Kävin viime viikolla asuntonäytöllä. En ole käynyt näytöllä aikoihin, viimeksi varmaan 3 vuotta sitten. Seuraan asuntomarkkinoita taukoamatta ja erityisesti kiinnostaa omalla asuinalueellani sijaitsevat kohteet.
Kyseessä oli juuri myyntiin tullut vaalea moderni omakotitalo pienellä rinnetontilla. Talo sijaitsi aivan tuossa vieressä vain muutaman korttelin päässä. Olin kiinnittänyt siihen huomioni jo aiemmin lenkillä ollessa, jolloin ihastelin sen siistiä ja viimeisteltyä pihapiiriä. Talo vaikutti myös myyntikuvien perusteella oikein viehättävältä ja kun saavuin kohteeseen, se näytti paikan päällä vielä paremmalta kuin kuvissa.
Lattiaan asti ulottuvista ikkunoista avautui kaunis vehreä näkymä. Kokonaisuus oli raikas, valoisa ja avara. Piha oli pienehkö, mutta aivan ihana. Oli puuta, kivimuuria, istutusta, nurmikkoa, liuskekiveä sekä tyylikäs terassi. Kaikki oli ihanan viimeisteltyä jokaista nurkkaa myöten. Pohjaratkaisu vaikutti todella hyvältä ja siitä huomasi heti, että talo on suunniteltu itselle omiin tarpeisiin.
Asunto tarjosi käytännössä kaikki ne asiat, joita seuraavalta kodilta toivon: uudehko omakotitalo, jossa kolme makuuhuonetta, korkeahko huonekorkeus, käytännöllinen pohja sekä hyvä tilanjako. Asunnon neliöt tuntuivat minulle ja pojille juuri täydellisiltä. Ei yhtään liikaa, eikä liian vähän.
Tiesin jo ennen näytölle menoa, etten tule asuntoa ostamaan, enkä siitä edes tarjoamaan. Siihen ei ole nyt taloudellisesti mahdollisuutta, enkä edes halua ostaa valmista pakettia. Samalla summalla sitä pystyisi toteuttamaan oman. Haluan itse ideoida, suunnitella, fiilistellä, fiksata ja viimeistellä, toteuttaa itseäni. Palo uuden oman luomiseen on valtava.
Vaikken ostohousut jalassa ollutkaan, halusin siitä huolimatta käydä katsomassa juuri tätä kohdetta. Halusin nähdä ja kokea, miltä seuraava kotini voisi tuntua tilojen ja neliöiden suhteen. Visioni tuntui juuri niin hyvältä, kuin olin ajatellutkin.
Joskus on kyllä käynyt niinkin, että olen mennyt katsomaan myynnissä olevaa kohdetta ajatuksena vain vilkaista se ohimennen, mutta sisälle astuessa olen ihastunut aivan täysin ja siltä seisomalta ilmoittanut ostavamme sen. Myyjä ei uskonut minua, että olin tosissani, vaan hän vaati puolison paikalle. Mies kävi sitten myöhemmin pyörähtämässä paikan päällä ja tokaisi samalla myyjälle, että jatkossa nämä asiat menee Tiinan kautta. Olin tosiaan kiertänyt sitä ennen jo 50 kohdetta ja tehnyt monista kohteista taustaselvitykset, joten tiesin todella tarkkaan mitä olin etsimässä. Sen vain tietää, kun oikea osuu kohdalle.
Oli kiva käydä pitkästä aikaa asuntonäytöllä. Viehätyin kokemuksestani, mutta eräs asia, joka tuotti aavistuksen ihmetystä, oli kohteessa ollut välittäjä. Ei välittäjässä sinänsä vikaa ollut, hän oli oikein ystävällinen ja tyylikäs keski-ikäinen nainen. Mutta se, mitä välittäjä sanoi tai jätti sanomatta. Välittäjä ei oikein tuntunut tietävän kohteesta, vaan pikemminkin arvaili tai sitten antoi täysin väärää tietoa.
Esimerkiksi kiinteistövero, joka oli myynti-ilmoituksessa väärin. Huomasin heti, ettei summa voi olla mitenkään oikein ja kysyin välittäjältä ennen näyttöä, jakaantuuko summa muiden naapuritonttien kanssa kesken, kun se on noin suuri. Sain vastaukseksi, että summa on oikein ja koko summa kohdistuu kyseiseen asuntoon. Olin silti täysin varma, että summa on väärin, koska itse maksan kiinteistöveroa lähes samankokoisesta tonttiosuudesta, ja tämän kohteen summa oli moninkertainen.
Kun menin näytölle, välittäjä tokaisi, että totta tosiaan kiinteistövero jaetaan muiden tonttien kanssa. Sitten hän kysyi olenko verottaja, kun tiedän näistä asioista niin hyvin. Kysymys hämmensi, mutta oikeastaan enemmän hämmensi se, että eikös välittäjän pitäisi tietää paremmin kiinteistöveroista. Summa oli kuitenkin huomattavan paljon suuremmaksi ilmoitettu, kuin se todellisuudessa oli, joka saattaisi tarkan budjetin ostajia karsia.
Sitten toinen, mitä välittäjä sanoi, että tässä talossa on pieni sähkönkulutus. Niin, no tuohan riippuu täysin asukkaasta, kokkaako se joka päivä kotona ruokaa vai käykö nauttimassa lounaat ja illalliset ravintolassa. Saunooko monta kertaa viikossa vai toimiiko sauna lähinnä urheiluvälinevarastona. Tekeekö töitä kotoa käsin vai työskenteleekö aamusta iltaan työpaikallaan. Viettääkö koko kesän mökillään vai jatkuuko sama arjen ralli kotona tuplavedenkulutuksineen. Ja sitä rataa.
Sähkönkulutustieto ei kerro minulle yhtään mitään, kun en tiedä – eikä välittäjäkään tiedä – miten perhe asunnossa on tottunut elämään ja miten sitä sähköä käyttää. Ymmärrän toki, että halutaan korostaa pientä sähkönkulutusta, mutta kun se ei todellisuudessa kerro mitään. Ainoastaan edellisen asukkaan kulutuksen, joka voi poiketa täysin omasta.
Välittäjä kertoi minulle ne asiat, jotka omin silminkin näin, mutta kun kysyin jotain, hän ei oikeastaan tiennyt tai sitten arvaili. Osasi oma-aloitteisesti kertoa missä takapihan tontin raja menee, mutta kun kysyin etupihan rajasta, hallinnanjakosopimuksesta tai yhteisestä tiealueesta, alettiin arvailemaan.
Ei kaikkea tarvitse tietää, mutta tämä käynti taas muistutti minua siitä, ettei ne välittäjät niitä kohteita yksinkertaisesti tunne. Eivät he ole rakentaneet, remontoineet, asuneet tai tutustuneet välttämättä kohteeseen niin hyvin, että tietäisivät kaikkia vastauksia. Osaavat kertoa sen mitä papereissa lukee ja mitä ovat myyjiltä kuulleet. Ei ole taustaa, ei tarinaa, ei tarkkoja tietoja.
Olen ollut tekemisissä välittäjien kanssa hyvinkin paljon. Pakko myöntää, että kokemus ei ole ollut kovinkaan positiivinen omalla kohdallani. Myyn nykyään asunnot itse ja ostaessa haluan tehdä kaupat aina suoraan myyjän kanssa ilman välittäjää, jos se on mitenkään mahdollista. Sillä tavoin homma on paljon selkeämpää, toimivampaa ja helpompaa. En vaan luota välittäjiin.
Kyllä niitä poikkeuksiakin alalla on. Kivien ja kantojen alla, mutta kyllä niitä varmasti on. Tai niin haluan uskoa. Olen käyttänyt pari kertaa välittäjää asunnon myymiseen, toinen oli surkea, toinen loistava. Tämä jälkimmäinen on jo eläkkeellä, joten suosituksia ei valitettavasti heru.
Toivon välittäjiltä enemmän rehellisyyttä, avoimuutta ja aktiivisuutta, parempaa perehtymistä myyntikohteisiin sekä tarkkaavaisuutta myynti-ilmoituksiin. Monesti ilmoitukset on puutteellisia, eikä niistä selviä kaikkia olennaisia kuluja, jotka olisi tärkeä näkyä jo ilmoituksessa, kuten vaikkapa kohteen vuokratontin jyvitetyt maksut. Asuntoja saatetaan myydä väärillä karttamerkinnöillä, paritalon asuntoja isomman omakotitalon valokuvilla.
Positiivista on kuitenkin se, että tilanne on viime vuosina parantunut huomattavasti! Nykyään valokuvat on tosi hienoja ja muutenkin ilmoitukset enemmän ajatuksella tehty. Vaikka nyt nillitän puutteista, oli niitä aikoinaan vielä enemmän. On siis otettu iso harppaus eteenpäin – ainakin myynti-ilmoitusten suhteen.
Asuntomarkkinoiden kanssa eletään hyvin poikkeuksellisia aikoja. Hinnat tuli rytinällä alas, kun korot meni ylös. Tasaantumista alkaa olla hieman havaittavissa, mutta vielä ollaan todella varovaisia, eikä kauppoja samaan tahtiin synny. Pakkomyyntejä varmasti edelleen nähdään, kun moni vaihtaa asunnon edullisempaan. Koronan aiheuttaman remontti- ja rakennusbuumin jälkeisiä asuntoja on tällä hetkellä todella paljon myynnissä. Tarjontaa löytyy.
En osaa sanoa yhtään mitä omassa asumiskuviossa seuraavaksi tapahtuu vai tapahtuuko mitään. Pääsenkö eteenpäin vai mennäänkö takapakkia. Vaikka haaveilen omakotitalosta, olisi silti tähän hetkeen parasta, jos voisin olla vaan tässä. Nauttia kiirehtimättä siitä mitä minulla nyt on.
Tosiaan se kohde, jossa kävin näytöllä, on poistunut myynnistä. Todennäköisesti se meni jo kaupaksi, enkä yhtään ihmettele. Se oli todella ihana ja jollekkin perheelle varmasti täydellinen sellaisenaan.
Design Wash 