa, joten suosiolla olemme jättäneet ne taaksemme.

Annan edelleen mahdollisuuden vanhoille asunnoille, koska yksikään uusi ei ole kolahtanut millään tavoin. Niistä puuttuu luonne. Tiedän, että liikumme riskialueella ja sen takia aion selvittää asiat juurta jaksaen. Ilman hometalokokemusta ei kyseiset asiat tulisi mieleenkään, ainakaan ihan samalla tavoin. Jännitystä siltä osin saadaan kokea. Tällä kertaa, jos teemme tarjouksen vanhemmasta asunnosta, vaadimme paikalle homekoirat. Se on kaupan ehtona. Jos mitään ei löydy, voimme edetä, mutta jos jotain hälyyttävää ilmenee, astumme sivuun. Olinhan jo vuosi sitten samalla kannalla, mutta uskoin liikaa muita, enkä koskaan tilannut niitä koiria. Se on ollut yksi isoimmista virheistä minkä olen tehnyt.

Tilanne on nyt se, että olen ehkä rakastunut. Ainakin vahvasti ihastunut. Luulen, että löysin meille kodin! Edessä on vielä monta muttaa, eikä mikään ole vielä varmaa. En ole edes vielä tarjonnut, koska mies haluaa tällä kertaa nähdä asunnon, onhan se huomattavasti kalliimpi kuin budjetoimme, mutta pankilta tuli vihreä valo, joten sen puolesta voimme edetä. Kyseessä on 80-luvun asunto, jolla on hyvin vahva persoonaallisuus. Siitä tulee mieleen Bauhausin tyylisuunta ja funktionalismi, vaikkei funkistalo olekaan. Erittäin mielenkiintoinen kohde, joka tuntui heti omalta. Olen varautunut kaikenlaiseen ja uskon, että asiat menevät juuri niin kuin niiden pitääkin mennä.