11/06/2025
comments 6

Pihahommat etenee

Kylläpä näitä lämpöisiä kelejä on odotettu! Pitkä kylmä vähäluminen talvi on viimein taputeltu ja nyt on päästy nauttimaan auringosta, lämmöstä ja lintujen laulusta. Itselleni tämä tietää pihahommia, jotka starttasi vauhdilla heti plussan puolelle mentäessä.

Aidan viimeistelyt on edelleen tekemättä, mutta heti kun vaan sateet loppuu ja laudat ovat täysin kuivat, päästään aidan parissa jatkamaan. Olen ollut todella tyytyväinen aitaan jo nyt. Visioni toteutui juuri sellaisena kuin toivoinkin. Näkösuoja on tietysti merkittävin asia, mutta toki myös pihan ilme muuttui radikaalisti aidan ansiosta.

Piha-alue jakaantuu isoon parkkialueeseen, sisäänkäyntiin sekä takapihaan, jonka nimesin patioksi. Tavoitteena on rakentaa siitä yksinkertainen, helppohoitoinen ja tyylikäs oleskelualue, joka sopii niin taloon kuin ympäristöön. Vaikkei alue olekaan kovin iso, se on mielestäni täysin riittävä. Sanotaanko näin, että omalle budjetille ja työmäärälle juuri sopiva.

Tämä on tosiaan paritalokiinteistö, eli vastataan naapurin kanssa yhdessä talon julkisivusta, yhteisistä piha-alueista sekä kiinteistön huollosta. Olen ottanut suunnittelijan, tilaajan ja tekijän roolin. Ei siinä, tykkään kyllä suunnitella ja tehdä, saa ainakin mieleistä. Vaikka pihahommat on tosi raskaita ja välillä melko vaativiakin, koen valtavaa iloa ja onnistumisen tunnetta, kun saan jotain aikaiseksi. Tässä yhdistyy niin monta asiaa josta tykkään.

Laitoin pari kesää sitten maahan ison kuorman sepeliä ja betonilaattoja. Halusin kasvattaa betonialuetta hieman ulkokalusteita varten, joten kävin hakemassa satsin lisää laattoja. Kaikkien laattojen paikkaa piti tämän takia siirtää, joten samalla pääsi tasaamaan pohjat ja linjat. Oli siis nostettava kaikki betonilaatat ylös ja asemoitava ne takaisin uusille paikoille. Olin jo ihan unohtanut miten iso työ se onkaan! Yksi laatta on kooltaan 50 x 50 cm ja painaa 29 kg. Ei todellakaan riitä, että otat laatan ylös, siirrät vähän ja isket paikalleen. No way. Itseasiassa sama homma pitää tehdä vähintään 5 kertaa, että laatat saa istumaan oikeaan linjaan, suoraan ja vielä vaakatasoon. Kävin hankkimassa vatupassin tätä varten, oli ihan mahdoton nähdä paljain silmin mihin suuntaan ne oikein kallistuu.

Laattojen uudelleen asemointi oli moninkertaisesti isompi työ, kuin kuvittelin. Kun tällainen perfektionisti alkaa pelaa millipeliä kymmenien kilojen betonilaatoilla, se todellakin ottaa aikansa. Linjojen suoraan saaminen oli välillä hyvinkin tuskallista, mutta lopputulos palkitsee. Jännä miten laattojen tasaisuuden tuntee jalkojen alla. Ulkokalusteetkin pysyy paikoillaan nyt ihan eri tavalla, ei enää kiiku yhtään.

Tuossa samassa betonilaattojen siirrossa siirsin myös tonnikaupalla sepeliä. Olen tilannut samaa 5-16 mm sepeliä aiemmin parikin kertaa ja nyt kolmannella kerralla tuli väärää – kaksi kertaa. Ensin tuli punaista, jotka tietysti kerkesin levittämään. Sitten kun sain ne lapioitua ja lahjoitettua pois, tuli uusi kuorma, joka oli taas väärää. Tällä kertaa värisävy oli oikea, mutta kiven koko väärä.

Asiaa selvitettiin pitkään mistä väärä koko johtuu, mutta yritys vaan kohautti olkapäitään, enkä lopulta saanut oikeaa sepeliä. Eipä siitä tarvinnut onneksi mitään maksaa, mutta aivan jumalaton homma levittää ja lapioida kivet edes takaisin. Kyseinen kuorma tuli parkkialueen puolelle tien viereen pientareelle, jolla oli tarkoitus tehdä maisemoinnin pohjat. Sain idean siirtää oikean kokoiset sepelit betonilaattojen alta parkkialueelle ja väärän kokoiset sepelit laattojen alle piiloon. Tämä oli ainut keino saada haluttu lopputulos. Ei auttanut kuin hoitaa homma.

Olin aiemmin lainannut naapureilta kottikärryä ja pistolapiota, mutta työmäärä näytti nyt siltä, että oli viimein aika ostaa omat. Ei kehdannut enää muilta lainailla. Kottikärryt piti saada tietysti mustassa värissä, tyylilleni uskollisena. Kärryjen kokoaminen olikin sitten taas yksi the projekti, kun viimeinen kiinnitettävä ruuvi oli väärä. Sitten vaan kiireen vilkkaan lähimpään rautakauppaan juuri ennen sulkemisaikaa. Kerkesin nippa nappa, ja sain kun sainkin kärryt käyttökuntoon.

Työkaluja on joutunut hankkimaan viime aikoina milloin mihinkin työhön. Vierailen rautakaupoissa nykyään enemmän kuin missään muissa kaupoissa – ruokakauppaa lukuunottamatta. Ei siinä, voisin viettää tuntitolkulla aikaa rautakaupoissa.

Tässä on ollut meneillään kunnon ulkovalaisinsaaga, josta olen raportoinut useaan otteeseen Instan stooreissa. Haasteita on ollut urakalla, mutta loppu viimein häämöttää. Hope so.

Päätin tosiaan vaihtaa vaalean harmaat ulkovalaisimet mustiin vastaaviin tuomaan ilmettä ja ryhtiä. Tiesin, että puutalossa se on mahdollista, kivitalossa lähes mahdotonta. Osa vaihdosta sujuikin ihan ongelmitta, mutta kun siirryin parkkialueen isolle seinälle, alkoi haasteet. Aiemmat valaisimet oli sijoitettu häiritsevän epäsymmetrisesti. Halusin sijoittaa ne kokonaan uusiin paikkoihin, mutten halunnut sähköpiuhoja pintavedoilla, vaan asentaa kaikki valaisimet upotettuina, aivan kuten ne aiemminkin oli.

Kokeilin irroittaa ulkoverhouspaneeleja irti sorkkaraudalla, jotta saisin siirrettyä piuhojen paikat helposti. Laudat eivät hievahtaneetkaan. Ne on kuulemma liimattu nauloineen tehtaalla, joten ihmekös kun eivät irronneet. En halunnut rikkoa verhouspaneelia, joten oli ratkaistava asia muuten.

Positiivista oli se, että laudat olivat yksiponttisia eikä lukkoponttia, joten jos en saa lautaa nätisti irti ja ne menee rikki, voisin mahdollisesti vaihtaa muutaman laudan ehjään. Soitin talotehtaalle, olisiko heillä tätä samaa UYV yksiponttilautaa saatavana. Sattumoisin heillä oli Espoossa valmistumassa kolme taloa, joista jäi nippu kyseistä lautaa. Saisin käydä hakemassa ne ilmaiseksi. Mikä mäihä!

Kävin tarkistamassa laudat onko niissä samat mitat ja viistotukset, ja kyllä vain, täysin samalta näytti. Järjestin kuljetuksen ja kävin hakemassa laudat. Vasta kotona huomasin, että lautojen pinta on hyvin erilainen. Taloni lautojen pinta on raffi, kun taas hakemani lautojen pinta oli huomattavasti tasaisempi ja siloisempi. Ero oli aivan liian selkeä. Olipa harmi.

Olin päättänyt, ettei pintavetoja sähköille tule, joten piti keksiä uusi ratkaisu. En päästänyt itseäni todellakaan helpolla. Tässähän kävi yhtä sun toista työmiestä, talonrakentajaa ja sähkäriä katsomassa tilannetta, miten vedot saisi tehtyä. Moni kokeili irroittaa lautoja ja tehdä uusia vetoja – tuloksetta.

Eräs päivä satuin katsomaan Googlen katukuvaa talostani, joka oli muutaman vuoden vanha. Huomasin, että rakennusaikana yksi lautarivi oli kokonaan auki. Siinä hetkessä tajusin, että kyseinen lautarivi on kiinnitetty myöhemmin, joten laudat saa siitä kohtaa todennäköisesti helpommin irti. Soitin paikalle taas yhden työmiehen ja pyysin häntä avaamaan kyseisen rivin. Kyllä, sieltä laudat lähti yksitellen nätisti irti, sähköviennit kulki koolausreikien välissä ja samassa linjassa oli vielä sähkörasia. Vitsit mikä löytö! Ongelma ratkaistu.

Saimme usean tunnin jumppaamisen jälkeen uudet sähkövedot ja aukot tehtyä, jonka jälkeen pääsin asentamaan valaisimet paikoilleen. Tilasin vielä sähkömiehen tekemään kytkennän. Ai että sitä fiilistä, kun valot viimein toimi. Parkkialue oli ollut tosiaan monta vuotta ilman valoja.

Enää on jäljellä vanhojen aukkojen paikkaaminen ja maalaus, sekä revenneiden lautojen paikkamaalaus. Lupasin asentaa myös naapurin valaisimet. Näpertämistä siis riittää. Laskin, että jos olisin tilannut koko työn ulkopuoliselta, hintalappu olisi todella korkea. Päätin säästää ja tehdä niin paljon itse kuin pystyn. Varmistin toki sähkäriltä, että olen tehnyt valaisimien asennukset oikein. Kytkennät jätin sentään ammattilaiselle.

Vaihdoin tässä samalla myös terassin valaisimet. Ihmettelin pitkään terassin valoja, miten valon sävy on semmoinen kylmän kalma. En halunnut pitää niitä koskaan päällä. Jossain kohtaa tajusin, että olen ostanut vahingossa maavalosarjan. Kysyin silloin suositteluja hyvistä spottivaloista, mutta eipä näemmä myyjäkään tiennyt mitä minulle myy. Tilasin uudet käännettävät spottirivalot jo pari vuotta sitten, mutta nyt sain vasta uudet asennettua. Työ vaati sähkäriä, joten oli hyvä sauma hoitaa samalla myös ne kuntoon.

Uudet spotit vaati 3 mm isommat reiät. Ei muutakuin kuin pyöröraspia hakemaan ja aukkoja suurentamaan. Melko nopea homma se lopulta olikin. Nyt terassin valot ovat ihanat! Spoteissa on 3000k sävy, eli sama kuin julkisivun valaisimissa. Kaikki valot sointuu nyt kivasti keskenään. Lisää valaisimia saattaa olla vielä tulossa, ainakin autopaikat ja patio kaipaa valaistusta. Täytyy katsoa saanko niitä hoidettua vai annanko vaan olla.

Ja mikäs onkaan tämän kesän odotetuin asia… uudet ulkokalusteet tietysti! Osa tilaamistani kalusteista on jo saapuneet ja olen niistä niin innoissani! Pian pääsette näkemään mitä olen tilannut ja millainen kokonaisuus on rakentumassa.

23/02/2025
comment 0

Kodin suosikit

Aina silloin tällöin tulen pohtineeksi mistä asioista pidän erityisesti kodissani ja mitä ottaisin mukaani. Olen onneksi saanut vaikuttaa kodin toimintoihin, pintamateriaaleihin sekä kiintokalusteisiin, sen vuoksi täällä varmaan niin hyvin viihdynkin. Joskus tulee tosi haikea fiilis pelkästä ajatuksesta, että tästä joskus lähden. Eihän tämä mikään lopun elämän koti ole, mutta niin sitä vain kiintyy.

Ensimmäisenä tulee mieleen keittiön ja kodinhoitohuoneen tasot. Siis kuka ihme miettii haikeudella tasoja! Minä. Olen oikeasti ollut niihin niin älyttömän tyytyväinen, että täysin samat valitsisin uudelleen. Tasot olivat tosi arvokkaat ja ne ylittivät rakennusvaiheessa budjetin, mutta en sekuntiakaan ole katunut, päinvastoin. Rakastan niitä.

Keittiön taso on Snowy Ibiza Silestone -kvartsia. Se viehättää niin värisävyltään, kuvioltaan, kuin pintaheijastukseltaan. Taso on erittäin helppo pitää siistinä. Ainut mikä ei välttämättä lähde kostealla rätillä heti pois, on porkkanan väri, se vaatii ripauksen pesuainetta. Mutta ei siis ole jäänyt yhden yhtä tahraa näin 3 vuoden käytön jälkeen. Tasot ovat edelleen kuin pakasta vedettyjä.

Sama juttu kodinhoitohuoneen tasoilla, jotka on Dekton Helena -täyskvartsia. Pidän aivan todella paljon tasojen ylellisestä ilmeestä. Vaalea, hillityn kuvioinen Dekton sopii kylpyhuoneen laattojen ja kalusteiden kanssa todella hyvin yhteen. Pohdin valintaa rauhassa ja onneksi niin tein. Lopputulos on tosi onnistunut.

Tasojen lisäksi pidän erityisen paljon keittiön hanasta. Se on Niviton Rhythm, joka on kaunis kuin koru. Niviton hanamallit ovat paljon sirompia kuin vaikkapa Tapwellin hanat. Kylpyhuoneessa minulla on Tapwellin sadesuihku ja hana, jotka sopivat sinne oikein hyvin. Mutta jos vertaillaan toimivuutta, liikkuu Niviton hana huomattavasti Tapwellin hanaa pehmeämmin. Tapwellin hana natisee ja on jäykkä, tosin syy voi olla myös säädöissä. Täytyypä ihan kokeilla hienosäätää liikkuvuutta. Nimittäin se natina on vähän ärsyttävä.

Minulla on ollut Niviton hana myös aiemmassa kodissa, ja koska olin siihen niin tyytyväinen, oli pakko saada se myös tähän kotiin. Kromin väri on siinä lämmin ja ilme todella viimeistely. Valitsen todennäköisesti myös jatkossakin Niviton hanat.

Ottaisin keittiöstä hanan ja tasojen lisäksi mukaan myös Blancon teräsaltaan, Boschin induktiolieden sekä uunin. Ne vaan toimii juuri niin hyvin kuin haluan. Minulla oli jossain kohtaa erilainen uuni, joka oli vähän liian hieno tekniikaltaan. Pilasin aivan kaikki ruuat mitä uunissa koitin valmistaa. En vaan yksinkertaisesti oppinut uunin hienouksia, joten vaihdoin sen perinteisempään malliin. Naps päälle ja sillä selvä. Tykkään siitä, että asiat toimii yksinkertaisen selkeästi.

Aivan sama juttu saunan kiukaassa. Tykkään älyttömän paljon mun kiukaasta! Siinä on kaunis yksinkertainen muotoilu ja perinteinen vipukääntö, jolla sauna lämpenee. Inhoan semmoisia seinässä olevia digitaalisia ajastimia, jotka vilkkuu ja piippailee. Kiukaan löysin seuraajien avulla huutokaupasta. Kyseessä on Harvian valkoinen Cilindro, joka on valmistuksesta poistettu malli. Kyseinen kiuas oli varmaan koko maan viimeinen, joka sattui olemaan näyttelykappale.

Sain onneksi huutoni läpi, koska koko sauna oli suunniteltu ja rakennettu tämän tietyn kiukaan mukaan. Sauna oli enää kiuasta vaille valmis ja voi pojat oli jännä paikka, saanko kiukaan itselleni. Katsoin varmuuden vuoksi muita vaihtoehtoja, mutta mikään ei natsannut mitoiltaan tai ulkonäöltään. Hyvin kävi ja kiuas saapui täysin priimassa kunnossa.

Eteisen peilikaapit kuuluvat myös lempparilistalle. Ne ovat ihanan yksinkertaiset ja laadukkaat. Tilasin peilikaapit naapurin Markulta LiukuoviCenteristä, jonka hän omistaa. Markulla on samanlainen työmoraali kuin itselläni ja on tosi hauska vaihtaa ajatuksia liittyen vaikkapa tuotteiden laatuun. Hän on asiakaspalvelussa todella hyvä, niin sympaattinen ja reilu. Tämä näkyy kyllä sitten vahvasti hänen liiketoiminnassaan ja tuotteissa. Eli jos laadukkaita liukuovia ja kaappeja olet vaille, tutustu LiukuoviCenteriin. Myymälä löytyy Vantaan Tammistosta.

Molemmissa makuuhuoneissa on vastaavat kaappien rungot, jotka ovat niin ikään erittäin laadukkaita. Kun ostaa kerralla hyvää, se sitten palvelee monia vuosia. Hyödyt ovat moninkertaiset – myös lompakolle. Oma periaate hankinnoissa on yleensä tämä.

Makuuhuoneiden kaappien ovet ovat puolestaan saranaovia, jotka valmistettiin eri yrityksessä. Tämä tuli hieman yllätyksenä. En ollut oviin kovinkaan tyytyväinen, koska niiden valkoinen värisävy on tosi sinertävä ja r-kulmat, eli reunojen pyöristykset turhan suuret. Ovet ovat jotenkin ihan eri sarjaa kuin kaappien rungot. Materiaali on kestävää mdf:ää, mutta se onkin ainut hyvä asia niissä.

Olen halunnut vaihtaa ovia jo pidemmän aikaa. Tämä on aika iso kustannus, joten sen vuoksi asia on jäänyt. Kerran photoshoppasin ovien sävyn oikeaksi, ja vitsit miten suuri vaikutus pelkällä sävyerolla voikaan olla. Katsotaan milloin otan projektin työn alle, vain otanko ollenkaan. Onhan niiden kanssa tullut elettyä jo 3 vuotta, mutta ei se sitä tarkoita, että niistä edelleenkään pitäisin. Siksi en ole niitä koskaan erikseen edes valokuvannut.

Olen ollut tosi tyytyväinen myös wc:n Svedbergs Epos -allaskaappiin Ise-komposiittitasoa myöten, jossa on pesuallas integroituna. Kaapin musta petsattu tammi tuntuu ja näyttää hyvälle, se on myös tosi helppo pitää puhtaana. Ulkonäön, materiaalien sekä säilytysratkaisujen puolesta kokonaisuus on 10/10. Laatikon sisällä on valmiina pistorasiat, joten sähköhammasharjat on aina ladattuna ja hiustenkuivaaja käyttövalmiina. Pieniä, mutta merkittäviä juttuja helpottaen arkea.

Voisin valita täysin saman allaskaapin ja tason uudelleen, mutta ainut mitä harkitsisin uudelleen, on laatikoiden push open -toiminto. Pidän siitä kyllä, koska se tekee kokonaisuudesta erittäin minimalistisen, mutta välillä laatikot aukeavat turhankin helposti.

Tässä oli muutama kodin suosikki, jotka voisin ottaa mukaani. Huonekaluista lähtisi tietysti kaikki mukaan, niistä löytyy useampi suosikki. Ihan kun olisin nyt johonkin lähdössä, hah. Tosin mieli se on jo muuttamassa milloin mihinkin.

30/01/2025
comments 6

Yllätyksiä ja pakollisia pysähdyksiä

Siitä on vierähtänyt useampi kuukausi, kun olen viimeksi tänne blogiin mitään kirjoitellut. Taitaa olla kaikkien aikojen ennätys tämän tauon kanssa. Ei mitenkään tarkoituksella, mutta elämä on vienyt mukanaan niin hyvässä kuin huonossa, joten on ollut pakko priorisoida muut asiat edelle.

Oli tosi kiva, kun kuulumisten perään kyseltiin. Nyt sitten tulee isommalla kädellä viime aikojen tapahtumia ja mietteitä, kiva jos pysytte vielä matkassa mukana.

Aika on mennyt vauhdilla eteenpäin. Syksy vaan humahti ohi, sitten tuli joulu, vuosi vaihtui ja nyt kevät jo kolkuttelee. Ei meinaa itse pysyä perässä.

Elämä on ollut tasaisen epätasaista. Sellaista lievää turbulenssia vähän jokaisella osa-alueella. Töitä on ollut ja sitten ei. Aina kun työtilauksia tulee, herään eloon ja energiat virtaa. Sitten kun töiden määrä on vähäinen, iskee väsy ja uupumus. Nämä olotilat ovat vaihdelleet jatkuvasti. Tasainen arki olisi itselleni tylsää, mutta talouspuolella tasaisuus olisi ihan toivottavaa. Voisin kyllä pari nousukiitoa ottaa tähän väliin, isoja menoeriä kun tuntuu tulevan jatkuvasti eteen.

Ensinnäkin kameran runko ja objektiivi sanoivat itsensä irti, eikä niitä ilmeisesti pysty korjaamaan. Käytän kameraa paljon työssä, joten sillä lailla vähän paska tilanne. Ei nuo ole mitään halpoja laitteita, vaan useamman tonnin investointeja. Saa nähdä milloin saan uudet hankittua, en osannut tähän mitenkään varautua. Tässä on nyt samaan aikaan monia muitakin pakollisia hankintoja, kuten silmälasit.

Olen silmälasien tilaamista pitkittänyt puhtaasti sen takia, ettei sopivia kehyksiä ole löytynyt. Nyt tilanne on kuitenkin se, etten enää ilman laseja pärjää. Hämärällä ajaminen on haastavaa ja epätarkka lähinäkö vaikeuttaa tarkan työn tekemistä. Monitehot täytyy siis saada. Ihana tämä keski-ikä! Piti käydä taas kerran silmälääkärissä, nimittäin optikko ei saa tarkistaa leikattuja silmiä. Lääkärikäynti on aina sen pari sataa ja resepti laseihin on voimassa vain 6 kuukautta.

Kävin tosiaan silmäleikkauksessa vuonna 2011. Yllätti, ettei silmäleikkaus tarjonnutkaan lopun elämää kestävää tiikerin näköä. Ei minulle moista aikanaan kerrottu, että leikkauksen teho kestää vain 10 vuotta, jonka jälkeen näkö huononee. Nyt on siis silmälasien aika – taas. Käytin laseja useamman vuoden ennen leikkausta. Niillä saa kyllä kivasti omaa persoonallisuutta korostettua, eikä sinänsä lasien käyttö haittaa, ongelma on vaan ollut sopien kehyksien löytäminen ja tietysti raha, joka monitehoihin uppoaa. Nyt vaan valitsen jotkut kehykset, koska on pakko.

Leikkauksesta puheenollen, olen menossa reilun kuukauden päästä leikkaustoimenpiteeseen. Olen odotellut yli vuoden jonossa ja viimein saatiin sovittua leikkausaika, joka tosin jo kertaalleen siirtyi eteenpäin. Toivottavasti leikkauspäivä on nyt toteutumassa, koska kivut ovat välillä aikamoiset.

Kyseessä on vatsatyrä. Tein itse diagnoosin, jonka gastroenterologian kirurgi totesi nopeasti todeksi. Nyt tämä tyrä on kasvanut vuoden sisällä todella paljon ja se on tosi kipeä, varsinkin aina ruokailun jälkeen. Toimenpide tehdään tähystyksellä nukutuksessa. Vatsalihaserkauma ommellaan kiinni ja päälle asennetaan muovilevy, joka tukee ommeltua aluetta, ettei tyrää muodostu uudelleen.

Kun katson vanhoja valokuvia, joissa näkyy vatsa, huomaan että tuo tyrä on ollutkin jo pidemmän aikaa, siis ainakin vuosikymmenen. En ole aiemmin siihen kiinnittänyt juuri mitään huomiota. Nyt se on kasvanut niin paljon, ettei sitä voi olla huomaamatta. Olen näemmä valokuvissa sitä käsillä peittänyt, jopa tiedostamatta.

Mun vatsa-aluetta on operoitu tähän mennessä jo tosi monta kertaa, milloin minkäkin takia. Ja taas mennään. Eipä tuo leikkaus sinänsä jännitä. Ainut mikä mietityttää, on se muovilevy. En haluaisi mitään vierasesinettä kehon sisälle. Mutta tässä toimenpiteessä se lienee pakollinen.

Olen käynyt toimenpiteissä ja leikkauksissa niin yksityisillä kuin julkisellakin puolella. En koe suurta eroa palvelussa tai toiminnassa, suurin ero taitaa olla hinnoissa, leikkausjonossa ja miljöössä. Yksityisellä on tietysti enemmän panostettu yleiseen viihtyvyyteen harkitummalla sisustuksella, sairaalamaisuudesta on pyritty eroon. Tosin on nykyään myös julkisella tähän kiinnitetty huomiota, esimerkkinä remontoitu Jorvi tai Uusi Lastensairaala, jotka on ilo silmille.

Välillä kysellään, mitä suhderintamalle kuuluu. Mitähän tuohon sanoisi, heh. Ei sinänsä mitään, mutta jotain kuitenkin. On tässä ollut jotain sutinaa, eikä siihen Tindereitä tarvita. Tein vähän läpällä uudenvuoden lupauksen Threadsissa, että pysyn Tinderistä poissa niin monta päivää kuin julkaisuun tulee tykkäyksiä. Niitä tulikin sitten reilut 1300, joten näyttää siltä, että pysyn pois useamman vuoden. Ei haittaa yhtään. Ei ole sinne ikävä, ei ainakaan vielä.

Omassa elämässä on niin paljon kokoajan meneillään, etten rehellisesti edes tiedä, mihin väliin mitään vakavampaa suhdetta kerkeisi. Toki sen varmasti sitten priorisoisi.

Kun miettii aikaa, jolloin asui puolison kanssa yhdessä ja lapset pyöri kokoajan jaloissa, ei sitä yhteistä aikaa ollut nimeksikään. Toki se on järjestelykysymys, mutta jos ei tukijoukkoja ole lähimaillakaan, on lähes mahdoton viettää kahdenkeskeistä aikaa, ellei sitä tee työaikana tai palkkaa lastenhoitajaa. Kaikki liikenevä aika paiskittiin töitä. Nythän sitä omaa aikaa on huomattavasti enemmän, koska lapsivapaata on joka toinen viikko.

Mitä sitten kuuluu kotiprojekteille? Nooh, jotain pientä edistystä aina jonkin asian suhteen, mutta ei suuria. Piha- ja aitaprojekti eteni viime kesänä hienosti ja aita saatiin melkein valmiiksi. Vaikka kesä oli pitkä ja lämmin, joka oli työskentelyn takia hyvä, niin kylmät kelit tuli silti liian nopeasti ja loppumaalaus sekä viimeistelyt jäivät ensi kevääseen. Aluksi tämä harmitti, mutta samalla kävi myös onni onnettomuudessa, olisin nimittäin valinnut täysin väärän maalisävyn lopulliseksi maaliksi.

Onneksi tuli talvi ja lumet, koska silloin huomasin, miten tumma ja kellertävä pelkkä aitamaali oli, eikä se ollut sitä mitä tavoittelin. Keväällä siis oikeaa maalisävyä valitsemaan ja loppumaalausta tekemään. Olen tyytyväinen, että aita saatiin tuohon jamaan, mitä se nyt on. Vielä päällilaudat, alaraunan leikkaus, maalaus ja portin saranoiden fiksaus. Sitten se olisi siinä.

Muita viimestelyitä, kuten ulkovalaisimien siirrot ja vaihdot jäivät niin ikään kesken, koska pakkaset tuli. Sillon on turha lähteä tällaisia hommia tekemään. Näpit jäätyy ja julkisivulaudat voi napsahtaa pakkasesta poikki. Ei viitsi riskeerata.

Olen vähän tympiintynyt tähän talveen. Varmaan ensimmäinen kerta, etten oikein jaksa talvea. Tuo jatkuva auton ikkunoiden skrabaaminen ja lumien putsaus ärsyttää aamuisin. Lumiakaan ei määräänsä enempää jaksa kolata. Nyt tosin on niin marraskuu kuin voi olla, märkää ja pimeää, lisäksi liukasta. Ei näytä eikä tunnu tippaakaan tammikuulta. Mun puolesta lumet voisi nyt vaan sulaa pois ja kevät tulla.

Yleensä rakastan talvea. Se on niin kaunista, kun on paukkupakkaset ja kaikkialla valkoista. Käytiin tuossa vuodenvaihteen jälkeen lasten kanssa Himoksella ja siellä oli kunnon talvi. Olisko ollut jotain -20 astetta. Siitä kyllä nautin. Mukana oli myös mun sisko lapsineen. Siskolla on tapana ideoida aktiviteetteja aamusta iltaan, eikä nyttenkään paikoillaan pysytty. Oli moottorikelkkailua, keilausta, laskettelua, pelaamista ja uimista. Itse kävin pirtsakassa pakkaskelissä juoksulenkillä ja ai että se oli ihanaa! Niin kauniit maisemat. Sellaista oikein epätodellisen upeaa, kuten yllä olevasta videosta näkyy. Varpaat jäätyi melkein kuolioon ja naama irtosi. Mut nekin tuntui samaan aikaan hyvälle. Oli hauska reissu ja teki hyvää vaihtaa maisemaa hetkeksi.

Olen viime viikkojen aikana nähnyt sukulaisia ja useita ystäviä. Käynyt myös vähän humputtelemassa. Ihmeellisesti se urheilukin on maistunut, kun viime syksynä en kävelylenkkejä raskaampaan kyennyt. Nyt on kaivettu jumppavälineet naftaliinista, treenaaminen on tuntunut tosi hyvälle. Teki terää pitää tauko. Nyt keho ja mieli suorastaan vaatii kunnon liikuntaa.

Tämmöisiä kuulumisia tänne. Tuli vähän kaikenlaista raportoitua. Saapi nähdä mitä tämä vuosi muuten tarjoilee. Monenlaisia suunnitelmia olisi, niin asumisen, töiden kuin erinäisten projektienkin suhteen, mutta aika näyttää mitä tulee tapahtumaan ja toteutumaan.

12/09/2024
comments 6

Parhaat unet arjen luksustuotteilla

Kaupallinen yhteistyö Familon

En voi olla liikaa korostamatta sitä, miten tärkeää hyvät ja laadukkaat unet on. Hyvin nukuttu yö määrittelee suoraan seuraavan päivän olotilan sekä jaksamisen. Sängyssä ja tyynyssä pitää olla ergonomia kunnossa, peiton täytyy olla lämmin ja kuohkea, lakanat puhtaat ja raikkaat. Kun nämä asiat on kohdillaan, tulee uni huomattavasti helpommin ja unen laatukin on parempi, vaikka unen määrä jäisikin välillä vähiin.

Päivitin pitkästä aikaa omia ja lasten petivaatteita, koska monissa oli jo käyttöikä tullut tiensä päähän. Peittoa suositellaan vaihdettavaksi neljän vuoden välein, tyynyä kahden vuoden välein. Myönnetään, vaihtoaika on paukkunut itselläni mennen tullen. Olen toki pessyt ja huoltanut petivaatteita aktiivisesti, mutta niiden ominaisuudet heikkenevät kuitenkin vuosien myötä. Tyynyjen ja peittojen uusiminen parantaa puhtauden lisäksi myös uniergonomiaa.

Olen ollut todella tyytyväinen aiempiin valintoihin, joten vaihdoin monet petivaatteet käytännössä aivan samanlaisiin, kuin aiemminkin on ollut. Miksipä sitä hyväksi havaittua vaihtamaan.

Minulla on ollut pitkään käytössä superlämmin untuvapeitto, mutta se on menettänyt huomattavan paljon kuohkeutta pesusta ja pöyhimisestä huolimatta, ja osa untuvista on siirtynyt lähes kokonaan pusseistaan pois tehden peitosta epätasaisen. Peitto kävi jossain kohtaa tehtaalla korjattavana, mutta ongelma poistui silti vain hetkeksi.

Päätin vaihtaa peiton kokonaan uuteen, Familonin ilmavan ylelliseen Down Warm -untuvapeittoon. Ensimmäinen yö uuden untuvapeiton alla oli taivaallinen. Se kuohkeus, muhkeus ja lämpö yllätti ihan itsenikin. Toden totta, untuvapeitto voi tuntua myös tältä! Aamulla meni sitten pidempi hetki, ennen kuin maltoin kaivautua peiton alta kahvia keittämään, niin ihana uusi peitto oli.

Familonin Down Warm on kaikille vilukissoille ainoa oikea peitto. Se on erittäin lämmin ja mielettömän muhkea, mutta samalla myös ihanan hengittävä. Peitto ei ole ollenkaan hiostava tai ahdistava, koska se on täysin luonnonmateriaalia. Päällinen on 100 % puuvillaa, täyte 90 % ankan untuvaa ja 10 % ankan höyhentä.

Vinkki: Untuvapeitto kannattaa tuulettaa 48 tuntia ennen käyttöönottoa untuvan ominaistuoksun vuoksi. Itsehän otin peiton käyttöön samantien. Muutamassa päivässä tuoksu olikin jo hävinnyt, kun se on saanut olla sängyllä hyvin ilmavasti ilman päiväpeittoa.

Minulla on ollut jo vuosia käytössä Familonin valkoiset Percale-pussilakanat, enkä ole enää aikoihin muita lakanoita käyttänytkään. Olen ollut niihin niin tyytyväinen, että halusin ehdottomasti samaa laatua uudelleen. Familonin perkaalilakanat tarjoavat juuri sellaista laatua, jollaista voin vain toivoa; sileää, napakkaa ja rapsakkaa – ja sellaisina ne ovat myös pysyneet.

Tykkään todella paljon valkoisista lakanoista. Hotelleissa lakanat ja pyyhkeet ovat lähes poikkeuksetta aina valkoisia. Kun lakanat on valkoiset, voi hotellivieras olla varma, että nukkuu puhtaassa pedissä. Valkoiset vuodevaatteet helpottaa myös pyykkäystä, kun pyyhkeitä ja lakanoita ei tarvitse erotella värien mukaan.

En ajatellut, että haluaisin ottaa käyttöön muun värisiä lakanoita kuin valkoisia. Niinpä niin. Menin jokunen tovi sitten pyörähtämään Familonin sivuille ja huomasin perkaalivalikoimiin tulleen sykähdyttävän uutuusvärin, Kaarnan. Värisävy on aivan ihana, semmoinen ylellisen ruskea ja suklainen, todella kaunis. Olin aivan myyty.

Valkoiset lakanat ovat edelleen aivan must, mutta koska vaihtelu virkistää, Kaarnan väriset perkaalipussilakanat lähtivät pienen harkinnan jälkeen tilaukseen.

Oli hauska huomata, että Kaarnan värisävy on todella lähellä tammilankkuparkettiani, joten ihmekös, kun ihastuin niihin! Valkoisten lakanoiden kanssa yhdistettynä värikombo on ihanan raikas, ei yhtään tunkkainen tai liian voimakas. Niin se ruskea on hiipinyt hiljalleen sisustukseen, nyt väri on jo lakanoissa.

Kävin eilen pyörähtämässä Habitaressa, jossa laitoin merkille messujen trendaavimman värin. Sehän oli ruskea! Oli todella paljon ruskeaa puuta kiintokalusteissa ja huonekaluissa, ruskeaksi maalattua seinää, ruskeaa kangasta, ruskeaa lasia ja ruskeita pienesineitä. Ymmärrän hyvin ruskean suosion, onhan se rauhoittava ja lämpöä huokuva väri, joka viehättää erityisesti maanläheisellä sävyllään.

Koska yksinkertaiset sisustukseen sopivat lakanat ovat itsessään niin kauniit, en halua peittää niitä päiväpeitolla. On sitä paitsi suositeltavaa jättää petaus ilmavaksi ja antaa petivaatteiden hengittää kunnolla yön jälkeen. Semmonen rento petaus on just kiva.

Muistan, kun aikoinaan etsin itselleni sopivaa tyynyä. Kokeilussa oli napakkaa, korkeaa, matalaa, pehmeää, kallista ja halpaa. Oli tosi vaikeaa löytää sopiva, mutta onneksi se viimein osui kohdille: Familonin Ergo Futurex. Se on ollut nukkumiseen ihan paras ja minullahan on ollut Ergoa käytössä jo parikin kappaletta. Laadukastakin tyynyä suositellaan vaihdettavaksi parin vuoden välein, joten oli aika vaihtaa myös tyyny uuteen.

Lienee päivänselvää, että päädyin samaan tyynyyn jälleen kerran. Familon on päivittänyt valikoimaa, ja Ergo kantaa nykyään nimeä Memory-niskatyyny. Memory pitää sisällään samat ominaisuudet kuin Ergossa, jossa memory foam -vaahtotäyte muotoutuu nukkujan mukaan. En parempaa tyynyä tiedä! Erittäin vahva suositus, jos olet laadukasta ergonomista tyynyä vaille.

Laadukas uni on lapsille aivan yhtä tärkeää, kuin aikuisillekin. Pojat saivat uudet mielettömän muhkeat Familon Superior-tyynyt, jotka on vegaanisia. Tyynyjen täytteenä on ohutta ja muokkautuvaa polyesterimikrokuitua, ja päällinen napakkaa luomupuuvillaa.

Hotellimaisessa Superior-sarjassa on saatavana myös 60 x 80 cm jättityynyt, joista lapset innostuivat valtavasti. Tyynyt haluttiin ottaa tietysti siltä seisomalta käyttöön. Vanhempi lapsi on käyttänyt nukkuessaan aina kahta tyynyä, mutta nytpä on yksi iso jättityyny, joka korvaa jatkuvan säätämisen ja asettelun nukkumaan mentäessä. Normaalisti jättityynyä ei suositella lapsille ergonomisista syistä, mutta meillä tämä on toiminut.

Molemmille pojille tuli myös pehmeän kuohkeat Familonin Superior-peitot. Peitot ovat niin ikään vegaanisia, joka on loistava vaihtoehto untuvapeiton ystävälle. Superior-tuotteet valmistetaan vastuullisesti, täytteenä on untuvan tuntuinen mikrokuitu ja PET-pulloista valmistettu kierrätyskuidun seos. Päällinen on erittäin laadukasta luomupuuvillaa.

On ihanaa tarjota lapsillekin arkeen luksusta! Kyllä se uni tulee heillekin paremmin, kun on petivaatteet kunnossa. Pojat osaavat tällaisia asioita arvostaa aivan yhtälailla kuin minä, sen olen huomannut. Tunnistavat laadun ja ylellisyyden ihmeen hyvin. Osaavat näyttää myös kiitollisuutta, varsinkin tuo pienempi. Hän siis nukkuu yönsä minun vieressä. Joka kerta, kun hän tulee viikon tauon jälkeen minun luokse ja on nukkumaanmenoaika, sama tyytyväinen huokailu tulee joka kerta: ”Ah, onpa ihanaa päästä nukkumaan taas täällä!”.

Jotta myös te, rakkaat lukijat pääsette nauttimaan laadukkaista petivaatteista hyvään hintaan, saatte Familon-etukoodin käyttöönne! Etukoodilla TIINAUNI saat 15 € lisäalennuksen, sekä ilmaisen toimituksen yli 90 € ostoksesta (myös sänkyjen kotiinkuljetus). Koodia voi käyttää Familon.fi-verkkokaupassa tai Familon-myymälässä 22.9.2024 asti. Yksi etukoodi per tilaus. Etu ei koske lahjakortteja.

Tällä hetkellä Familonin verkkokaupassa on loistavia tarjouksia, näistäkin tuotteista moni on –30 % alennuksessa, ja toki sen päälle tulee vielä etukoodilla lisäalennus. Kannattaa ehdottomasti hyödyntää!

25/08/2024
comments 2

Aitaprojekti alkoi

Täällä on käynnistynyt pitkään odotettu aidan rakennusprojekti. Hommahan alkoi jo kaksi vuotta sitten, kun suunnittelin aidan ja pyysin sen toteuttamisesta tarjouksia. Kaikki tarjoukset olivat aivan poskettomia, parhaimmillaan – siis pahimmillaan – jopa 30.000 €. Tiesin, ettei hinnat olleet mitenkään realistisia, vaikka materiaalien kustannukset olivatkin tuolloin nousseet, mutta ilmaa hinnoissa selvästi oli. Päätettiin laittaa projekti suosiolla jäihin.

Meidän budjetti oli 10.000 € hujakoilla, jonka oli tarkoitus jakaantua kolmen talouden kesken. Lähetin alkuvuodesta uudet tarjouspyynnöt Urakkamaailman kautta ja viimein hinta alkoi olla kohdillaan. Tarjouksia tuli todella paljon, jotka kuitenkin poikkesivat melko lailla toisistaan. Emme tehneet valintaa sen mukaan, kuka teki halvimmalla, vaan sen mukaan kuka vakuutti osaamisella. Valitsemamme tarjous oli selkeä ja kohtuuhintainen.

Kävimme keskustelua miten aita kannattaa rakentaa ja mitä se vaatii. Pyysin tarjoukseen 12 kuukauden takuuajan sijaan 36 kuukautta. Painotin moneen kertaan, että tehdään sellainen pohja ja runko, että se myös pysyy pystyssä, eikä lähde ensimmäisten myrskyjen mukana kaatumaan.

Aita on siis raja-aita, joka tulee meidän paritalon pihojen väliin, sekä edessä olevan omakotitalon ja meidän paritalon tontin väliin. Aidalla on pituutta 50 metriä ja aidan molemmille puolille tulee pystylaudoitus, jotta se on samanlainen molemmilta puolilta.

Kun viimein saatiin hyvä tarjous ja homma lyötiin lukkoon, päätti omakotitalon pariskunta jättäytyä projektista viime hetkellä omien hääjärjestelyiden vuoksi. Tämä tieto tuli täysin puskista. Eli koko homma jäisi minun ja seinänaapurini maksettavaksi.

Laitoimme tästä huolimatta aidan tilaukseen. Mietin, että jos aitaa ei tehdä nyt, sitä ei tehdä ollenkaan. Ajattelin säästää hieman työn hinnassa, joten päätin maalata aitalaudat itse. Lautoja on ihan valtava määrä, 490 kappaletta, jotka pitää maalata kauttaaltaan ennen kiinnittämistä ja kiinnityksen jälkeen vielä uudelleen. Yhdellä laudalla on mittaa 4500 mm, joten kyllähän siinä sutia saa tovin jos toisenkin. Mut hei, kukapa ei maalata osaisi, sehän on vain viitseliäisyydestä kiinni. On ollut itseasiassa tosi kiva maalata, nyt se sujuu jo sukkelaan. Ja kelitkin on olleet maalaamiseen ihan loistavat.

Olisinhan minä mieluusti rakentanut vaikka koko tuon aidan, mutta taisin olla ainut innokas siihen hommaan, joten oli helpompi ulkoistaa koko projekti. Saimme onneksi hinnanalennusta suurimmasta osasta materiaaleja, kun projektista jättäytynyt naapuri on sattumoisin töissä perheensä omistamassa rautakaupassa. Hyvä, että tajusin kysyä asiaa juuri ennen tavaran tilaamista.

Aita on valkoiseksi maalattu puuaita, joka sopii kauniisti molempien talojen julkisivuun, eikä riitele tyylin, värin tai muodon puolesta. Suunnitelmat sopivat onneksi kaikille naapureille.

Aita tuo näkösuojaa, eristää ääntä, lisää turvallisuutta ja antaa huomattavasti enemmän mahdollisuuksia pihan käyttöön, kun alueet rajaantuvat selkeästi. Myös esteettinen puoli paranee kertaheitolla, kun ylimääräiset tavarakasat jää katseilta piiloon.

Olimme jossain kohtaa muuttamassa alkuperäistä suunnitelmaa toisenlaiseksi ihan vaan kustannusten takia, mutta lopulta palasimme aina takaisin siihen alkuperäiseen suunnitelmaan. Hyvä niin. Olen todella tyytyväinen, että päätimme panostaa. Ainakin nyt saamme mieleisen.

Takapihalleni oli alkujaan tulossa nurmikko. En kuitenkaan pidä erityisemmin nurmikosta, ne on harvoin siistejä ja rikkakasveista vapaina. Edellisessä kodissa oli nurmikkoa ja sen jatkuvan leikkaamisen, kitkemisen ja huoltamisen jälkeen päätin, ettei enää nurmikkoa tule.

Tähän kotiin halusin mahdollisimman helppohoitoisen pihan, joten valitsin takapihalle rakastamaani betonilaattaa. Betoni on aina viehättänyt materiaalina. Betonilaattojen viereen tuli sepeliä, joka kulkee myös parkkialueen vierustaa pitkin.

Muuten suunnitelmat pihan suhteen on vielä vähän auki, vaikka tietynlainen visio mielessä onkin. Toteutukseen vaikuttaa tietysti raha. Aitaan menee nyt arvioitua enemmän euroja ja se pitää kuitenkin saada ensin valmiiksi. En aio koristella pihaa perennoilla, vaan ilme tulee olemaan hyvin minimalistinen. Jotain istutusta on tulossa, mutta katsotaan myöhemmin millaista. Semmoista rentoa loungehenkistä pihakalustetta haluaisin, sekin jää nähtäväksi mihin oma budjetti lopulta venyy.

Aita olisi pitänyt olla tässä kohtaa jo pitkällä, mutta aidan tekijä joutui lekuriin, eikä ole mitään tietoa milloin hän pääsee jatkamaan. Toivottavasti ensi viikolla, tai sitten pitää hälyttää paikalle toinen tekijä. Eipä tässä kohtaa haluaisi tekijää vaihtaa, kun on kaikki käyty jo läpi ja on enää tekemistä vaille valmis.

Itsehän voin edistää projektia maalaamalla lautoja, niitä kun on vielä paljon jäljellä. Myös seinänaapuri maalaa lautoja. Hyvä, koska minulle riittää, että maksan ja maalaan jo yhden naapurin puolesta aitaa. Eikä se sinänsä haittaa, ainakin saan sellaisen aidan mitä halusinkin.

En malta odottaa valmista lopputulosta! Jonkin verran tuossa on ollut semmoista, mitä pitää työn edetessä vielä miettiä, kun ei niitä ennakkoon oikein pysty. Vain muutama korjausliike on tehty. Tekijä on todella hyvä ja vieläpä todella mukava, mutta as you know, olen tarkka työn laadussa. Haluan, että kokonaisilme ja yksityiskohdat on viimeisteltyjä ja huolella tehtyjä.

Välillä olen anteeksi pyydellyt omaa tarkkuutta ja pilkun viilaamista, mutta aina kun sen teen ja mahdollinen korjausliike tehdään, olen helpottunut. Kun joku häiritsee, ja se on mahdollista vielä korjata niin, ettei siitä koidu liikaa ylimääräistä hommaa, niin sitten sanon sen ääneen, vaikka vähän nolottaa. Naapuri on monesti samaa mieltä kanssani, onneks! Hän tokaisi vain, että mitä yksinkertaisempi lopputulos, sen parempi. Sehän on musiikkia korvilleni ;)