Sieltä se syksy tulla tupsahti. Ilma on kirpsakka, onhan se vissiin jo nollassa pyörähtänyt, kun ei oikein enää ilman pipoa tai hanskoja pärjää. Ensi viikolla alkaa pakkaaminen ja vähitellen pitäisi tyhjentää kotia seuraaville asukkaille. Tavaroiden karsiminen on jo alkanut. Lähtee taas paljon kierrätyskeskukseen, en jaksa sellaista pientä sälää myydä. Helpompi vaan lahjoittaa eteenpäin. Puuhastelun välissä kerkesi hieman ulkoillakin palluran kanssa raikkaassa syyskelissä.

Vaikka välillä nappaan kameran mukaan, ei tuota vauhtiveikkoa meinaa saada kuvattua. Pari kertaa suostui sekunniksi pysähtymään, kun taas mentiin ja lujaa. Ei auta kun perään juosta.

Syksyisin tulee aina sellainen olo, kuin jotain uutta olisi alkamassa. Ehkä se tunne tulee lapsuudesta ja nuoruudesta, kun koulu alkoi taas. Kaikki alkoi tavallaan puhtaalta pöydältä. Puettiin päälle uudet kouluvaatteet ja pakattiin reppuun uudet kirjat, kynät ja vihkot. Oli uusi lukujärjestys ja uusia oppiaineita. Se oli jännittävää. Vaikkei näin yrittäjänä enää kesälomia tulekaan vietettyä tai aloitettua uusia töitä, sama tunne tulee silti joka syksy. Ehkä se on tuo raikas tuoksu ulkona, joka tuo muistot mieleen. Nyt ollaan kuitenkin uuden edessä ihan konkreettisesti, kun koti ja maisemat vaihtuvat. Ja se on kivaa se.