Olen todella huono ottamaan itsestäni kuvia. Kun kamera osuu eteeni, irvistän. Harjoittelu tekisi ehkä mestarin, mutten koe suurta intohimoa oman naamani kuvaamiseen. Selfiet on tätä päivää ja niitä pamahtelee sosiaalisessa mediassa kuin sieniä sateella. Jotkut vaihtavat profiilikuvaansakin jatkuvasti. Olen siinäkin vähän huono. Välillä tietty laitan kuvia itsestäni, mutta mielummin laitan kuvia pikkumiehestä tai sitten jotain sekalaista, jossa on ehkä joku asia joka on hauskuuttanut.

En ole postannut omia kuvia tänne blogiin oikeastaan yhtään – varsinkaan kasvoja. Sitten kun laitan, niin kuva on jostain sairaalasta! Olen siinä itkeneenä, väsyneenä ja hyvin pahoinvoivana. Sellaisen minä postaan julkisesti näkyväksi ja vielä jaan tämän Facebookissa. Kelatkaa!

Olen parhaillaan sairaslomalla viikontakaisen umpisuolileikkauksen takia. Oloni on kuitenkin erittäin hyvä. Kevyt, pirteä ja iloinen, kuin olisin uudelleensyntynyt. Siksi eilisiä itsenäisyyspäivän synttäribileitä en voinut jättää väliin. Hyvä ystäväni järjesti bileet Klaus K:n hotellihuoneessa. Aiemmin harmitti kovasti, etten pääsekään paikalle, mutta oloni oli niin mainio, että oli mentävä.

Mun piti käydä mekko-ostoksilla aiemmin päivällä, mutta tietysti kaikki paikat olivat kiinni kun on itsenäisyyspäivä! Täytyi siis turvautua oman kaapin sisältöön. Kaapista löytyi itsetehty satiinimekko, jonka tein joskus pikkujouluihin vuonna 2008. Enpä muista milloin tuota olisin edellisen kerran käyttänyt.

Vyö ja koristehässäkkä löytyivät kaappien uumenista. On meinaa aika kauan aikaa kun olen ulkona käynyt, joten bilevarustelua piti vähän etsiä.

Jottei nyt lukijoille jäisi mieleen vain mun epäedustava sairaalalookki, piti ottaa pari selfietä, kun olin saanut viimein vähän meikkiäkin naamaan. Selfien ottaminen on jotenkin tosi vaikeeta. Jokaisessa kuvassa naama vääntyy ja näytän oudolta. Sellaset duckhuulikuvat ei niinkään ole mun juttu, vaikka varmasti kovin seksikästä se mahtaa olla jonkun mielestä. Luonnollinen iloinen ilme oli nyt tavoitteena. Sellainen kuva, joka kertoisi myös mun tän hetkisestä olotilasta.

Antibioottikuuri ei sallinut pisaraakaan alkoholia, joten vesilinjalla mentiin. Ilta oli todella hauska, vaikka lähdinkin hieman aiemmin kotiin. Piti olla vähän varovainen vatsan kanssa, ettei se saisi vahingossa törmäilyiskuja täydessä baarissa.

Kiitos ihana ystäväni Ellu, oli ihan huikea meininki! Ellun bileistä ei nimittäin meininkiä puutu, se on varma. Toivottavasti on taas pian uudet bileet, sit mennään ja lujaa! ;)