Enpä ole pohtinut koskaan, olenko materialisti vai en. Nyt asia mietitytti, kun olen hukannut lyhyessä ajassa itselleni tärkeitä tavaroita ja olen siitä ollut surullinen. Moni miettii, että onpas kauheeta, jos nyt joku tavara häviää – saahan niitä aina kaupasta lisää. Totta, ei siitä elämä kaadu, eikä elämänilo katoa. Ehkä murheeni ovat todella niin pieniä, että jonkin tavaran kadottaminen harmittaa sitten suunnattomasti.

Jos joku mieltää minut materialistiksi, ei haittaa yhtään. Voin kyllä myöntää, jos olen materialisti, mutta en ole itsekään siitä ihan varma olenko sitä. Siksi tämän postauksen kirjoitan.

Rakastan käytännöllisiä ja laadukkaita tavaroita, jotka helpottavat arkeani ja miellyttävät silmääni. Olen visuaalinen ihminen ja yleensä hyvin tarkka siitä mitä itselleni hankin. Inhoan tavaran haalimista ja siksi saatan harkita todella pitkään omia hankintojani, etten sorru johonkin turhaan, jolle ei olekaan mitään käyttöä. Jos hankkimilleni tavaroille ei ole mitään käyttöä, myyn tai lahjoitan ne eteenpäin. Vaikka pidänkin hankinnoistani, en välttämättä kiinny niihin erityisemmin.

Sitten on niitä hankintoja, joihin saattaa tulla vahva tunneside. Ai siis ihastunko johonkin tavaraan? Kyllä, mutta ihastun ennen kaikkea sen käytännöllisyyteen, helppouteen, laatuun ja ulkonäköön. Vasta pitkän käytön jälkeen huomaa jonkin esineen tai tavaran toimivuuden ja se saattaa olla käytössä ihan joka päivä ja kulkea mukana vuosia. Jos tällaisen asian hukkaa, eikä täysin samanlaista saa enää tilalle, harmittaa se ihan älyttömästi. Ei, ei se vieläkään maailmaani kaada, mutta ärsytys voi olla kova.

Koti ja työympäristö ovat minulle todella tärkeitä ja haluan panostaa niihin. Laadukkaat tavarat kestävät aikaa ja on kiva huomata joidenkin juttujen kulkevan monta vuotta matkassa mukana, kun vielä tykkää niistä vuosienkin jälkeen ihan älyttömästi.

Hankin mielummin käyttämättömän ja virheettömän tuotteen oman tarpeeni mukaan, jossa on ostotakuu kunnossa, kuin juoksisin kirpputoreilla keräilemässä halpoja löytöjä. Minunlaiseni mielletään varmasti enemmän materialistiksi kuin kirppiskiertäjä. Jos hankkii tavaran omaan tarpeeseen tai menee ostoksille mentaliteetilla, jos jotain halpaa ja kivaa tarttuisi mukaan, niin kumpi onkaan se materialisti? Toinen, ei kumpikaan vai ehkäpä molemmat?

Joidenkin mielestä ajattelen ja elän kovin pinnallisesti, jos itken jonkun tavaran perään. Eikös ihmisuhteet ja henkiset asiat ole tavaraa tärkeämpiä? Tietysti on. Se on minulle vaan niin itsestäänselvyys, että ne ovat kaikista tärkeimpiä. Ja niiden menettäminen olisi kaikista pahinta. Silloin maailmani romahtaisi.

Hukkasin juuri useamman jutun reissumme aikana, joita en saa enää takaisin. Aiemmin hukkasin myös mieheltä lahjaksi saamani sormuksen ja kaulakorun, jotka ovat olleet kadoksissa jo pitkän aikaa. Todella harvoin hukkaan mitään, mutta nyt on ollut kyllä huono tuuri. Eipä mitään huonoa ilman hyvää – nimittäin matkan aikana löysin laukkuni taskun pohjalta nuo kadoksissa olleet korut! Oli oikea Carrie-hetki ♥

Tekeekö materialistiksi se, että tykkää omista hankinnoistaan, joihin on panostanut ja joita on kovasti halunnut? Tai että jollain esineellä on paljon tunnearvoa? Ja jos jotain tällaista kadottaa, niin se surettaa. Jos näin on, sitten minä olen materialisti. Aineskin jonkin verran.