26/10/2017
comments 31

Pieni on syntynyt

Niin kauan häntä toivoimme, niin kauan häntä odotimme, nyt hän on täällä. Suuri pieni ihmeemme saapui maailmaan aurinkoisena lokakuun pakkaspäivänä 22.10.2017 kello 13.22.

vastasyntynyt

Pienokaisen strategiset mitat olivat 3 400 g ja 52 cm. Hän syntyi raskausviikolla 41+6 kivuliaiden supistusten saattelemana täydellisenä ja terveenä tummatukkaisena poikavauvana.

Synnytys käynnistyi spontaanisti, sitä vain vauhditettiin oksitosiinilla. Pääsin kuin pääsinkin synnyttämään alateitse! Se oli toivomukseni, mutta siinä kohtaa kun ponnistusvaihe alkoi, taisin hetken jos toisenkin katua tuota toivomusta. Olin ihan varma, etten selviä siitä kivusta. Ehkä elämäni äänekkäin huuto taisi päästä tuossa hetkessä ja sillä osastolla kuuli varmasti jokainen, että nyt syntyy. Ja niin syntyi. Se saatiin omin silmin tällä kertaa todistaa, kun pieni tuli viimein ulos ja itkeä parkaisi alkajaisiksi, ja pissasi.

Sain vauvan samantien rinnalle ja siinä ihmeteltiin yhdessä uutta elämän alkua. Isi sai leikata napanuoran. Kivut jatkuivat hyvin voimakkaina vielä synnytyksen jälkeenkin ja vaikka tuota kyseistä hetkeä olin odottanut tosi pitkään, oli vaikea nauttia siitä ihan täysillä, kun kivut veivät mukanaan. Hetken päästä pääsin parsittavaksi leikkausosastolle, paikat kun oli tuossa rytäkässä vähän revenneet. Sitä ennen sain morfiinia ja muuta kivaa turruttajaa, jotta ihana operaatio pääsi alkuun. Sen jälkeen minut vietiin hetkeksi heräämöön palautumaan. Olin koko ajan hereillä ja täysin tietoinen kaikesta mitä tapahtuu. Oli hieman pöpperöinen olo, ehkä juurikin niistä lääkkeistä, mutta kävihän se kroppa juuri äärirajoilla.

Kivuista viis, koska kaikki oli pienellä oikein hyvin, eikä aiempaan epäilyyn ollut enää mitään syytä. Varmistin asiaa vielä monta kertaa, että onko mahdolliset ongelmat nyt poissuljettu, kun sanoivat silloin ultrassa, että vain syntymän jälkeen voi tietää vauvan todellisen kunnon. Kyllä vain, kaikki hyvin. Hän on täysin terve. Miten huojentavaa kuultavaa tuo onkaan. Kotiuduttiin sairaalasta toissapäivänä. Täällä on paranneltu haavoja ja ihmetelty haltioituneena uutta tulokasta, sekä opeteltu uutta kahden lapsen arkea. Siinä hän nyt on, meidän rakas pieni vauva ♥

20/10/2017
comments 4

Uusi matto olohuoneeseen

Moni sanoo mattohankinnan olevan sisustamisessa yksi haasteellisimmista asioista. Itse olen matto-ostoksilla melko suoraviivainen, tiedän heti mitä haluan ja yleensä oikeanlainen matto löytyykin hyvin pian, ellei samantien. En edes pohdi liian montaa vaihtoehtoa, vaikka niitä olisikin, lähden heti etsimään tietynlaista. Nyt oli tavoitteena löytää olohuoneeseen mahdollisimman iso luonnollisen värinen juuttimatto, joka toisi lämpöä muutoin vaaleaan sisustukseen.

Olin alustavasti katsonut netistä Ikean Lohalsia sekä Tine K:n juuttimattoa. Kyselin kokemuksia näistä Sisustusterapiaa-ryhmässä ja yllätykseksi todella moni suositteli juurikin Ikean juuttimattoa. Itselläni ei ole aiempaa kokemusta Ikean matoista, mutta suositusten saattelemana kävimme hakemassa Lohalsin testattavaksi, olihan maton hinta hyvinkin lompakkoystävällinen. Kun avasin maton muoveista, pöllähti matosta todella voimakas kemikaalin haju nenään ja se vähän mietitytti, että mitenhän haju mahtaa haihtua. Maton ulkonäkö ja sävy oli ihan kiva, mutta 200 x 300 cm koko tuntui sittenkin hieman liian pieneltä tuohon tilaan, johon oli ajatuksena hankkia myös iso kulmasohva.

Ikean matto ei siis vakuuttanut ihan täysillä ja halusin kokeilla vielä Tine K:n mattoa. Aivan tuossa lähettyvillä Vantaan puolella oli sisustusmyymälä Cobello, jossa Tine K:n mattoja näytti olevan myynnissä. Lähdin lapsokaisen kanssa vilkaisemaan, jos heillä olisi kyseistä mattoa heti saatavilla.

Kun astuin sisälle, olin aivan haltioitunut siitä millaiseen aarreaittaan olin tullutkaan! Pää meni ihan pyörälle kaikesta valikoimasta. Miten en ollut aiemmin tuonne eksynyt! Cobellossa oli monta suosikkimerkkiäni ja ihanan laaja valikoima kaikkea! Myymälän tunnelmakin oli tosi lämminhenkinen ja kodikas. Yritin keskittyä etsimään sitä juuttimattoa, jota olin tullut hakemaankin, mutta pyörin vaan ihastellen ympäriinsä ja hypistelin kaikkea. Lapsikin näytti olevan ihan tohkeissaan ja löysi heti mieleisiä juttuja itselleen.

Kun viimein sain kerrottua myyjälle mattotoiveeni, kuulin että heillä löytyy kyseinen Tine K:n matto varastosta 250 x 300 cm kokoisena, eli juuri sitä mitä toivoinkin. Matto lähti siltä seisomalta mukaan testattavaksi. Piti malttaa, ettei lähtenyt kaikkea muutakin. Täytyy mennä ajan kanssa uudelleen ilman touhukasta lasta, joka halusi tietysti kokeilla läpi kaikki sohvat, pöydät ja tuolit (ihan kun en itse olisi halunnut testata kaikkea mahdollista, paraskin puhuja täällä hah).

Matto oli koon puolesta juuri täydellinen, eikä tällä kertaa voimakasta kemikaalihajua ollut, ainoastaan ihana uuden tuoksu. Väri ja sävy tuntuvat oikein hyvältä, tuoden sitä toivottua lämpöä. Matto on käsintehty ja pinta näin ollen hyvinkin eläväinen, mutta kokonaisuus silti Ikean mattoa tasaisempi ja pintakin astetta sileämpi. Juuttimatot kun ovat aika karheita ja vaativat hieman totuttelua. Ulkonäöllisesti luonnollisen värinen ja eläväpintainen matto toimii betonilattian sekä selkeiden pintojen kanssa kuitenkin tosi kivasti, sekä muun ympärillä olevan sisustuksen kanssa, kuten tuon rottinkituolin.

Joku ehkä bongasi, että toinen Radiohus on päässyt jo kattoon! Vielä on toinen laittamatta, mutta ehkäpä pakotan tänään tuon isännän taas tikkaiden jatkoksi.

19/10/2017
comments 2

Klassikot kattoon

Olen heikkona valaisimiin ja erityisesti 1940-luvun taitteessa suunniteltuihin valaisimiin. Tuon ajan muotokieli on miellyttänyt oikeastaan aina ja näemmä edelleen. Moni klassikkovalaisin on suunniteltu tuohon aikaan, kuten omistamani Artekin Golden Bell sekä Luxon L-1 arkkitehtivalaisin. Tyylikästä ja toimivaa, ihmekös, kun suosion saavuttivat ja pintansa pitävät. Eikä suosio jää ainoastaan valaisimiin, moni muukin tuon ajan tuote on klassikkoleiman saanut ja meidän onneksemme ne on otettu uudistuotantoon.

Halusin tv-huoneeseen uuden kattovalaisimen mustan Golden Bellin tilalle. Mielessä pyöri iso valkoinen valaisin, mahdollisesti pyöreä, jossa olisi ripaus messinkiä. Muutamaa vaihtoehtoa pyörittelin, kuten House Doctorin Twicea ja New Worksin Lanternaa, mutta vielä hieman mietitytti, enkä ollut täysin varma valinnasta. Sellainen iso riisipallovalaisinkin olisi ollut kiva.

Sitten sain vinkin ihanalta Tuija Talvitieltä Sisustusterapiaa-ryhmässä Louis Poulsenin Radiohus -valaisimista, joihin rakastuin välittömästi! Radiohusit ovat myös tältä kiehtovalta vuosikymmeneltä, jolloin useampi muotovalio syntyi. Valaisimet olivat juuri sitä mitä etsin ja tilaus lähti samantien. VL45 Radiohus -riippuvalaisimet suunniteltiin alun perin Kööpenhaminan Radiotaloon 1940-luvulla ja valaisimen takana on tanskalaisen funktionalismin uranuurtajana tunnettu arkkitehti Vilhelm Lauritzen.

Meni vain pari päivää, kun postimies oli oven takana ison pahvilaatikon kanssa. Siellä ne olivat, iso ja pieni Radiohus. Valaisimet tuli ihan liian nopeasti, enkä uskaltanut avata pakkausta moneen päivään. Oli odotettava oikeaa hetkeä, kun silmät ei olisi ristissä eikä lapsi heilumassa vieressä. Tämmöisiin momentteihin pitää päästä keskittymään! On niin kauhean jännää.

Harvemmin sitä “silkkihanskoin” valaisimia käsittelee, mutta jos ne tulee pakkauksessa mukana, onko muuta vaihtoehtoa kuin käyttää niitä. Olin ihan paniikissa, etten riko valaisimia, joten annan miehen hoitaa asennuksen ihan varmuuden vuoksi. Tuo isompi valaisin nimittäin painoikin jo aika paljon, etten olisi sen kanssa yksinään pärjännyt. Oli alkujaan tarkoitus laittaa valaisimet tv-huoneeseen, mutta taitavat saada sittenkin paikkansa keskeltä asuntoa eli olohuoneesta.

18/10/2017
comments 7

Viikonlopun villit kuviot

Saimme viettää ruhtinaallista kahdenkeskeistä aikaa viime viikonloppuna miehen kanssa, kun lapsokainen lähti Turkuun sukuloimaan. Toki vähän silläkin ajatuksella, jos lähtö sairaalaan tulisi, olihan vauvan laskettu aika jo tullut ja mennyt.

Perjantaina oli tiedossa VIP-ilta MIA Designin uudessa ihanassa Helsingin myymälässä, jonne halusin kovasti mennä pyörähtämään. Pyysin miestä varmuuden vuoksi mukaan, vaikkei tuommoset sisustusiltamat taida hänen juttuja oikein ollakaan. Suostuttelu meni läpi, kun ehdotin siihen samaan ravintolaillallista. Done deal.

Olipa kiva käväistä edes hetken aikaa ihmisten ilmoilla, nähdä tuttuja ja shoppailla jotain pientä tarpeellista kotiinkin. Nautimme kiireettömän illallisen Brondan upeassa miljöössä, olihan meillä juuri 7-vuotispäivä ja se jos jokin, on hyvä syy viettää yhteistä aikaa muuallakin kuin kotisohvalla.

Viime viikot on mennyt pääosin neljän seinän sisällä, enkä ole oikein mihinkään jaksanut lähteä – tai malttanut, miten sen nyt ottaa. Kunnon lepo onkin ollut nyt tähtäimessä, olla tekemättä yhtään mitään ja maata ihan vaikka vaan sohvalla. Haaste näyttäisi sekin olevan, kun koko ajan olisi jotain duuniprojektia tiedossa. Nyt päätin, etten ota vastaan enää yhtään mitään, vaikka kuinka kivalta vaikuttaisi. Oma pää tai kroppa ei ole enää samanlailla toimintakykyinen, tuntuu että unohdan jatkuvasti asioita ja sitten tuo väsymys meinaa viedä voiton jatkuvien supistusten ja kipujen kera. Keskityn tällä hetkellä fiilistelemään vikoja päiviä pallomahana ja valmistautumaan h-hetkeen, johon on enää maksimissaan viikko. Nyt on mennyt jo 9 päivää yli lasketun, eli ihan koska tahansa alkaa tapahtumaan!

No mutta, saatiin pitkästä aikaa rauhallinen lapseton viikonloppu miehen kanssa, johon taitaa tulla kohta monen kuukauden breikki. Sisustamisen ja illallisen lisäksi katsottiin pari huonoa leffaa sekä Napakymppiä (olipas viihdyttävä!), saunottiin ja pötköteltiin sohvalla. Kun laps lähtee pois kotoa, on mutsilla ja faijalla sokka ihan irti, huh huh!

Kruunattiin koko viikonloppu vielä laittamalla takka ekaa kertaa tulille. Ainut toivomus ennen sitä meikäläisellä oli, ettei koko kämppä olisi savussa, kuten edellisellä kerralla kävi. Ja vartti myöhemmin koko asunto oli savussa, eikä tuli ottanut tuulta purjeisiin. Ovet auki, ilmastointi täysille ja liesituuletin päälle. Tosin homma vaikutti näillä toimilla vaan pahenevan ja tunnelmalliset takkatulet oli kaukana.

Aikamme siinä ihmeteltiin ja säädettiin, kunnes huomattiin, että juurikin ilmastoinnin lisääminen ja liesituulettimen päälle laittaminen oli virhe. Urpo ja Turpo vauhdissa, oh my. No eipä meillä takkaa ole aiemmin käytetty – paitsi sen yhden kerran vuosi sitten, jolloin lopputulos oli täysin sama. Ehkä ensi kerralla paremmalla tuurilla ja taidolla, takkatuli on nimittäin aivan ihana. Täytyy vaan muistaa, ettei saa sitten kokkailla samaan aikaan. Muutama päivä tuuleteltiin ja savun haju viimein häipyi. Ei se nyt mikään paha ollut, mutta kodin raikas tuoksu on paljon parempi.

14/10/2017
comment 0

Uniikki yksiö Puu-Vallilassa

Kävin tällä viikolla kuvaamassa viehättävän asunnon idyllisessä Puu-Vallilassa. Tommy ja Maija olivat ottaneet taas pienen remppaprojektin alle ja pyöräyttivät kolmessa viikossa asunnon valmiiksi. Nyt tämä herttainen 31 neliöinen ylimmän kerroksen yksiö on myynnissä! Asunto on melkoinen tilaihme, joka soveltuu loistavasti vaikkapa nuorelle pariskunnalle tai citysinkulle.

Tämän kodikkaan yksiön historia sijoittuu vuoteen 1913, jolloin talo on rakennettu. On kiva huomata, että alkuperäisiä juttuja on säilynyt, kuten sympaattiset ruutuikkunat ja hellakakluuni (joka toimii). Tommy remontoi asunnon kivasti ajan henkeen ja mäntypuulattia on ihan ehdoton tässä lämminhenkisessä asunnossa, josta oli ihanan rauhalliset näkymät syksyiselle sisäpihalle.

Asunnon myynti-ilmoitus löytyy täältä.

Kiinnostuneet, kannattaa kiirehtiä paikalle tutustumaan, koska tämä ihanuus menee varmasti todella nopeasti! Kiitos Maija ja Tommy, että luotitte taas meikäläiseen kuvausjutuissa, joka tuli pallomahansa kanssa sinne ähisemään. Alkoi olla vähän haaste mennä pieniin positioihin kamerajalustan kanssa, kun ei pystynytkään vetämään mahaa sisäänpäin, hahah :D