Teimme ostotarjouksen vuokra-asunnostamme ja tarjous meni samantien läpi! Aloimme kilpailuttamaan uutta asuntolainaa, koska halusimme vaihtaa pankkia ja saada samalla myös parempi laina. Enpä muistanutkaan, että lainan hakeminen on yllättävän pitkä prosessi ja meni melkein kuukausi, kun saimme viimein vastauksen yhdestä paikasta. Vielä odotellaan vastauksia muista pankeista, jotta voi sitten vertailla.

Vaikka teimmekin päätöksen jo ennen lomamatkaa, että ostamme tämän asunnon, olen ollut silti epäileväinen. Ajatus on tuntunut hetkellisesti tosi hyvältä ratkaisulta, mutta nyt ahdistus on nostanut päätään. On tämä toiminut hyvin tähän asti ja ollut mieletön pelastus, mutta tässä taitaa silti olla vähemmän hyviä, kuin huonoja puolia. Sijainti on hyvä ja Saunalahti on alueena tosi kiva. Asunto on uusi ja asuinkustannukset hyvin alhaiset, jotka ovat todella merkittäviä asioita.

Lämmintä tai kylmää varastotilaa ei ole yhtään, ja nyt kun meille on tulossa toinen lapsi, tarvitaan tilaa vaunuille sekä muille tarvikkeille. Asunnossa on isot upeat ikkunat, mutta naapuritalot ovat aivan iholla ja verhoja on pidettävä suurimman osan ajasta kiinni, jos haluaa olla rauhassa. Oli tarkoitus rakentaa takapihalle korkea aita/puurimotus, joka toisi omaa private tilaa, mutta silti ahdistaa. Haluan, että ikkunoista näkyy enemmän luontoa, kuin naapurin seinää.

Sisätilat saisivat muodonmuutoksen ja suunnitelmia on ollut pöydällä. Laminaatti sekä kivilattiat vaihtuisivat tammilankkuparkettiin, korkeakiiltoiset vaate- sekä keittiökaapinovet olisi saaneet tilalle mattapintaiset ovet, rappuset olisi päällystetty tammipuulla ja tehty samalla lapsiystävällisemmäksi. Lasiovet vaihdettu umpioviksi, onhan yksi kerinnyt mennä jo rikki. Ja kaikkea muuta pientä muutosta, jotta kokonaisuus olisi kodikkaampaa. Muutokset vaatii tietysti euroja, joka alkoi olla kokonaiskustannuksissa tuntuva. Asunnosta pitäisi maksaa vielä 4% varainsiirtovero, joka on aika iso summa kauppahinnan ja remontin päälle.

Valitettavasti tämä asunto ei ole sittenkään meille sopiva, eli emme aio ostaa tätä. Päätös oli erittäin vaikea tehdä ja sitä tuli pohdittua useampi päivä. Tuntuu, etten ole vieläkään täysin varma, vaikka päätös jo tehtiin. Aika ristiriitaista. Mitään parempaa ei ole tullut vielä vastaan ja se turhauttaa.

Ollaan taas siinä lähtötilanteessa, jossa oltiin viime syksynä (erotuksena vaan kaikki ikävät kokemukset välissä, eli toivottavasti ollaan myös viisaampia). Ette ehkä arvaakaan, kuinka monet asunnot on tullut nähtyä ja koettua. Vaikka vanhat asunnot ovatkin boikotissa, käyn silti niitä katsomassa. Vanhoissa on luonnetta ja ne ovat aina paljon mielenkiintoisempia kuin uudet. Toki se uusikin menisi, jos vaan sopiva löytyisi. Ihanteellisinta olisi, että saisi itse suunnitella talon arkkitehtuurin, pohjan sekä kaikki materiaalit, mutta sen aika ei ole vielä. Money talks, you know.

Aika stressaava tilanne siis meneillään, eikä nämä raskaushormoonit helpota yhtään. Melko nopeasti pitäisi löytyä meille uusi koti, koska luulen, että asuntomme lähtee hyvin pian yleiseen myyntiin ja meidän pitää pakata kamat kasaan. Haluan löytää sellaisen asunnon, joka tuntuu kodilta. Johon ihastun tai rakastun. Tilaa riittävästi ja potentiaalia tarvittaviin muutoksiin. Turvallinen ja terveellinen. Ensisijaisesti Espoosta, mutta sama se vaikka kauemmaksi mennään. Haluan rauhaa ja luontoa ympärille. Tai oikeastaan tarvitsen niitä.