Mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma. Niin se tuntuu olevan, mitä tahansa voi tapahtua milloin tahansa. Tähän olen törmännyt jatkuvasti, vähän jokaisella elämän osa-alueella. Sitä luulee asioiden menevän suunnitelmien tai sopimusten mukaan, mutta niin vain yks kaks tilanne muuttuu. Tässä kohtaa omalla resilienssillä on suuri merkitys, miten sitä suhtautuu muuttuneisiin tilanteisiin, varsinkin jos ne ovat ikäviä vastoinkäymisiä. Ja niitähän on tänä vuonna riittänyt, haha.

Koronan takia meillä kaikilla on ollut hyvin erilainen vuosi. Itselläni peruuntui jokunen työprojekti, nyt taas. Harmittaa ihan vietävästi, kun takana on valtava määrä käytettyjä työtunteja, joihin on laittanut itsensä kunnolla likoon. Toivon, että asiakkaalla riittäisi rohkeutta kuitenkin jatkaa vielä, vaikka sitten myöhemmin epidemian hälvennettyä. Menetetty tulo harmittaa, mutta vielä enemmän harmittaa itse projekti, joka edusti vahvasti ydinosaamistani ja intohimoani. Toisinaan käytän projekteihin hävettävän paljon enemmän aikaa, kuin asiakasta edes laskutan, mutta jos pääsen luomaan jotain täysin uutta ja omien näkemyksien mukaista, tunneista viis. Paras palkinto on kuitenkin aina tyytyväinen asiakas.

Oma työkyky ei ole ollut nyt ihan paras. Olo on ollut tosi voimaton, ärtyisä ja surullinen. Olen koittanut levätä ja hengähtää aina kun siihen on ollut mahdollisuus. Kaipaan ystäviäni valtavan paljon, mutta tuntuu, että olen vain huonoa ja väsynyttä seuraa. Koitan skarpata koko ajan (varsinkin lasten kanssa ja töissä), eikä tällä hetkellä oikein muuhun enää voimat riitä, siis mihinkään sosiaaliseen kanssakäymiseen. Haahuilen vaan yksin milloin missäkin. Eniten viihdyn kotona tai metsässä, missä ei näe ihmisiä. Haluan vetäytyä kaikesta ja olla yksin, mutta samaan aikaan haluaisin seuraa. Ristiriitaista.

En tässä nyt silti ala masentumaan, vaan koitan ajatella mahdollisimman positiivisesti. Eron käsittely vie aikaa ja tämä tunnemylläkkä on vain koettava. Olisin todella toivonut, että muutama asia olisi mennyt ihan eri tavalla, mutta sitäpä tämä elämä on, yllätyksiä täynnä. Tavoitteena on kuitenkin saada hyvä ja toimiva yhteisvanhemmuus, jotta lapset kärsivät tästä kaikesta mahdollisimman vähän. Toisinaan se on vaikeaa, kun mielessä myllertää niin paljon, mutta hyviäkin päiviä on paljon. Onneksi.

Olen koittanut pitää omasta terveydestä hyvää huolta ulkoilemalla, urheilemalla, syömällä hyvin, rentoutumalla ja tekemällä asioita, joista nautin. Olen myös kuunnellut paljon mielenkiintoisia, kehittäviä ja viihdyttäviä äänikirjoja. Aiemmin niihin ei ollut yhtään aikaa tai rauhallista hetkeä, kun sirkus pyöri täällä 24/7, mutta nytpä on! Kaikkeen muuhunkin on nyt ihmeellisen paljon aikaa. Olispa ollut suhteen aikana tällaista omaa-aikaa ja myös sitä yhteistä aikaa enemmän. Lopputulema olisi ollut varmasti aivan toisenlainen.

Luin erään kirjan, jossa käsiteltiin eroa. En siis ikinä lue kirjoja, ainakaan alusta loppuun, mutta tämä heilahti muutamassa päivässä. Kirja on Erosta eteenpäin, joka kolahti uskomattoman paljon. Monesti tuli ihan outo tunne, että miten tuo kirjailija voi tietää miten lapsuuden kodissani toimittiin, tai miten meidän parisuhde on mennyt. Ajatuksia herättävä ja tunteita nostava opus, joka on erittäin hyvä työkalu eron käsittelyssä. Siinä mennään kunnolla ihon alle. Siellä on joitain tehtäviä tai harjoituksia, jotka itselläni on vielä tekemättä, mutta täytyy paneutua niihin jossain kohtaa. Vahva suositus eroa harkitseville tai eronneille.

Onhan tämä vaikea ja arka aihe, mutta siellä ruudun toisella puolella on monia muitakin samojen asioiden kanssa painivia. Joutuu tässä itsekin keräilemään rohkeutta, että näistä pystyy kirjoittamaan tai puhumaan. Tämä kaikki on vain osa matkaa, jota kuljen. Yllättävine käänteineen, surullisine hetkineen, viiltävine vihoineen. Bring it on, eteenpäin mennään silti.