comments 14

Pari sanaa bloggaamisesta

Bloggaaminen on yksinäistä puuhaa. Minua se ei niin haittaa, koska viihdyn yksinäni. Pääosin bloggaaminen on kivaa, jos kaikki menee mutkattomasti, mutta välillä on päiviä, kun koko homma tökkii todella paljon. Ei vain saa tuotettua mitään järkevää, vaikka kovasti haluaisi jakaa ajatuksia ja julkaista jotain uutta.

Aiheita pyörii jatkuvasti paljonkin päässä, mutta lapsokainen, työt ja kodinhoito vie suurimman osan ajasta. Saattaa siis mennä kauankin, kun viimein pääsen koneelle rauhassa raapustelemaan. Ja sitten kun pääsen, en saakaan mitään tuotettua. Saatan jäädä jumittamaan ensimmäiseen lauseeseen pidemmäksi aikaa, enkä välttämättä pääse sen pidemmälle. Pakko luovuttaa ja jäädä odottamaan parempaa muudia.

pallura_katsoo_piirrettyja

Joskus homma jää siitä kiinni, etten ole kerinnyt ottaa mitään hyvää valokuvaa (kuten just nyt, päätin siis kuvittaa tämän postauksen pallerolla, joka on ominut läppärin). Moni bloggaaja kulkee kamera kaulassa 24/7, minulle se on lähes mahdottomuus. Kun hyvä luonnonvalo siunaantuu, on semmoinen sirkus käynnissä, ettei ole toivoakaan ottaa edes yhtä otosta. Ja sitten kun on aikaa kuvata, on jo pimeää. Voisin pitää kameraa aina mukanani, mutta se möhkäle painaa turhan paljon. Täytyy joskus investoida johonkin kevyeen pokkariin, joka tuottaa hyvää kuvanlaatua.

Kolme vuotta bloggaamista takana ja neljäs pyörähti käyntiin. Rahan takia tätä en tee, enkä todennäköisesti lähtisi työkseni tekemäänkään, mutta eipä kukaan minua ole palkkaamassakaan :D Onhan blogista ollut jotain hyötyäkin, ainakin koen hieman kehittyneeni kirjoittajana ja valokuvaajana. Siis jos vertaa ihan alkuaikoihin. Vielä on älyttömän paljon opittavaa ja sehän on hyvä. Muuten kai kyllästyisi.

Mutta millaista se bloggaaminen sitten oikeasti on? Kokosin tähän muutamia tuntemuksia, mitä ensimmäiseksi tuli mieleen.

__________

JÄNNITTÄVÄÄ
Julkaisut ja kommentit. Ikinä ei voi tietää, miten ihmiset reagoi uusiin postauksiin. Henkilökohtaisemmat aiheet jännittävät eniten, koska niissä raapaistaan pintaa syvemmälle omaan elämään. Olen vähän niin ja näin, miten henkilökohtaista haluan julkaista, koska blogiani voi lukea kuka vaan.

VAIKEAA
Aloittaminen. Ensimmäinen lause on kaikista vaikein. Otsikon tekeminen on myös jotenkin todella vaikeaa. Saatan kirjoittaa ensimmäistä lausetta kymmenen kertaa, eikä se silti tunnu hyvältä. Ihan kuin aina tuo otsikko alkaa myöhemmin vaikuttaa todella kömpelöltä. Pyrin pitämään otsikon muutamassa sanassa, kiteyttää postauksen sisällön. Voisin olla hauskempi, ovelampi ja luovempi. Kauhean vaikeaa semmoinen.

MIELENKIINTOISTA
Lukijamäärät! Onhan se tosi mielenkiintoista seurata miten paljon blogia luetaan ja mitkä postaukset ovat suosituimpia. Myös kuvat, joita klikataan eniten, on mielenkiintoista. Joskus sitä vähän yllättyy.

TUSKALLISTA
Oma kriittisyys. Olen aloittanut monta aihetta, mutten ole saanut vietyä niitä vieläkään loppuun. Ajattelen, että niissä on liian vahvat mielipiteet ja joku pahoittaa mielensä. Haluan myös, että valokuvat ovat tietynlaisia ja niistä poikkeaminen on vaikeaa. Pyrin välttämään viimeiseen asti kännykkäkuvien julkaisemista, koska laatu on niissä vaan niin kauhee. Inhoan epätarkkoja, rakeisia ja huonolaatuisia kuvia.

HÄMMENTÄVÄÄ
Kun tuntemattomat (tai tutut) ihmiset kertovat lukevansa blogiani. Ja vielä jos ne nostavat esille juttuja, jotka ovat jääneet heidän mieleen. Joka kerta se on tosi hämmentävää ja mietin, että apua, tuokin lukee mun blogia! Sitten tajuan, että joo, kyllähän ihmiset voi todella lukea näitä mun höpötyksiä. Tämä kun on julkinen.

PARASTA
Kommentit! Lukijalta tullut kommentti tai tykkäys ilahduttaa ihan älyttömästi. Myös bloggareiden tapaamiset ovat ihan huippuja. Muiden samanhenkisten tyyppien tapaaminen on todella antoisaa. Pääsee tutustumaan millaisia persoonia blogien takaa löytyy, ja ihan helmiä sieltä onkin löytynyt :)

ÄRSYTTÄVÄÄ
Ehkä se, kun ei ole tarpeeksi tähän aikaa, tai silloin kun on, inspiraatio on kadoksissa. Ja sitten kun inspiraatio iskee, pitäisi mennä jo nukkumaan. Eikä sitä malta millään lopettaa, kun viimein olen päässyt vauhtiin. Katson samalla kelloa ja mietin, että muutaman tunnin päästä pitää jo palluran kanssa herätä. Mietin, miks helvetissä piti taas valvoa. Katsos kun nyt oli just hyvä hetki bloggailla!

HELPPOA
Onkohan tässä mikään helppoa… Ei tule mitään mieleen. Kelatkaa, mikään ei ole bloggaamisessa helppoa :D Ziisus.

INNOSTAVAA
Tykkäykset ja lukijamäärien kasvu. Aluksi kirjoitin tätä oikeastaan itselleni, mutta nyt kun on lukijoita tullut, kyllä se innostaa jatkamaan.

YLLÄTTÄVÄÄ
Vaikka on jo useamman postauksen tehnyt, yllättää vieläkin se, kuinka paljon aikaa tämä homma vie! Kuvien ottaminen, niiden käsittely, koostaminen, kirjoittaminen ja editointi vie yllättävän paljon aikaa. En halua edes laskea, kuinka monta tuntia yhteen postaukseen menee. Monta!

KIVAA
Tykkäykset ja uudet lukijat! Se on ihan huippua, että joku on kiinnostunut siitä mitä teen. Tai siis mitä ja mistä bloggaan. Kivaa on myös se, jos pääsen kirjoittamaan ajan kanssa ja rauhassa. Ei yöaikaan, vaan noin niinkuin soljuvasti töiden jälkeen.

__________

Sitten kysynkin teiltä arvon lukijat, mitä toivotte blogiltani? Enemmän postauksia? Pintaa syvemmältä? Sisustusvinkkejä? DIY-juttuja? Perhe-elämästä? Ammatista? Sana on nyt vapaa. Olisi kiva kuulla teiltä, jos haluatte blogistani jotain uutta irti. Ja saa toki myös kertoa, jos tämä tällaisenaan kelpaa :D

14 Comments

  1. Hauska postaus! Kyllähän se antaa enemmän, jos bloggaaja vähän avaa omia ajatuksia ja sitä ”deepimpää” puolta! Silloin tuntee olevansa enemmän ”connected” blogiin ja bloggaaajaan! Kuten mä niiiiin haluun nähä sut joraamassa hiphoppiii :D

    • Hahah, joraukset taitaa jäädä nyt näkemättä :D Ellei sit oo hyvii bileitä tiedossa ;) Mut kiitos vastauksesta, täytyypä uskaltaa olla rohkeampi!

  2. Ei vitsit miten mainio postaus. Kuin itseni kirjoittama. Postasin eilen juuri eilen tarinan blogini takana. Olin aikeissa laittaa haasteen JUURI sinulle eteenpäin, mutta sitten mietin, minähän stalkkerina säkin mua pitäisit, kun en oo juuri kommentoinutkaan. Tää on niin just tätä. Läppärin takana mietitään kaikenlaisia, ja pienistä asioista tulee suuria, itsekriittisyys ja ihan rehellinen ujous estää mua ainakaan kirjoittamasta mitään värisävyjen valintaa syvällisempää :) Että tsemppiä jatkoon vaan! Olis kiva tavata jossain ihan livenäkin :)

    • KIITOS, kun laitoit kommenttia! Miten ihana blogi sulla onkaan! Inspiraatiokuvissa löytyi heti niin monta kivaa ja omaperäistä ideaa, että lähdin tältä seisomalta sua seuraamaan :D

      Oli muuten hauska tuo haastekin, pistää miettimään omia blogijuuriaan. Olis kyllä kiva tavata! Blogimuijat on ihan parhaita ;)

  3. Heissan,
    hyvin kuvailit tätä bloggaamisen ”tuskaa”! Tällä hetkellä tuo valon puute alkaa olla mulla se suurin hidaste, kun ei enää ehdi päiväsaikaan arkisin kuvailla.
    Minä toivoisin sisustus-, diy- ja remppavinkkejä, kun nyt sattumoisin on helppo lainailla hyviä idiksiä! Nuo teidän kuistin naulakot on kivoja. Mistäs olet hankkinut? Täälläkin tarvetta…
    Mukavaa viikonloppua!

    • Moikka,

      Kyllähän tuo valo on ihan ehdoton kuvaamisessa, ellei käytä jotain extravaloa. Itse tykkään niin paljon luonnonvalosta, ettei mm. salama tulisi kuuloonkaan. Eipä tuota valoa päiväsaikaankaan enää meinaa riittää näistä pikkuikkunoista. Pitkillä valotusajoilla ja jalustalla sitten vaan, jos yhtään auttaa.

      Täytyy katsoa mitä vinkkejä saisi tehtyä, omat onnistumiset tulee aina kokeilun kautta, joskus homma täytyy tehdä pari kolme kertaa, että lopputulos miellyttää :P

      Naulakot on ostettu Bauhausista ja K-Raudasta. Bauhausista ne saa edullisemmin. Viimeks ne loppuivat Espoon Bauhausista kesken, kun haalin kaikki mitä siellä oli.

      Viikonloppuja myös sinne!

  4. Riikka

    Ah mikä löytö tämä blogi! Styleroomista bongasin ”sut” ja oli niin inspiroivia juttuja, että piti tulla blogiinkin.

    Mukava lukea blogin takana olevista ajatuksista. Itse olen meinannut useamman kerran perustaa blogin, mutta olen tutkinut tätä blogimaailmaa niin pitkään, että aina se oman blogin perustaminen on jäänyt. Tieto lisää tuskaa ;). Toki nämä pikkuiset lapsetkin hidastaa… Mutta sitten kun lukee toisen ajatuksia, aistii ehkä niitä samoja juttuja, joita itellä olisi omaa blogia kohtaan (rima ihan sairaan korkeella ja ehkä ottaa vähän liian tosissaan tän jutun), niin tuleekin sellanen relaa beibi -fiilis. Että mitä väliä! Sun ajatukses siis jotenkin aukaisi silmiä :). Kiitokset!

    • Mukava, että löysit blogiini Riikka! Tervetuloa :)

      Se on juurikin niin, ettei pitäisi ottaa hommaa liian vakavasti. Blogi saa – ja pitää olla – oman itsensä näköinen, ja kukapa meistä olisi täydellinen. Se täytyy muistaa, ettei kaikkia voi miellyttää. Tärkeintä on, että kunhan itselle tulee hyvä fiilis ja juttu tuntuu omalta. Bloggaaminen kun on vapaavalintaista, saa se ollakkin hyvin vapaamuotoinen. Lasket vaan sitä rimaa rohkeasti! Turha sitä on yrittää hipoa täydellisyyttä, tässähän se juttu onkin, kun jokainen meistä kehittyy omaan suuntaan omalla tavallaan.

      Mitä enemmän erilaista blogeja pääsee lukemaan, sen mielenkiintoisempaa! Anna siis palaa, ja tsemppiä kovasti :) Tuu sit heittämään mulle linkki, kun blogi on julkaistu ;)

  5. Aa

    Heippa! Löysin juuri blogiisi (hakusana ”pienen pojan huone”), ja oi, miten kaunista! Tykästyin myös kirjoitustyyliisi; jatka vaan :)
    Lapsenhuoneen vuode/säilytysnurkka kiinnostaa kovasti, koska haaveilen meille juuri tuon tapaista kiinteää ratkaisua taitekaton alle. Osaisitko kertoa, mistä se on seinineen pohjineen rakennettu?

    • Moikka ja kiva kun löysit tänne! Hah, jatketaan ;)

      Edelliset asukkaat rakensivat tuollaiset kolot, joka olikin aivan mainio idea! Ne on tehty helmiponttipaneelista, puurungoista ja listoista. Säilytysluukku saranoilla. Tarkempaa en oikein osaa sanoa.

    • Apua, kiitos haasteesta! Kurkkasin omien blogipostausten pöytälaatikkoon ja siellä oli jemmassa tosiaan useampi aloitus, jotka eivät syystä tai toisesta ole päätyneet julkaisuun – ainakaan vielä.

      Voisin tällä verukkeella tai siis haasteella täräyttää jonkin julkiseksi. Männäviikot, -kuukaudet ja -vuodet, niitähän riittää :)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s