Niin se loma loppui. Olisi mennyt heittämällä toinenkin viikko, tosin ehkä uusissa maisemissa, vaikka kohteemme olikin nappivalinta. Hotelli oli bueno, maisemat upeat ja lämpö helli joka päivä. Ensimmäisten päivien paahtava kuumuus meinasi tehdä tepposet. Satuin olemaan yksin kävelyllä ja olin juonut liian vähän vettä (vaikka tuntui, että kokoajan litkin), enkä huomannut pitää verensokerista tarpeeksi hyvää huolta. Alkoi olla nälkä ja päätin mennä ravintolaan syömään.
Kerkesin juuri tilaamaan ruokaa, kun jalat lähtivät alta. Tarjoilija oli ihmeissään, eikä osannut siinä tilanteessa tehdä mitään. Halusin vain päästä makuulle ja nostaa jalat ylös, ennen kuin pyörryn. Paikalla oli onneksi lääkäri ja muita asiakkaita, jotka ymmärsi mitä pitää tehdä. Sain hälytettyä isännänkin paikalle ja sanoin, että ota taksi, matkaa ravintolaan kun oli useampi kilometri. Eipä saanut taksia napattua, vaan juoksi sitten koko matkan. Voin vaan kuvitella kun tyyppi painaa vuorta pitkin täysiä alas ja loikkii pitkin pihoja. Kerkesin siinä ajassa jo toipumaan ja tyytyväisenä vedin lohta naamaan, kun isäntä saapui hikipäissään paikalle.
Tapauksen jälkeen triplasin veden juonnin ja söin kokoajan jotain pientä, ettei heikko olo päässyt uudelleen yllättämään. Seuraavina päivinä lämpötila laski paahtavasta 30 asteen kuumuudesta muutaman asteen, joka oli oikeastaan vaan hyvä asia, välillä piti kuitenkin vilvoitella sisätiloissa. Illat olivat pehmeän lämpöisiä, joka on porottavaa aurinkoa parempaa, ainakin omasta mielestä.
Olipa ihanaa olla kahdestaan reissussa. Niin rauhallista ja leppoisaa, ilman hälinää ja aikatauluja. Oltiin vaan ja tehtiin mitä mieli teki, eli pääosin vaan makoiltiin ja syötiin :D Vähän tuli shoppailtuakin ja mies kävi pari kertaa ajelee cartingissa. Käytiin moikkaamaassa myös tuttavapariskuntaa Bahia Felizissä, kun sattuivat samaan aikaa siellä lomailemaan 6 kuukautisen vauvan kanssa.
Voisin lähteä reissuun samantien uudestaan. Tykkään Espanjasta tosi paljon ja houkuttelisi mennä taas Barcelonaan. Ehkäpä kesälomamatkalle koko perheen voimin, jos yhtä lupaavat kelit on täällä kesällä tiedossa, kuin nyt on. Räntää, rakeita, kissoja ja koiria. Voi näitä kevätpäiviä. No mutta, paistaa se aurinkokin välillä, kyllä se kesä ja lämpö vielä tännekkin tulee.
Moi!
Ihania kuvia. Satunnainen lukija kommentoi ekaa kertaa, joten ekaks: sulla on kaunis, mielenkiintoinen ja henkilökohtainen blogi, kiitos siitä.
Mutta tuo kun yhdessä kuvassa näytät käsimerkkiä. Noin päin se ei ole victory. Britit saattavat pahastua, vaikka suomalaiset ei ehkä tee eroa. Kantsii tarkistaa asia 😊.
Ihanaa jatkoa, ja kiinnostuneena jään lukemaan!
Ninni
Moi Ninni, kiitos ihanasta kommentista!
Britit ei taida olla mun blogin lukijoita, joten tuskin kukaan siitä pahastuu ;)
Mukavaa keväänjatkoa myös sinne :)