Olen halunnut kirjoittaa tätä postausta jo pitkään. Ehkäpä jo muutaman vuoden, mutta siihen ei ole ollut aihetta. Nyt on. Ja haluaisin kertoa tämän asian positiivisesti ja iloisesti riemuiten, mutta tätä kaikkea pohjustaa suuri suru ja pettymykset, joten on vain pakko aloittaa niillä.
Kuten olen asiasta kertonut, viime vuosi oli heittämällä huonoin vuosi ikinä, varsinkin talojuttujen takia, mutta myös aiemmin tapahtuneen menetyksen takia. Olemme toivoneet toista lasta jo pidempään. Yritystäkin pari vuotta takana ja vaikka toivo alkoi loppua, usko ei. Halusin toista lasta niin paljon, etten edes ajatellut, että meitä olisi vain kolme. Olimme puhuneet jo alkusuhteen aikoihin meidän tulevasta perheestä, jossa olisi vähintään kaksi lasta, ehkä jopa kolme.
Kuukaudet ja vuodet vierivät eteenpäin, eikä mitään tapahtunut. Vaikkei meillä ollutkaan tarkoitus tehdä lapsia heti peräkkäin, olisi ollut kiva, jos ikäeroa ei olisi montaa vuotta. Välillä sitä eli kalenteri kädessä ja laski päiviä ovulaatiotikut ojossa. Lapsenteko alkoi olla suorittamista ja sitä myöten siitä tuli tosi stressaavaa. Epätoivon hetkiä oli paljon ja sydän särkyi kerta toisensa jälkeen. Mies sattui olemaan monesti parhaimmat lapsentekopäivät reissussa ja arvatkaas suututtiko. Ei se hänen syy tietenkään ollut, mutta alkoi tuntumaan, että teen lasta yksin. Oma pää alkoi mennä koko touhusta sekaisin, enkä pystynyt enää keskittymään muihin asioihin kunnolla. Tajusin, ettei se lapsi väkisin tule ja annoin asian olla. Se kyllä tulee, jos on tullakseen.
En enää ajatellut raskaaksi tulemista ollenkaan ja oikeastaan unohdin koko asian. Pitkästä aikaa oli kepeä olo ja tuntui hyvälle. Meni kuukausi, kun tulinkin yllättäen raskaaksi. En voinut uskoa, että viimein onni potkaisi. Jännitin koko raskausajan ja pelkäsin pahinta, olinhan jo yhden keskenmenon kokenut vuosia sitten. Oireita oli reilusti ja vatsa kasvoi, mutta en uskaltanut nauttia. Mies oli aivan tohkeissaan, eikä voinut kuvitellakaan mitään ikävää tapahtuvan. Raskaus eteni viikolle 12 ja ensimmäinen kolmannes oli viimein päättymässä, joka on merkittävin rajapyykki.
Tasan vuosi sitten se tapahtui. Pahin pelko kävi toteen ja menetimme pienen elämän alun. Se oli musertavaa ja kivuliasta, mutta olin entistä kiitollisempi siitä, että meillä on jo yksi terve lapsi. Joillakin kun ei ole sitä ainuttakaan, vaikka haluaisi. Jaksoin uskoa, että kyllä meille vielä toinen lapsi tulee, nyt ei vain ollut sen aika.
Kuukaudet kuluivat, eikä mitään merkittävää tapahtunut. Oli liiankin hyvin tiedossa se tosiasia, että mitä pidemmälle mennään, sen huonommat ovat myös mahdollisuudet. Olinhan jo 37 ja kaikki riskit kasvavat sitä mukaan. Päätin olla stressaamatta, koska se ei ainakaan auttaisi asiaa, päinvastoin.
Olen aina ajatellut, että kaikella on tarkoituksensa. Pohdimme sitä, että jos vauva olisi syntynyt lasketun ajan mukaan, se olisi syntynyt suoraan homeiseen taloon. Mitä kaikkia terveysongelmia siitä olisi pienelle voinut tulla, huh. Olemme tyytyväisiä, ettei niin käynyt. Vaikka tapaus jätti jäljet, uskomme, että sillä kaikella oli tarkoituksensa. Oli parempi, että se meni kesken.
Viimein on hyvien uutisten aika ja uskallan kertoa pienen suuren salaisuuden, jota olen tämän vuoden mukanani kantanut. Pelko ja jännitys ovat edelleen läsnä, mutta niin kai se menee sellaisten asioiden kohdalla, joita kovasti haluaa. Rajapyykki on ylitetty ja kaksi kertaa monitoriltakin nähty ja kuultu, kun pieni sydän sykkii. Vatsa on kasvanut paljon ja pienet potkut tuntuvat, pian ollaan jo puolivälissä. Nyt voi hengähtää ja viimein iloita. Kyllä vain, meille on tulossa vauva. Niin toivottu ja odotettu pikkuinen on, ettei meinaa sanoja löytyä ♥
Design Wash 
Vaikka tie tuohon pisteeseen on ollut pitkä, niin ihanaa, että nyt olette noin onnellisessa pisteessa. ❤️
Ilmankos heti instassa kiinnitin huomiota, että sitä ollaan niin hehkua täynnä. Onni huokuu teistä. Onnellista odotusta! ❤️
Niin se onni löysi viimein tännekkin ♥ Olen hämmentynyt vieläkin siitä, että meille on ihan oikeasti tulossa vauva. Kiva kuulla, jos kuvista onni huokuu, onhan tämä epätodellisen ihanaa :) Kiitos.
Onnea <3
Kiitos lilli ♥
Aivan ihanaa, lämpimät onnittelut!
Tiiätkö, tunti sitten tihrauttelin epätoivon ja suuttumuksen kyyneliä, pieni suuri haaveeni ei todennäköisesti enää toteudukkaan hiljattain todetun sairauteni vuoksi. Meillä näitä rakkaita on ”jo’ kolme mutta nyt nuorimmaisen syntymän jälkeen koinkin että ”please, one more”. Takana on myös vuosien lapsettomuus ja reilun kymmenen vuoden takainen esikoisen menetys mutta silti haaveesta luopuminen ahdistaa. Mutta nyt kun luin tarinanne (kiitos siitä) ja olen hiljattain löytänyt muutkin tarinasi (ohlord kuinka teitä on viety) tuntui oma sairauteni ja murheeni taas paljon kepeämmältä. If you know what i mean.
Toivottavasti pystyt nauttimaan raskaudestasi. Tiedän kokemuksesta että koettelemusten jälkeen se ei todella aina ole helppoa. Kaikkea hyvää, nyt ja jatkossa. Ja ihania pieniä potkuja sinne 😍
Kiitos Millis!
Voi miten surullista kuulla, että olet menettänyt esikoisen :( Ei tuommoiselle löydy sanoja, se on pahinta mitä voi tapahtua, kun menettää oman lapsensa. En sun viestiä voi itkemättä lukea, huh. Ja miten raskasta lapsettomuus onkaan… Se on niin sydäntäraastavaa. Vaikka onkin jo lapsia, mutta se toive vielä yhdestä voi olla niin suuri, että luopuminen haavesta koettelee ihan varmasti.
Aion kyllä nauttia raskaudesta, vaikka tuleekin murehdittua, jos potkuja ei kuulu. On tämä kyllä ihmeellistä ja ihanaa ♥
💗
Ihana uutinen! Onnea koko perheelle!!!
Kiitos Nonna!
Paljon onnea! :)
Kiitos :)
Ihana uutinen! Sylin ja sydämen täydeltä onnea teille loppuodotukseen, Tiina! <3
Kiitos Silja Maaria ♥
Ihanaa onnea! <3 tiedän niin tuon tunteen kun haluaa sen toisen lapsen. Meillä 3v poika ja 2.5v toisen "yrittämistä" takana ja lääkäreissäkin ollaa jo rampattu että onko jossain vikaa kun ei tärppää, kaikki kunnossa molemmilla. Pitäis ilmeisest lopettaa kanssa ajattelu toisesta lapsesta, jospa se sitten tulisi..
Kiitos Enna ♥
Kyllä se sieltäkin teille vielä tulee. Jos vaan pystyy, kannattaa keskittää ajatukset muualle ja nauttia täysillä kaikista ympärillä olevista ihanista asioista, joita on. Se voi olla vaikeaa lopettaa yrittämästä, mutta mieli kevenee tosi paljon ja kroppakin alkaa toimia ihan eritavoin vapautuneena ;)
Ihana kun ekoista kuvista ei huomaa mitään ja sitten yhtäkkiä eri kuvakulmasta onkin jo hyvän kokoinen pallo. <3 Mahtava uutinen ja kaikkea hyvää loppuodotukseen! Samanlaista palloa kasvatellaan myös täällä, puoliväli tuli tällä viikolla täyteen. :)
Onhan täällä jo kunnon pallo ♥ Ja voi jukra, siellä myös! Puoliväli on kyllä hieno saavutus, mukavaa loppuodotusta myös sinne :)
Onnea ihan hirmuisesti! Te olette kyllä kaiken mahdollisen onnen ansainneet <3
Voi kiitos Jossu, ihanasti sanottu ♥ On tämä kyllä mielettömän ihana juttu kaiken ikävän jälkeen.
Onnea tätäkin kautta! <3 Niin ihana uutinen, että jopas tuli virkistävä olla itselläkin. :) Juuri eilen puhuttiin miehen kanssa, että kyllä väliin tuntuu että kuraa kaadetaan ihan liikaa niskaan ja kamppaillaan ja taistellaan, mutta niin vaan koettelemuksista pusketaan läpi ja yritetään olla vahvempia ja ollaan vahvempia. Onneksi näitä ilonhetkiä ja onnistumisen kokemuksia on. Ihanas odotusaikaa teille, olette kyllä kaiken onnen ansainneet!! <3
Hyviä ja iloisia asioita osaa arvostaa entistä enemmän, kun joutuu kokemaan ensin niitä ikävempiä. Välillä tietysti vähempikin muistutus riittäisi, mutta luulen, että kaikella on tarkoituksensa. Vaikka se ottikin aikaa, koen että nyt on paras mahdollinen aika raskaudelle ja vauvalle ♥ Kiitos.
Sydämelliset onnittelut. Olen seuraillut blogiasi jo tovin aikaa, mutta nyt tuli hetki, jolloin en voi olla kommenoimatta. Uskalluksesi kertoa vaikeistakin asioista herättää kunnioitusta. Kirjoitat hyvin. Kaikkea hyvää teille : )
Olipa kiva, että tulit kommentoimaan. Kiitos siitä, oli tosi ihanasti sanottu :)
On usein helpompi kertoa asioita täällä, kuin vaikkapa joillekkin läheisimmille ihmisille, koska teidän lukijoiden vastaanotto on aina niin ihanaa ja kannustavaa, aidosti iloista puolestani ♥
Lämpimät onnittelut! Niin on erilaisia ihmisten tarinat, mitä lasten hankkimiseen tulee. Ulkopuolisille kaikki näyttäytyy vain hankintoina, joita voi arvostella, että nuokin teki lapset tuolla ja tuolla välillä ja koskaan ei voi tietää, mitä taustalla oikeasti on. Meilä tehtiin esikoista vajaa vuosi, se on lyhyt aika mutta kerran jos toisenkin kävi mielessä, että näinkö meistä tuli lapsettomia. Toinen lapsi tärppäsi kerrasta ja oli melkoinen shokki, olinhan varautunut taas, että raskaaksi tuleminen kestää. Toinen shokki odotti ensimmäisessä ultrassa, sikiöitä oli kaksi! Kaksoset mahassa täällä porskutellaan vähän yli puolen välin hillittömän kokoisella mahalla, toisaalta on huoli omasta kropasta, vauvoista ja tulevasta, miten me selvitään ilman tukiverkkoa mutta ehkä silti päällimmäisenä tavaton onni, miten meitä siunattiinkaan tällaisella asialla <3
Se on juuri niin. Jokaisella meillä on oma tarina kannettavana ja niihin tarinoihin mahtuu varmasti monenlaista. Voi miten hieno uutinen, kaksi vauvaa tulossa! Ihan varmasti jännittävää sielläkin, tuplasti ♥♥ Nämä on heittämällä elämän hienoimpia ja ihmeellisimpiä asioita. Kovasti onnea sinnekkin loppuodotukseen!
Hurjasti onnea, ihania uutisia!
Kiitos Sini :)
Kaikella on aikansa ja yhtäkkiä huomaatkin, että niitä ihania asioita alkaa taas tapahtua :) Paljon Onnea!
Kiitos, se on juuri niin. Haasteita tulee aina elämässä eteen, mutta jospa nyt isoimmat vaikeudet olisi takanapäin, eikä hetkeen tarvitsisi semmoisia kokea. Nyt saa luvan olla aika hyville asioille :)
Ihanaa!
Niin on :)