Intuitio on ihmeellinen asia. Vaikka sitä toimiikin usein intuition johdattelemana, olen viime aikoina joutunut pohtimaan todella tarkkaan, voinko tehdä päätökseni pohjautuen vain intuitiooni.
Minulle on tarjottu muutaman vuoden sisällä upeita mahdollisuuksia. Olen ymmärtänyt niiden potentiaalin ja taloudellisen kannattavuuden, jota ne toisivat mukanaan. Minulle on tarjottu mahdollisuutta työskennellä merkittävien henkilöiden kanssa, näkyvyyttä mediassa, kuuluvuutta isoilla areenoilla sekä työprojekteja maamme suurimpien yritysten kanssa. Mutta mitä tämä tyttö sanoo? Kiitos, mutta ei kiitos? Jep jep.
Minulla oli juuri mahdollisuus olla osa suosittua sisustuslehteä. Allekirjoitin paperitkin. Mikä herkullinen tilaisuus sisustusbloggaajalle! Olin erittäin otettu ja iloinen asiasta, mutta sisäinen ääni käski kääntymään takaisin. Monta kertaa ajattelin, olenko idiootti. Miksi ihmeessä peräännyn, kun kerran tällainen tilaisuus tulee vastaan, joka olisi omassa blogigenressä kova juttu.
Intuitioni käskee kieltäytymään. Se sanoo, että ota toinen suunta. Älä ota vastaan sitä tilaisuutta, mitä tarjotaan. Valitse oma suunta. Valitse se epävarma suunta, jonka kohtalosta ei ole tietoa. Siellä suunnalla on vapaus. Vapaus, jonka puolesta olen taistellut jo monta vuotta ja jonka voimalla olen mennyt viime vuodet elämässäni eteenpäin. En ole valinnut valmista pakettia, jota on tarjottu, vaan paketin, jonka sisällön olen itse määritellyt ja ajan kanssa sitä työstänyt.
Välillä käy niin, etten usko intuitiota. Lähes joka ikinen kerta, kun en ole sen tunteen perässä toiminut, on päätös ollut väärä. Sitä silti välillä joutuu ihmettelemään omia ratkaisuja ja päätöksiä. Kun katson ympärille, ei ne valinnat ole ihan vääriä olleet. Elämäntilanteeni on oikeastaan juuri sellainen, kuin toivonkin olevan, vaikka onhan tässä vielä monta unelmaa edessä toteutettavana, ja mukana muutamat vastoinkäymiset – for sure.
Olen kulkenut viime vuodet täysin omaa polkuani ja kuljen edelleen. Luotan intuitiooni ja toivon sen vievän pitkälle. Kai sitä sydämen ääneksikin kutsutaan.
Mä uskon siihen, että kaikella on tarkoituksensa. Ainakin omassa elämässäni on ollut. Kun on tullut vastoinkäyminen vastaan, se onkin tarkoittanut sitä, että nurkan takana on ollut vielä parempi tilaisuus odottamassa. Ja sydäntään pitää kuunnella, sillä muutoin sitä tekee jotain, missä ei ole koko sielullaan mukana.
Samoin täällä, aina joku tarkoitus asioilla on ollut, vaikkei niitä heti ymmärtäiskään. Ajan kanssa kyllä.
Intuitio rocks ! Ehdottomasti samaa mieltä sinun ja Karinin kanssa. Joskus sitä on joutunut talouden takia tekemään intuition vastaisia päätöksi ja metsään on menty joka kerta. Rohkeuttahan se vaatii hypätä kohti ”tuntematonta”, mutta jos ei koskaan hyppää, niin tyytyykö sitä vähempään kuin pitäisi…? Itsellä on tänä keväänä intuitio hakannut suorastaan kaulimella päähän ja hyvä niin, I’m free <3 Uutta tulee kun antaa sen tulla.
Go girl, go!!!
Näin on! Taitaa se intuitio vaan johdatella meitä oikeaan suuntaan. Se on jännä, kun intuitio saattaa kertoa hyvinkin pieniä asioita, joilla on loppupeleissä aika merkittävä vaikutus.
Vapaus, priceless ♥
Sisäinen ääni on mystinen kaveri kun pitää meidät tasapainossa. Jokin tiedon ja oivalluksen, itsensätuntemisen kombinaatio siinä toteutuu. Asioilla on tapana järjestyä, hienoa kun kulje omia polkuja!
Mä yks kerta pohdin sitä, mikä on intuitio ja miks tunnen/tiedän niin vahvasti jonkun asian, joka sitten todentuu oikeaksi. Havaitsin, että sillä saattaa olla vahva yhteys aiempaan kokemukseen, mutta ainahan se ei päde. Tässä yksi outo tapaus:
Oltiin vasta tavattu mieheni kanssa ja hän oli ottanut meille Presidentistä huoneen. Hän heitti läpällä, että arvaas mikä meidän huone on. Ei aiemmin oltu edes yövytty siellä. Mulle tuli todella vahva tunne siitä, missä meidän huone on. Painoin oikean kerroksen nappia ja kävelin käytävää vasempaan, oikealle, pitkälle eteenpäin… ja sen kyseisen oven viereen! Sit mies otti avaimen ja avas oven. Oltin molemmat todella ihmeissämme :D Mies kysyi oonko joku noita, olihan se vasta ehkä 3. kerta ku nähtiin. Intuitio oli super vahva, enkä epäillyt hetkeäkään, että menisin väärän oven taakse. Tässä kun ei ollut tietoa, oivallusta eikä kokemusta. Ehkä vaan sattumankauppaa. Ihan pimeetä! Meitsi on noita! Muutama mielenkiintoinen tapaus on tuonkin jälkeen tullut, joita mies on saanut olla todistamassa.