16/09/2023
comments 4

Sinkkuelämää

Kävin tuossa jokunen aika sitten yksillä treffeillä. Kun mies oli hakemassa pöytään lisää viiniä, odotellessani kerroin eräässä someryhmässä olevani parhaillaan treffeillä, kun siellä kyseltiin lauantai-illan kuulumisia. Reaktiot olivat iloisen kannustavia, mutta siskoni hämmästeli miten ihmeessä jaan julkisesti muille, että olen treffeillä. Siis minä, vapaalla oleva sinkkunainen on tuntemattoman miehen kanssa ravintolassa. Treffeillä. Hyvänen aika!

Eihän sinkut voi deittailuistaan julkisesti huudella. Soveliasta se on vain silloin, jos käyt oman puolison kanssa viettämässä yhteistä laatuaikaa, kun lapsetkin on saatu sukulaisille hoitoon. Noh, minäpä kerroin ja kerron sen nyt myös täällä. Kyllä, käyn joskus treffeillä! Herranpieksut, tällä muijalla on muutakin elämää kuin vain työ, koti ja lapset.

No siis parastahan tässä sinkkuudessa on seikkailut ja uusiin ihmisiin tutustuminen. Yks kaks voit päätyä satojen kilometrien päähän drinkille, romanttiselle illalliselle naapuriin tai Kämp Hotellin lakanoihin. Ei voi todellakaan tietää mistä sitä itsensä löytää, kun vaan heittäytyy.

Silloin kun erosin reilu 3 vuotta sitten, halusin kokeilla Tinderiä. Olin kuullut siitä melko paljon negatiivista, mutta päätin katsoa itse mikä on homman nimi, olinhan nyt vapailla markkinoilla ja Tinder oli paikka mihin monet sinkut useimmiten menevät. Ensimmäiset matchit, yhteydenotot ja treffit sujuivat paremmin kuin olisin voinut kuvitella. Minulla ei ollut Tinderistä mitään pahaa sanottavaa, päinvastoin. Kävin silloin tällöin treffeillä ja pari kertaa jopa ihastuin. Mikään juttu ei kuitenkaan sen pidemmälle kantanut, vaikka tapailin joitain tyyppejä useamman kerran.

Sittemmin Tinderin käyttö jotenkin vaan jäi. En oikein saanut siitä enää mitään irti, joten poistin koko sovelluksen, jotta pystyn keskittymään muihin asioihin paremmin. Olin vain paatuneen tylsä match, joka ei innostunut mistään, tai jos innostui, saattoi toisella puolella olla laimea vastaanotto. Oli vapauttavaa poistaa koko sovellus. Ei tarvinnut enää toivoa, odottaa tai olettaa keneltäkään miespuoliselta yhtään mitään.

Sen jälkeen kun poistuin sovelluksesta, alkoi treffipyyntöjä tulla. Yhden viikon sisään saattoi tulla useampi treffikutsu. Se oli tosi outoa, kun en käynyt missään, enkä ollut deittiapajilla edes virtuaalisesti. Vastasin järjestäen ei kiitos, kun ei vaan kiinnostanut. Ei miehet, eikä treffailut. Oli ihanaa olla omissa oloissa. Pelkkä ajatus treffeille valmistautumisesta tuntui vievän voimat. Ei vaan yksinkertaisesti jaksanut. Muu elämä vaati sen verran keskittymistä ja lapset otti oman huomionsa, joten mihinkään ylimääräiseen ei riittänyt paukkuja.

Viihdyn tosi hyvin yksin. Olen aina viihtynyt ja tarvitsen paljon omaa aikaa. Sen vuoksi varmaan sinkkuelämä tuntuu minulle sopivan, kun en koe pakottavaa tarvetta olla parisuhteessa. En osaa edes yhtään kuvitella, että asuisin jonkun kanssa taas saman katon alla. Näen itseni kyllä uudessa parisuhteessa, mutta niin, että asumme eri osoitteissa. Näillä asuntolainojen koroilla sitä voisi kyllä tehdä kompromissin. Ehkä. Näiden haastavien aikojen tilanteesta huolimatta tunnen tietynlaista kepeyttä. On jotenkin tosi voimaannuttavaa, että pärjää itse. 

Kuten tässä taisi jo tulla ilmi, en etsi mitään tai ketään. Tietysti sitä välillä kaipaa seuraa, sellaista, johon voi nojautua, jakaa mietteitä, tehdä ja touhuta yhdessä, pitää hauskaa. Tasavertainen, rehellinen, luotettava, hauska ja intohimoinen suhde olisi kyllä tervetullut. Vakavampi suhde tai rennompi, ei sinänsä väliä. Kuitenkin semmoinen, joka menisi eteenpäin omalla painollaan.

Yllättävää tässä sinkkuudessa on ollut se, miten erilaisten ihmisten kanssa voi olla kemiaa. Se ei katso ikää, ammattia, ulkonäköä, tyyliä tai edes seksuaalista suuntautumista. Vetovoimaa saattaa olla käsittämättömän paljon sellaiseen ihmiseen, jota ei kuitenkaan voisi koskaan kuvitella omaksi kumppanikseen. Mutta mikäs sen estää, etteikö voisi heittäytyä tilanteen vietäväksi, vaikkei jutusta sen enempää tulisikaan. Joskus sellaiset hetket ovat kaikista hauskimpia.

Aluksi sinkkuna oleminen tuntui tosi hassulta. Olihan takanapäin 10 vuoden parisuhde. Oli jännittävää, kun moni asia oli niin uutta, sai luvan kanssa mennä ja tehdä mitä tykkäsi. Sai ihastua, pussailla ja jäädä tuosta noin vaan jonkun luokse yökylään. En todellakaan joka deitin kanssa niin toimi, mutta sitä on mennyt täysin flown mukana.

Nyt sinkkuelämä on jo hyvinkin tuttua. Ei tätä kuitenkaan voi kehua villiksi sinkkuelämäksi, jollaista ehkä parikymppisenä oli. Tämän vuoden treffisaldo on tasan yhdet treffit, että niinkin hurjaa meininkiä, haha. Treffeillä on kyllä tosi kiva käydä, mut jotenkin ne on vaan jäänyt. Jos lähden treffeille, siinä pitää olla pohjalla jonkinlaista kiinnostusta. Voisi sitä olla aktiivisempi, ainakin jos kävisin enemmän ihmisten ilmoilla, mutta ei tuolla baareissa tule notkuttua, saati festareilla tai muissakaan hulinoissa vaikka mahdollisuus olisi. Kai se on tämä ikä, joka vauhtia hiljentää. Kotisohva, lenkkipolut ja muut projektit vetää puoleensa huomattavasti enemmän, eikä se ole huono asia ollenkaan. Oli sitten sinkku tai ei.

27/08/2023
comments 10

Minimalismi elämäntapana

Kyselin tuossa aiemmin mistä aiheista toivotte postauksia. Kaikista toivotuin aihe oli minimalismi. Minimalismista on tavallaan helppo kertoa, tavallaan vaikea, koska minimalismi ulottuu ihan kaikkiin elämän osa-alueisiin. Minimalismi on läsnä oikeastaan kaikessa mitä teen tai miten toimin. Se on ajattelu- ja toimintatapa. Minimalismi ohjaa omia tekemisiä, aivan kuten intuitiokin.

Minimalismia voisi karkeasti verrata vegaaniuteen. Vegaaniksi voi päätyä vähitellen tai sen voi aloittaa samantien. Sama pätee minimalismiin. Minimalistiksi voi päätyä vähitellen tai samantien, mutta minimalistiksi voi tulla myös alitajuisesti. Tällä tarkoitan, että ihminen alkaa karsia turhia asioita elämästään ollenkaan miettimättä tai päättämättä, että haluaa tulla minimalistiksi.

Itse tulin minimalistiksi alitajuisesti. En ajatellut, että haluan olla minimalisti, aloin vaan toimimaan sellaisten arvojen mukaan, jotka tuntuivat omalta.

Minimalismia voi toteuttaa hyvin eri tavoin. Minimalisteilla on kuitenkin sama ajatus pohjalla: karsi turha pois ja keskity olennaiseen. Tämä tarkoittaa eri ihmisille eri asioita. Esimerkkinä vaikkapa auto. Toiselle se on täysin turha, toinen ei tulisi ilman sitä toimeen. Minulle auto on välttämätön. Se helpottaa elämääni merkittävästi, enkä pärjäisi ilman sitä. Jos voisin elää sujuvaa arkea ilman autoa, tekisin niin.

Joku minimalisti asuu pienessä vuokrayksiössä, jossa ei ole välttämättä sänkyä tai sohvaa, mahdollisesti ei edes kahvinkeitintä. Jos hän tarvitsee jotain, hän saattaa lainata tai vuokrata sen. Hän on valinnut hyvin askeettisen elämäntyylin, josta moni saattaa järkyttyä, mutta hän kokee sen vahvasti omakseen ja elää sen mukaista elämää.

Itse minimalistina poikkean tuosta. Haluan omistaa, koska haluan kerryttää varallisuutta. Näen asiat enemmän sijoituksena. Omistaminen ei minua ahdista, päinvastoin. Se tuo turvaa. Tavarat ja asiat mitä omistan, on oltava tarpeellisia ja käytössä. Turha tavara alkaa ahdistamaan, jonka takia teen karsintaa usein. Joka kerta, kun saan turhaa tavaraa pois, olotila kevenee. Positiivinen vaikutus on välitön.

Jos turhaa tavaraa karsii usein, miten ihmeessä sitä voi tulla kokoajan lisää, jos ei edes ostele samassa tahdissa uutta? No, tarpeet muuttuu, tavarat kuluu tai ne saattaa jäädä pieneksi. Eli ihan vaan eläminen ja tekeminen tuottaa ajan myötä tarpeetonta.

Opetan lapsille minimalismia siinä missä muitakin asioita. Koska minimalismi on hyvin isossa roolissa raha- ja talousasioissa, haluan opettaa niitä asioita lapsille jo varhain. Haluan, että lapset ymmärtävät rahan ja tavaran arvon. En osta lapsille sillä perustein, että jokin asia on kiva. Vaatteita, harrastusvälineitä, pelejä ja leluja ostan hyvin harkiten. Jos vaatteet tai treenikamat ovat jääneet pieneksi tai kuluneet loppuun, tarve uusille on selkeä.

Pelejä ja leluja saadaan monesti lahjaksi, mutta joskus ostan niitäkin lapsille. Lelujen kohdalla lapsen pitää todella haluta sitä. Ei riitä, että yhden kerran pyytää, muuten kyseessä on todennäköisesti vain hetkellinen kiinnostus jotain lelua kohtaan ja tällainen saattaa jäädä nopeasti käyttämättä. Mutta jos lapsi toivoo jotain lelua usein ja pidemmän aikaa, on ihana ilostuttaa heitä ostamalla mieleinen lelu.

Tuntuu, että lapset ovat omaksuneet minimalismin tosi hyvin. Eräs päivä 9-vuotias lapseni kysyi, miksi olen ostanut tuon mustan baarijakkaran, jos en tarvitse sitä, eikä se ole kovinkaan hyvä istua. Kysymys tuli aivan puskista ja yllätti. Lapseni oli selkeästi sisäistänyt minimalismin perusajatuksen, ja minä, minimalismin nimeen vannonut äiti-ihminen, jäin tuosta noin vaan haaviin tarpeettoman ostamisesta. Lapsen kysymys osui heikkoon kohtaani. Olin nimittäin kysynyt tätä kysymystä todella monta kertaa itseltäni jo ennen tuolin hankintaa ja monta kertaa sen jälkeen.

En tehnyt hankintaa hetken mielijohteesta. Ostin sen pitkän pohdinnan jälkeen, harkiten. Olin kaivannut jotain kontrastia vaaleaan kotiini saarekkeen viereen. Tämä kyseinen Nikarin Perch-jakkara tuntui olevan juuri se mitä siihen kaipasin. Siinä vieraat voisi istuskella viiniä nautiskellen ja seurustellen, samalla kun itse häärään keittiössä. Tällainen visio oli mielessäni.

Kun jakkara saapui, ihailin sen ulkomuotoa ja upeaa laatua. Se todella toi kaivattua kontrastia viimeistellen kotini sisustusta. Vaikka jakkara oli tukevuuden puolesta hieman pettymys, päätin pitää sen. Pian myös visioni toteutui, kun ystäväni tuli kylään nauttimaan lasillisen. Siinä me juteltiin syntyjä syviä saarekkeen äärellä, ja täten tuo kaunis, hieman epäergonominen jakkara pääsi käyttöön. Olen siis hyväksynyt sen kotiini. Onko sille tarvetta, niin onhan se käytössä ollut, joten vastaan kyllä. Otti vaan aikansa, kun näin pääsin toteamaan.

Puntaroin hankintoja yleensä todella pitkään. Siitä huolimatta hankinnat ei mene aina ihan putkeen. Hutilyöntejä tulee, halusi tai ei. Näissä tapauksissa en lähde väkisin pitämään tavaraa itselläni, vaan luovun niistä. Jos on mahdollista palauttaa, teen sen, mutta jos tavaraa ei pysty palauttamaan, laitan sen myyntiin tai lahjoitan eteenpäin, vaikka rahallisesti menisikin miinukselle. Mutta kun se on poissa silmistä, on se myös poissa mielestä.

14/07/2023
comments 2

Origami, sohva moduuleista

Kaupallinen yhteistyö Adea

Olen niin onnellinen, että löysin sellaisen sohvan, joka vastaa täysin omiin tarpeisiin ja toiveisiin. Ihastuin siihen ensinäkemisellä ja edelleen päivittäin ihailen sen pyöreitä muotoja, ryhdikkäitä linjoja, viehättävän eläväistä kangasta ja sen täydellistä istuvuutta omaan kompaktiin kotiini.

Adean Origami edustaa tosi hyvin omaa sisustustyyliäni. Sohva on minimalistinen, ajaton ja funktionaalinen. Oikeastaan tuo sohva edustaa koko sisustusfilosofiaani. Se täyttää kaikki ne kriteerit, jotka koen oman kodin sisustuksessa tärkeäksi. Sen mittasuhteet toimii, se näyttää hyvältä, on erittäin laadukas ja toimii hyvin.

Origamin on suunnitellut Tukholmassa asuva englantilainen suunnittelija Damian Williamson. Veistokselliset muodot ovat Williamsonin tunnuspiirteitä. Tavoitteena hänellä on luoda luonnollinen yhteys muodon ja toiminnan välille. Yksityiskohdat on jalostettu huolellisen prosessin avulla täydellisyyteen pyrkien.

Origami koostuu moduuleista, joten sen erikokoisista moduulivaihtoehdoista voi luoda itselle sopivan yhdistelmän. Siitä voi rakentaa kahden istuttavan sohvan, ison kulmasohvan tai vaikka divaanisohvan. Origami taittuu nimensä mukaisesti moneen muotoon ja kokoon. Mieleisellä verhoilukankaalla saa sitten sohvasta omaan sisustukseen sopivan version.

Oma sohvani koostuu kahdesta moduulista, jotka saa helposti irti toisistaan. Näin ollen en tarvitse edes kantoapua, jos eteen tulisi vaikkapa muutto. Pystyn itse siirtämään sohvaa kätevästi moduulien ansiosta.

En halunnut sohvalle laittaa enää isoja erivärisiä koristetyynyjä, vaan tilasin kaksi Origamiin kuuluvaa irtotyynyä, jotka on tehty samasta bukleemaisesta Osaka 05 -verhoilukankaasta kuin itse sohvakin. Tyynyt ovat osoittautuneet todella käyttökelpoisiksi. Niistä saa tarvittaessa napakkaa lisätukea vaikkapa niskalle. Nyt kokonaisuus on ihanan selkeä ja hillitty.

Käsityönä valmistettu Origami on todella jämäkkä ja ryhdikäs, enkä ole kokenut sitä kertaakaan huonoksi asiaksi, että se olisi jotenkin liian jämäkkä. Siinä on niin hyvä muotoilu, että se tuntuu vaan miellyttävän tukevalta. Sohvan kaunis muotoilu ei olisi toisella toteutustavalla varmastikaan edes mahdollista. Äkkiseltään tuosta ei uskoisi, että päälliset on irrotettavat ja konepestävät, niin ihailtavalla ammattitaidolla sohva on tehty.

Sohva soveltuu loistavasti päiväunille ja muutamat torkut siinä on keritty jo ottamaan. Meikäläiselle 200 cm kokoinen sohva on ihan täydellisen mittainen. Mahdun siihen oikein sopivasti pötköttelemään ja pojat tietysti myös.

Olen vahvasti sitä mieltä, että kodin ja huonekalujen pitää kestää elämää. Sen vuoksi haluan panostaa laatuun aina kun mahdollista. Moni saattaa ajatella, että jos taloudessa on pieniä lapsia, ei silloin kannata panostaa laatuun, lapsethan saattavat helposti rikkoa tai sotkea. Tähän voin vaan todeta, että juuri silloin laadukkuus nousee kaikista tärkeimmäksi ominaisuudeksi. Laadukas materiaali kestää käyttöä ja monia huoltokertoja ilman, että se kärsii niistä.

Laadukas pysyy pitkään hyvänä. Laadukasta on myös todella miellyttävä käyttää. Aina sillon tällöin joudun tekemään kompromisseja tietyissä hankinnoissa, mutta usein käy niin, että kadun jälkeenpäin. Huono laatu ei kestä, ei näytä hyvälle ja pian se täytyy korvata uudella, joka on kaikinpuolin huono vaihtoehto. Laadukkaasta pääsee iloitsemaan pitkän aikaa ja saa oikeasti rahoille vastinetta. Sitä uskon myös Adean Origamin tarjoavan.

07/07/2023
comment 0

Asuntomessut Loviisassa

Tänä vuonna Asuntomessut järjestetään merellisissä maisemissa Loviisassa. Eilen oli ennakkoavajaiset medialle, jonne suuntasin ystäväni kanssa. Kun ajelimme Loviisan katujen läpi messualueelle, olin jo siinä kohtaa aivan haltioissani, miten kaunis idyllinen paikka Loviisa onkaan. Hienoja vanhoja rakennuksia ja historian havinaa.

Messualue teki välittömästi vaikutuksen. Alueen maisemointiin oli todella panostettu ja se oli tehty täysin luonnon ehdoilla. Mäntypuita, kalliolohkareita, kunttaa ja kivetystä. Moni kohde oli rakennettu aivan rannan tuntumaan ja yksi kohde oli jopa meren päällä! Meri oli läsnä ihan jokaisessa kohteessa, kerrankin.

Kohteita on tänä vuonna selkeästi vähemmän kuin aiempina vuosina, jonka tietysti pieni kaupunki selittää, mutta laadusta ei kuitenkaan tingitty. Tavallisia peruskohteita ei ollut, vaan jokaisessa asunnossa oli selkeästi jotain omaa ja ainutlaatuista. Pihat olivat melko pieniä, silti erittäin hienoja ja mielenkiintoisia. Ihailin pihojen toteutuksia silmät suurena.

Suosikkikohde oli sisustuksen, pohjaratkaisun, julkisivun ja viimeistelyn puolesta Villa Havu. Tässä kohteessa oli päärakennus, sivurakennus sekä saunarakennus, kaikki eri tasoissa. Kohteen ilmeen oli taituroinut lahjakas Laura Seppänen, joka osaa yllättää aina positiivisesti. Minimalistisia ja todella mielenkiintoisia toteutuksia, ei voinut kuin ihailla.

Kuvasaldo jäi tällä kertaa melko suppeaksi. Sateinen keli lienee osa syynä, vaikka kai sitä vaan sellaista kuvaa, mikä inspiroi ja ihastuttaa. Saunarakennukset sekä rantamajat olivat aivan ihania. Sympaattisia ja simppeleitä, sopien täydellisesti ympäristöön. Näissä Asuntomessuissa oli ihan oma touch, jotenkin tosi kivat kaikinpuolin.

Kävimme kotimatkalla Porvoossa syömässä ja ihastelemassa mukulakivikatuja. En ole siis Porvoossakaan varmaan koskaan aiemmin käynyt, mutta nytpä sekin on vilaukselta nähty. On varmasti otettava pian uudelleen pikku retki sinne ihan ajan kanssa.

Suosittelen ehdottomasti käymään Loviisan Asuntomessuilla! Pienet kompaktit messut, jotka ei todellakaan jätä kylmäksi. Messut on auki joka päivä 7.7.-6.8.2023. 

22/06/2023
comment 0

Kuulumisia

On ollut jotenkin tosi vaikea tulla kirjoittamaan blogiin. Joku ihme ahdistus meinaa tukkia kirjoittamisen flown. Koitan päästä nyt tuosta möykystä eroon kertomalla vähän niitä näitä kuulumisia. Toivon, ettei tästä tule nyt pelkkä negatiivinen paapatus, mutta en osaa esittää, että kaikki on hyvin, jos ei oikeasti ole.

Ei tässä mitään grande katastrofia ole kuitenkaan sattunut. Viime viikkojen – siis kuukausien – olotila on ollut vaan jotenkin tosi turhautunut. Moni asia on mennyt vaikeamman kautta, jos ollenkaan maaliin. Jatkuvasti jotain selvittelyä, ihmettelyä, kyselyä tai korjailua. Kun sama kuvio toistuu uudelleen ja uudelleen, alkaa tosissaan turhauttamaan ja tulee ärsyyntynyt olo. 

Mieltä on painanut eniten työprojektit, tai pikemminkin niiden puute. Alkuvuosi näytti vahvasti siltä, että töitä riittää hyvin koko kevään ja kesän ajan, mutta yllätykseksi muutama iso projekti peruuntui, jonka myötä oma kalenteri käytännössä tyhjeni ja se tarkoittaa omassa taloudessa todella isoa lovea. Koitan aina ennakoida ja varautua, mutta en arvannut tilanteen elävän näin radikaalisti lyhyessä ajassa.

Viime vuosi oli puolestaan koko yrittäjäurani paras. Töitä riitti ja laskuttaa sai. Hommia olikin sitten sen verran paljon, että se johti lievään uupumukseen. Aina kun lapset meni vaikkapa iltapesulle, minä avasin läppärin, että voin edistää projekteja ja vastailla sähköposteihin. Suoritin tehtävälistaa joka ikinen minuutti aamusta iltaan. Kävin ylikierroksilla ja menetin sen seurauksena yöunet. Yrittäjän on pakko takoa sillon kun rauta on kuumaa, joten oli todella vaikea pitää breikki.

Olen aina hieman ihmetellyt, miten jengi saa burnoutteja. Miksi he eivät vaan lopeta ajoissa, kun tietää, ettei enää pysty? Miksi he eivät sano ei? Miten he päätyvät samaan tilanteeseen kerta toisensa jälkeen? Eikö ensimmäisestä kerrasta opi? Jos hälytysmerkit on jo ilmassa, miksei ala hidastamaan?

Niin. Enpä ihmettele enää. Olen ajatellut, ettei suorittaminen ole luonteenpiirteeni, mutta kai se jollain tasolla kuitenkin on. Kyllä minä suoritan. Paljonkin. Osaan kyllä höllätä, enkä buukkaa koskaan kalenteria täyteen, mutta niin vain sain itseni uuvutettua. Aiemmat vuodet olivat ottaneet jo veronsa, mutta sitä vaan jatkoi painamista ja suorittamista. Vielä tämä. Sitten tämä. Ja vielä tämä. Koska on pakko.

Silloin kun on hyvin töitä, ei tarvitse taloudellista tilannetta juurikaan murehtia. Nyt on ollut lievää paniikkia ilmassa vähäisten töiden takia, mutta koitan rauhoittaa itseäni, että asiat kyllä järjestyy. Jospa nuo työkuviot vilkastuvat syksyä kohden. Kesäaikana joka paikassa enivei hiljenee, joten ehkä pidän suosiolla viimein lomaa. Minibudjetilla sitten vaan. Miten se meneekin niin, että sitten kun on rahaa, ei ole aikaa ja sitten kun on aikaa, ei ole rahaa. Noh, kesällä voi tehdä paljon asioita edullisesti tai ilmaiseksi. Usein ne saattaakin olla juuri niitä parhaimpia juttuja.

Voisin kesän aikana edistää kodin viimeistelyjä. Niitä riittää edelleen. Naulakkoa sinne tänne, valaisimen kiinnitystä, seinän paikkaamista ja kerrossängyn työstämistä. Nyt olisi hyvin aikaa niiden tekemiseen. Mieli rauhoittuu, kun pääsee touhuamaan ja nurkkia valmistuu. Aloittaminen on vaan välillä se vaikein osio. Johonkin vartin kestävään hommaan saattaa olla todella vaikea tarttua.

Juhannuskin kolkuttelee ovella. Mennään mun ystävän luokse lasten kanssa. Kaikkea ihanaa puuhastelua tiedossa; pelailua, grillailua, uimista ja chillailua. Parasta just nyt tähän hetkeen. Ihanaa juhannusta!