comments 2

Mistä en luopuisi?

Tunne tilat -blogin Karin haastoi minut kertomaan, mistä kalusteesta en luopuisi mistään hinnasta. Haaste osottautuikin melko haasteelliseksi, nimittäin tajusin sillä hetkellä, että olen valmis luopumaan ihan kaikista. Siis kaikista huonekaluista, tavaroista tai esineistä mitä omistan. Kaikista, kyllä.

raitapaita_lastenhuone

Okei, en kuitenkaan helposti, koska joihinkin olen erityisen kiintyny tai niihin liittyy tärkeitä muistoja vuosien takaa. Joidenkin kalusteiden hankkimiseen on mennyt paljon aikaa, eikä niitä välttämättä ole enää mistään saatavilla. Olen silti tarvittaessa valmis luopumaan niistä kaikista – varsinkin jos oikein hyvin maksetaan, heh!

Saatan jopa rakastaa joitain tavaroita ihan vaan sen takia, jos ne antavat suunnatonta iloa pelkästään ulkomuotonsa takia. Joku tavara saattaa olla myös erittäin käytännöllinen ja näin ollen muotoutua itselleni hyvin tärkeäksi käyttöesineeksi – kuten aikoinaan Vegasista ostettu kännykän suojakotelo, joka ikävikseni unohtui lentokoneeseen Dubain matkalla. Siis olisin luopunut mielummin kännykästä, kuin sen suojakotelosta. Kelatkaa! Se oli täydellistä nahkaa, täydellisen värinen, täydellisen tuntuinen ja täydellinen noin niinkun muutenkin. Se toimi samalla mallipalana, kun etsin jotain muuta nahkatuotetta esim. laukkua tai kenkiä. Otin epätoivoisena yhteyttä jopa Arabian Emiratesin lentoyhtiöön, että jos kyseiseltä lennolta olisi kotelo löytynyt löytötavaroista. No ei löytynyt ja vaikka olisikin löytynyt, ehkä lentoemo olisi sen roskiin nakannut tai mitä lie. Kännykän kotelo kuitenkin kyseessä. Jessus! Nykyään on uusi puhelin ja uusi kotelo, joka on kyllä hieno :D

valaisin

Vaikka jonkun tavaran hävittäminen tai rikkoontuminen saattaa harmittaa suunnattoman paljon, on oma suhtautuminen kodin kalusteisiin muuttunut. Ennen sitä piti aikakausilehdetkin tiukassa pinossa taittumisia vältellen, joten voitte vaan kuvitella miten huolissani olin kaikista huonekaluistani, ettei naarmun naarmua tai lommon lommoa saa tulla. Mites tänä päivänä? Ehkäpä joku luki postauksen siitä, miten meidän pikku veijari oli taiteillut keittiöntuoleihin omia teoksiaan. Kuvittelin vain sipaisevani vähän kosteaa rättiä ja sillä siisti, mutta ehei, siinäpä ovat. Elämän jälkiä ne vain, ajattelen nykyään.

kattovalaisin

Pienen pohdinnan jälkeen tuli kuitenkin mieleen yksi esine, jolle en hintaa osaisi laittaa. Se on lastenhuoneen sympaattinen industrial-henkinen riippuvalaisin, joka on kulkenut mukanani pari vuosikymmentä. Ainoita asioita, joka on kulkenut ensimmäisestä omasta kodista lähtien muuttolaatikoiden mukana tähän päivään saakka. Ja varmasti kulkee vielä pitkään.

Löysin valaisimen 90-luvulla äitini sisustusliikkeen varastosta. Siellä se oli pölyttymässä hyllyllä, reppana. Se on Inno-merkiltään, muttei muuta hajua ole sen iästä tai matkasta ennen varastoa, koska tyyliltään se poikkeaa täysin siitä, mitä sisustusliike edusti. Olisi kiva tietää mistä mallistosta se on tai miltä vuosikymmeneltä. Nyt se valaisee Nukan huoneessa ja on siellä täydellinen. Ehkä ne lahjaksi saadut tai löydetyt esineet ovat niitä tärkeimpiä, joille ei voi oikein hintaa määritellä eikä niistä luopuisi.

Koska tässä oli kyseessä haaste, nakataan se eteenpäin näihin ihaniin blogeihin: MuotoseikkaBeauty of Life ja Heinässä heiluvassa. Kertokaahan, mistä kodinkalusteesta et luopuisi mistään hinnasta? Olisi toki kiva kuulla muidenkin tarinoita!

2 Comments

  1. Onpa symppis lamppu! Mulla ”korvaamattomia” ovat vanhat kalusteet, joita ei voi enää uutena ostaa ja muut tavarat, joilla on paljon tunnearvoa, esim. mummin käsityöt.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s