Vaikka tuo rakentaminen onkin ollut pitkin vuotta vahvasti mielessä ja tontteja käyty katsomassa, sain viikko sitten aivan uuden päähänpiston! En ole aiemmin innostunut yhtään vanhan talon totaalisesta kunnostamisesta, jossa lähdettäis liikkeelle aivan alusta, mutta nytpä en muuta mietikään. Koska rakentaminen maksaa ja pääomaa pitää olla, ajattelin jos remontoitais pienenä väliprojektina vanha talo, jossa myös itse asuttaisiin muutama vuosi. Tai ei se mikään pieni projekti olisi, mutta ehkä vähän helpompi, kun itse voitais tehdä paljon heti alusta alkaen.
Pari päivää meni, kun oltiin jo ensimmäisellä näytöllä. Lähes täydellinen kohde löytyi heti: alkuperäisessä kuosissaan oleva 50-luvun talo Espoosta. Se olisi vaatinut massiivisen remontin, joka on samalla hyvä, että huono asia. Mahdollisuuksia olisi ollut enemmän kuin paljon. Pyyntihintakin oli kohtuullinen, mutta nopealla laskutoimituksella hinta olisi tuplaantunut valtavan remontin takia, arvo toki samalla noussut. Kohde jäi kuitenkin muista syistä.
Nyt se talon etsiminen vasta alkoi! Olen kolunnut varmaan kaikki Espoon kohtuuhintaiset omakotitalot läpi ja tiedän tasan tarkkaan mitä etsin. Haluan tällä kertaa hyvin erilaisen kohteen, kuin nykyinen talomme on, jotain uutuuden viehätystä saa olla. Etsinnässä on 50-, 60- tai 70-luvun talo, jota ei ole kasariremontilla pilattu, vaan talo olisi alkuperäisessä asussaan. Haasteeksi oikeanlaisen kohteen löytymiseen tässä tekee oma kriittisyys mm. talon sijainti, koko, ikä, näkymät, alkuperäisyys, persoonallisuus ja hinta. Siinä nyt muutama kriteeri. Olen niiiiin motivoitunut uuteen projektiin, pääsis jo purkamaan, putsaamaan, suunnittelemaan, ideoimaan ja remppaamaan!
Näiden kuvien kodissa on sitä 70-luvun fiilistä, mistä tykkään ihan älyttömästi. Tiiliseinä, paneelikatto, isot puiset ikkunankehykset, teräsportaat ja liukuovi. Siis aivan ihana koti. Ja tuo tiililadonta on tosi veikeä! Kuvat Marcus Lawett.
Ajattelin, että sitten kun sopiva kohde löytyy, laitamme talomme myyntiin. Kunnes pienen pohdinnan jälkeen (vartti suihkussa) tulin siihen tulokseen, että laitamme talon myyntiin samantien! Ikinä ei tiedä kauanko tätä myydään ja jos potentiaalinen torppa osuu eteen, ei siinä jäädä ihmettelemään. Jos oma on myymättä, voi hyvät kohteet mennä nenän edestä. Sitäpaitsi se 50-luvun talo meni alle viikossa. Arvasin, ettei se kauaa markkinoilla pyöri. Isäntää harmitti kovasti mun päätös, ettei tehdä siitä edes tarjousta.
Ilmoitin isännälle heti hänen herättyään, että nyt lähtee tämä talo myyntiin, btw. Ei ollut vielä silmiäkään kerinnyt avata, nyökkäili vaan unihiekoissaan. Tiiä sitten tajusiko mitä se emäntä taas touhuaa. Jos satun jonkun asian päättämään, niin sit alkaa tapahtumaan. Jännäähän tässä olisi se, jos saatais talo myytyä nopeastikin, mutta uutta kohdetta ei olisi tiedossa. Jonnekkin sitten vaan vuokralle. Mutta se kuuluisa kahden asunnon loukku ei nappais. Pankit on nihkeitä lainojensa kanssa, että edellinen pitää olla myytynä, ennen kuin uusille kaupoille voi käydä, ainakin jos on kyse omakotitalosta.
Tuli jo vähän haikea olo, jos tästä pitää lähteä. Kiva koti tämä on. Mutta en mä pysy paikoillani. Tarviin projekteja, tarviin haasteita, täytyy päästä toteuttamaan itseäni. Remontoiminen ja rakentaminen kuumottelee nyt niin paljon, että pakko pistää homma liikkeelle.
Olisi kiva kuulla muiden kokemuksia ja ajatuksia. Oletko myynyt kotisi ennen uusia kauppoja? Oletko ollut kahden asunnon loukussa? Kaikki kokemukset, ajatukset, vinkit ja neuvot ovat tervetulleita!
Design Wash 
Hahaa… Niin tuttu tunne ja tiedän tasan mitä ajattelet. Me suunniteltiin myös pitkään rakentamista ja tontteja katseltiin. Sitten saatiin päähämme ostaa
70-luvun loppupuolen talo kaikessa alkuperäisessä kauheudessaan. Kyllähän nuo puupanelikatot näyttää hyvältä kuvissa mut jos koko koti on lattiasta kattoon samaa panelia, liika on liikaa :) meillä alkaa projekti sisäpuolella olemaan loppusuoralla. Paljon on vielä tekemistä, mutta hyvä siitä tulee. Jos vain saadaan valmiiksi ennen muuttoa. Piha onkin sitten toinen projekti. Tsemppiä teille talon etsimiseen ja myyntiin. Fiksua myydä ensin oma alta pois :)
Siis apua, kun en ole tajunnut seurata enempää teidän remppakohdetta! Sehän on ihan täydellinen! Ne betoniportaat teräskaiteella ♥ Ja kaikki muukin… Sainoinko jo, että oon kade :D
Liika on kyl liikaa. Tiiliseinää tai paneelikattoa ei tartteis joka huoneessa olla, vaan just sopivasti tuomaan kontrastia.
Ei teillä kyllä aikailla! Hienoa! :) Ja kun tuota remppaustaitoa riittää, siitä vain!
Siitä en tiedä miten taidot riittää, mutta intoa sitäkin enemmän :D
Jee, kivaa! Sun projekteja on vaan niin hauska seurata! Teidän naapurissa taisi myös olla asunto myynnissä. Siitä huomaa selvästi tuon miten kauniisti teidän on laitettu. Tsemppiä metsästykseen!
Kiitos! Ois kyllä kiva jos joku helmi löytyisi :) Joo, tuo vastapäinen talo on ollut jonkun aikaa jo myynnissä. Se on alkuperäisessä kuosissa, siistinä kuitenkin pidetty kun yksi asukas vain ollut.
Monesti olen blogiasi käynyt lukemassa, mutta vasta nyt tuli kommentoitua – kiitos siis upeasta blogista! Täälläkin on havaittavissa remontointikuumetta, minä tosin olisin valmis rakentamaan uudenkin :) Harmi vaan, että mies ei ole kovinkaan innostunut ajatuksesta…
Voi kiitos Jossu! Kyllähän se auttaa hommien etenemistä, kun toinenkin puolisko on mukana juonessa ;)
Meillä on niin samanlaiset haaveet. Mä näin ihan täydellisen 70-luvun atriumtalon alkuperäiskunnossaan joskus vuosi sitten eikä se ole vieläkään lähtenyt verkkokalvoilta. Harmi vaan, kun mun haaveet jää haveiksi, sillä pee-erhe ei suostu lähtemään mihinkään tästä kodista.
Ei vitsit kuulostaa hienolta, atriumpihat on niin ihania! En ihmettele yhtään, että jäi mieleen. Däääm, toivottavasti saat vielä käännytettyä joukkueen.. Mutta onhan teillä superihana koti, etten ihmettele jos eivät halua lähteä! ;)
Arvaa osuuko ja uppoaako noi kuvat tännekin :) Tsemppiä metsästykseen, kyllä se sieltä vastaan tulee!
On kyllä helmi tuo kuvien koti. Melkoisen karuja tönöjä ollaan katseltu… Vaikka tarkoituksena on myydä sekin jossain kohtaa pois, haluan, että kohteeseen rakastuisi tai vähintään ihastuisi. Siitä tulisi kuitenkin meille koti. Joten kiitos, toivotaan että pian päästään vetämään työhaalarit päälle :)
Pingback: Kertoako vai eikö kertoa – uusien suunnitelmien aika