Taas vierähti aikaa, kun viimeksi kirjoittelin blogiin. Elämä on ollut todella kiireistä ja päivät heilahtavat hujauksessa ohi. Välillä huikkaan kuulumisia Instan stooreissa, se kun on helppo ja vaivaton paikka jakaa omaa arkea ja ajatuksia. Se on myös paikka, missä saa nopeasti neuvoja mieltä askarruttaviin asioihin, kuten viime aikoina piinanneeseen unettomuuteen.

Itsehän aloin kärsimään unettomuudesta ensimmäistä kertaa vuosi sitten. Takana oli ero, remppa, talon myynti, muutto ja uuden kodin rakentamiseen liittyvät asiat, joten tällä paletilla lähti sitten yöunet. Kun vietin ensimmäisen yön uudessa kodissa, oli unettomuus tipotiessään. Nukuin siitä lähtien kuin tukki.

Mutta nyt sitten unettomuus iski uudelleen. En meinaa saada millään unta ja sitten kun nukahdan, herään samantien. Vaikka olisin mennyt nukkumaan jo hyvissä ajoin, saatan olla hereillä vielä kello 5 eli mahdollisesti nukun vain 2 tuntia, jos on lasten kouluaamu. Niillä silmillä sitten painetaan koko päivä. Olen ajatellut, ettei ihminen voi mitenkään selvitä parin tunnin yöunilla, mutta näemmä todistetusti pystyy. Ja monet kerrat putkeen. Aika kauheeta se on, mutta jos ei ole vaihtoehtoja. Koitan tasata päiväunilla oloa, mutta ei se uni aina silloinkaan tule, kun mieli käy ylikierroksilla.

Veikkaan, että tähän on syynä tällä kertaa oma työ. Töitä on ollut tänä vuonna paljon ja sen vuoksi vapaapäivät ovat jääneet vähiin, lomasta ei tietoakaan. Olen onnellisessa asemassa, että töitä on, mutta tietenkään ei ole hyvä, että menetän niiden vuoksi yöunet. Ei ole kenenkään etu, että hakkaan duunia raivolla kuukaudesta toiseen ja sitten makaan vaakatasossa puoli vuotta, kun en pysty enää mihinkään uupumuksen takia. On vaan sanottava ei, jos ei yksinkertaisesti pysty venymään enempää. Sen takia olen koittanut höllätä. Siis koittanut, mutta se on yllättävän vaikeaa.

Oman työn lisäksi tässä on ollut paljon kaikkea muutakin, joista osa liittyy luonnollisesti lasten menoihin. Hoidettavien asioiden määrä tuntuu loputtomalta. Lähes joka päivä on lasten treenit, turnauksia, tapahtumia, leirejä tai synttäreitä. Tuntuu kuin olisi sukeltanut huomaamatta siihen kuuluisaan ruuhkavuoteen, josta lähes kaikki lapsiperheet puhuvat.

No mutta hyvä puoli tässä on se, että meillä on vuoroviikot lasten hoidossa. Se on todella suuri helpotus! Saa yhden viikon höllätä kaikista lasten jutuista ja voi käyttää oman ajan juuri kuten haluaa. Sen voimilla sitä jaksaakin sitten lasten kanssa. Onhan nämä vuoroviikot mahdollistaneet myös huomattavasti paremman taloudellisen tilanteen. Nyt on niin paljon enemmän aikaa tehdä töitä, sekä harrastaa ja levätä – ainakin teoriassa.

Pahin työkiire näyttäisi olevan nyt takanapäin, että ehkä ne yöunet hiljalleen palautuu takaisin. Olen muutaman yön nukkunut jo normaalisti, mutta siitä huolimatta väsymys meinaa painaa ja olo on jatkuvasti hieman ärtynyt. Ei jaksa yhtään mitään ylimääräistä, hermostun jostain syystä todella nopeasti. Ihan kuin olisi jatkuvat PMS-oireet. Oma kovalevy taitaa olla vaan ihan täynnä. Sinne ei mahdu enää yhtään mitään. On pakko alkaa tyhjentämään sitä.

Sain tosi paljon vinkkejä unettomuuden hoitamiseen. Yllätyin miten moni muu kärsii tai on joskus kärsinyt unettomuudesta. Se on todella yleinen vaiva.

Piikkimattoa suositteli useampi. Siitä oli moni saanut apua unettomuuteen. Myös melatoniiniannoksen tuplausta tai triplausta suositeltiin. Olen ottanut selkeästi liian pienen annoksen, kun en huomannut minkäänlaista apua siitä saavani. Erilaisista lääkkeistä myös vinkattiin, jotka tässä kohtaa jätän suosiolla hyllyyn, kun moni niistä on masennuslääkkeitä. Minulla on niistä huonoja kokemuksia. Paitsi jos unettomuus menee todella vaikeaksi, olen varmasti valmis kokeilemaan ihan kaikkea.

Sitten tuli myös paljon erilaisia vinkkejä rutiinien muuttamiseen. Tuntuu vaikealta muuttaa omia iltarutiineja, koska aiemmin niistä ei ole ollut haittaa. Tiedostan kyllä hyvin, että yömyöhään kukkuminen sarjojen ja herkkujen parissa ei todellakaan edesauta unta, mutta se on ollut oma tapa nollata päivä. Lapsiviikoilla se on ainoa hetki, kun voi hengähtää.

Sain tyhjennettyä loppuviikon kalenterista tyhjäksi. Kaikki akuuteimmat työt hoidin pois ja tapaamiset siirsin seuraaville viikoille. Päätin ulkoilla, urheilla ja levätä. Nollata pääkoppaa ja antaa kropalle sitä mitä se kaipaa. Monta päivää aikaa, viimein! Ei tätä nyt ihan lomaksi voi kutsua, mutta jonkinlainen timeout. Tekee varmasti hyvää.

No niin. Arvatkaa mitä yrittäjälle tässä kohtaa käy? Yrittäjä tulee tietysti kipeäksi. Että näin. Kurkku kipeä, yskittää. Tukkoinen olo. Ei voi lähteä mihinkään, eikä tehdä juuri mitään – paitsi levätä. Toisaalta, tämä oli se mitä kaipasin. Lepoa. Olipa hyvä, että tyhjensin kalenterin, niin voi hyvällä omalla tunnolla sairastaa. Sohvaa ja kasapäin sarjoja. Harmillisesti ei voi treenata. Satuin nimittäin hommaamaan salikortin 6 vuoden tauon jälkeen. Innostuin pitkästä aikaa treenaamaan salilla. Kerkesin sentään neljä kertaa käymään. Hyvä startti loppui kuin seinään.

Nyt on älyttömän paljon liikkeellä sairasteluja. Taisin itsekin saada tämän pöpön lapseltani, jonka puolet fudisjoukkueesta on ollut kipeänä. Onneksi kerkesimme viettämään viime viikon hulinat, kuten esikoisen leirin, kauden päättäjäiset ja kuopuksen synttärit. Ne oli tärkeitä päiviä.

Ei kai auta kuin olla. Kuumaa teetä ja droppeja. Pakkolepoa. Uni on maistunut tällä viikolla ihmeen hyvin, vaikka rytmit on heittänyt häränpyllyä. Ensi viikolla on taas herättävä kello 7, enkä todellakaan tiedä miten siitä selviän. Kai sitä sitten taas kun on pakko. Ehkä tämä sairastelu on se odotettu nollaus, ettei käy enää ylikierroksilla. Nähtäväksi jää.