Olin oikeastaan jo päättänyt, etten kirjoita tämän vuoden asuntomessuista ollenkaan, koska messut eivät antaneet itselleni juuri mitään ja sen takia valokuvaaminenkin jäi vähiin. Mutta koska joka vuosi messuilla kuitenkin käyn ja aina messuraportin kirjoitan, niin suotakoon se myös tänä vuonna. Oli kuitenkin älyttömän kiva reissu! Lähdettiin asuntomessuille pressipäivänä ystäväni Sannan kanssa, jonka kyytiin hyppäsin varhain aamulla. Ajomatka oli mielettömän hauska, juttua riitti ja ihan huomaamatta saavuimmekin jo Poriin. Sadetta lupailivat, mutta niin vain tuli aurinkoisen kuuma päivä.
Messualue oli rakennettu vanhalle tehdasalueelle ja se oli melko hämmentävä paikkana. Vieressä oli joki, muttei se näkynyt missään muualla kuin muutaman asunnon ikkunoista. Koko alue vaikutti isolta parkkialueelta, joka puolella oli vain asfalttia ja erilaisia kivetyksiä pihoissa. Vihreys ja vehreys sekä upeat pihat loistivat poissaolollaan. Talot oli rakennettu vieri viereen ja ikkunanäkymä oli useinmiten naapuritalon seinä, autokatos tai ihan vaan asfaltti. Muutama onnekas oli saanut jokinäkymän, jonka vesi oli ruskeasta väristään huolimatta ihan hieno. Joen toisella puolella oli puita, jotka toivat maisemaan kaivattua vihreyttä.
Tuntui siltä, kuin olisin mennyt 15 vuotta ajassa taaksepäin. Talojen arkkitehtuuri ei juurikaan sykähdyttänyt, eikä kohteiden sisustuksissa ollut oikein punaista linjaa – muutamaa kohdetta lukuunottamatta. Onneksi joukossa oli pari ihanaa kohdetta ja se teki reissusta käymisen arvoisen. Jäin kuitenkin kaipaamaan wau-efektiä. Inspiraatiosalkku jäi siis melko suppeaksi tänä vuonna.
Messualue on mielestäni erittäin tärkeässä roolissa. Oli todella yllättävää, että messut oli ylipäätään rakennettu tuollaiseen paikkaan. Ihan vastakohta viime vuoden Mikkelin messuihin, jossa oli mielettömän upea luonto talojen ympärillä. Tontit olivat isoja ja jokainen talo pääsi oikeuksiinsa. Nyt oli kaikki sumpussa asfaltin päällä. Joissakin kohteissa oli hieman pihaa, mutta nekin taisi suurimmaksi osaksi olla pelkkää terassia.
Sen kummemmin en suosikkikohteitani tällä kertaa nosta, mutta suuren mediahuomion saanut Bunkkeri oli kyllä hieno. Kiehtova vanha rakennus, jonka sisusti ihana Annaleena Hämäläinen Hakolasta. Oli hauska kuulla, miten vauhdilla piti sisustus loihtia! Moni sanoi, että oli kyllä asuntomessujen paras kohde ja siitä olen samaa mieltä.
Yläpuolella oleva kuva on Kastelli Vivasta, jonka sisustus viehätti. Neutraali ja harkittu kokonaisuus, jossa sävymaailma oli aivan ihana. Postauksen ensimmäiset kuvat olivat Talo Lintulasta, jossa puuta oli käytetty erittäin taidokkaasti ja kodin vaikutelma oli hyvin laadukas ja tunnelma kotoisa. Tykkäsin. Välissä oli Talo Haltiataren julkisivua, jonka puupanelointi viehätti.
Olen saanut asuntomessuilta aina kotiinvietäviksi jonkin kivan idean, mutta nyt taisi sellainen jäädä. Vaikka messut olivat kokonaisuutena hieman pettymys, oli kuitenkin mahtavaa taas nähdä paljon tuttuja ja vaihtaa kuulumisia. Koko päivähän tuolla heilahti, mutta mikäs siinä kauniissa säässä ja hauskassa seurassa ollessa.
Onkos siellä muita messuilijoita? Oliko teidän mielestä Porin asuntomessut antoisat vai latteat? Oletko menossa messuille?
Design Wash 
Kiitos rehellisestä postauksestasi. Oma mielipide ollut useammankin kerran asuntomessuista samansuuntainen ja on ollut outoa lukea hehkutuksia, jotka ovat aivan selvästi valetta… ammattilaisen tai vakavan harrastajan;) soisi tunnistavan huomiokykyisestä, kriittisestä mielestä eikä siitä, että varauksetta kehuu kohteita kuin kiitoksena kutsusta avajaispäivää :/. Jätänpä tämänvuotiset messut suosiolla väliin!
Olen tykännyt joka kerta asuntomessuista hyvinkin paljon ja se on ollut aina odotetuin päivä kesällä. En tiedä oliko omat odotukset liian korkealla, miksi kokonaisuus tuntui lattealta. Olihan siellä muutama kohde, jotka oli tosi ihania ja omaan mieleeni. Eniten ehkä itse messualue oli pettymys.
Itseäni kiinnostaa kyllä juuri ne pienet pihat tällä kertaa – täällä kaupungissa kun ei juuri saa kun näitä 350-neliön tontteja niin sillä mennään:) Hyvä että jonain vuonna huomioidaan myös pienten tonttien rakentajat, joiden talot tulevat vieri viereen. Vaihtelu virkistää!
Se on ihan totta, että hyvä olla niitä pieniäkin pihoja, nykyään pieniä tontteja on paljon. Messuista jäi vaan mieleen asfalttinen ympäristö, joka kaipasi kipeästi vihreyttä ympärilleen tai jotain muuta esim. puiston penkkejä.
Positiivisinta Porissa olivat minikodit eli noin 30 neliön kompaktit asumukset. Ja halvin maksoi vain 30 000 euroa. Ei paha!!!
Tarkoitatko Harri Koskisen suunnittelemia Honka Kontti -mökkejä? https://hub.honka.fi/ideapankki/harri-koskinen-suunnitteli-honkarakenteelle-modernin-pienten-mökkien-kontti-malliston
Ne oli ihania! Ja nehän voi vielä varustaa ympärivuotiseen käyttöön.
Onpas hieno! :)
No nuo kohteet oli kyllä :)
Olen vasta menossa. Minulle on tullut samanlainen tunne, ennakkoinfoista tai juurikin niiden puuttumisen takia, että kannattaako?
Tällainen kotisisustaja kun sieltä keräilee jotain vihjeitä väreistä, muodoista ja materiaaleista.
Kyllä mä suosittelen sinne menemään! Vaikka oma saalis jäikin melko laihaksi, varmasti löydät sieltä inspiraatiota omaan sisustamiseen. Se on hyvä kesäretki ja varmasti sen arvoinen reissu.
Itse olen sisustusta enemmän kiinnostunut arkkitehtuurista ja varmaan toivoin näkeväni sellaisia kohteita, joissa arkkitehtuuria olisi toteutettu uudella kiehtovalla tavalla, perustaloista poiketen.
Minulla fiilikset aikalailla samat kuin mitä kirjoitit. Tein juuri omaan blogiini juttua messujen pihoista, ja niistäkään en kyllä mitään inspiraatiota tänä vuonna saanut. Harmittaa sanoa niin, kun kuitenkin tiedän että monelle nuo talot ovat unelmien täyttymys. Silti sisustamista, rakentamista ja puutarhajuttuja seuraavalle tämä oli aikalailla välivuosi messuissa.
Luin sun postauksen ja juu, samoilla linjoilla ollaan! Tuli mieleen, että ehkä nuo messutontit ei vaan houkutelleet sen sortin rakentajia paikalle, joita itsekin odotti. Monelle pieni tontti sekä perusasunto on just passeli kombo, ja ne oikeastaan sopiikin tuohon kivisen kompaktiin ympäristöön. Jos tarjolla olisi ollut merimaisemalla varusteltuja reilun kokoisia tontteja, luulen, että toisenlaista tölliä olisi noussut.
Pingback: messuilu | Sara Parikka