Luulisi, että olisi jo tähän ikään mennessä tottunut vuodenaikoihin, mutta joka ikinen kevät sitä hämmentyy auringonsäteistä, jotka lämmittävät kasvoja, yöttömästä yöstä (ja grillituoksuista), syksyn väriloistosta sekä ensilumesta. Jokaisessa vuodenajassa on omaa maagista taikaa ja omalla tavalla tykkään jokaisesta vuodenajasta, vaikka talvi saisikin olla paljon lyhyempi ja kesä puolestaan pidempi. Nautin tosi paljon, jos vuodenajat ovat aidosti oikeasti sitä itseään – eikä kesällä hallaa ja talvella vesisadetta.

Keväisin parasta on ehkä se, kun huomaa, että jalkakäytävät on lakaistu hiekoista. Silloin on kevät virallisesti alkanut! Se on jännä, että vaikka kevät on tosi karun näköistä (kun puissa ei ole lehtiä eikä luonto vihreänä), harmaan ruskea maisema näyttää upealle auringonsäteissä. No, ei ehkä visuaalisesti, mutta ajatuksena, että lumet on sulanu ja kesä kolkuttelee ovella.

Nyt on viimein terassiltakin lumet sulanu ja pääsee laittamaan paikkoja kuntoon. Tai ei tuossa niin laitettavaa ole, putsattavaa enemmän. Hommia on tehty pari kevättä ja kesää, nyt päästään nautiskelee työn tuloksista jos nyt kerkeää, tekeminen on kuitenkin se juttu. Helposti keksin kaiken maailman projekteja, ei käy aika tylsäksi. Mies parhaillaan etsii meille mökkiprojektia. Saas nähdä mitä se löytää :D

Kävin läpi terassin ruukkukukkasia, mitkä oli kuollut ja mitkä pärjäsi pakkastalven läpi. Ainoastaan puksipuut hengissä! Tiiä sitten herääkö muut vielä eloon vai pitääkö lähtee Plantageniin taas ostoksille.

Terassin runkopuista on tullut paljon kyselyä, mitä ne ovat, mistä ne ovat ja miten ne pärjäävät vuoden läpi. Ne ovat Tuijia, jotka on leikattu pallon muotoon. Niitähän voi muotoilla ihan vapaasti, vaikka sydämen muotoiseksi, haha. Ostin omani Plantagenista pari vuotta sitten ja ovat kyllä erittäin hyvin pärjänneet. Meillä tuo paikka on puolivarjossa, eli keskipäivän aurinko ei ikinä osu niihin. En ole suojannut talven yli millään, antanut vain olla. Pari kertaa leikellyt, kun vähän harottaa kasvun myötä. Tuo kyseinen Tuija kasvaa sopivan hitaasti, vuosien saatossa 1,5 – 2 metriseksi. Noistahan on monenlaisia tarjolla, jotkut kasvavat jättikokoisiksi ja nopeasti.

Ai niin, syötiin tänään kevään ensimmäinen terassilounas palluran kanssa. Ei tullu kylmä! Tuohon meidän terassille ei käy tuuli yhtään, hyvä niin. Puolivarjoista kuitenkin. Pari puuta taitaa saada lähtöpassit tulevana kesänä. Hienot mäntypuut, mutta piru vie ovat kasvaneet auringon eteen ja roskaavat turhan paljon.