comments 4

Kahdestaan

Ollaan naperon kanssa reilu viikko kahdestaan, kun isäntä livisti vuotuiselle työhuvimatkalle Dominikaaniseen. Hyvin me pärjäillään, vaikka tämä ajankohta onkin aika huono lähteä reissuun sattuneista syistä. Omat voimat ja energia on edelleen kadoksissa, eikä mieli ole ulottunut siedettävää tasoa korkeammalle. Rakas pallero ilahduttaa kyllä joka päivä sanomisillaan ja tekemisillään. Aamu alkaa usein sillä, kun hän rutistaa lujaa ja sanoo: “Äiti, olet rakas.” Sitten vielä torkutaan hetki päät samalla tyynyllä tiukassa halausotteessa.

Yleensä aika menee turhankin nopeasti eteenpäin, mutta nyt haluaisin vaan loikata viikkoja tai kuukausia eteenpäin. En meinaa saada mitään järkevää aikaiseksi. Ahdistaa vaan. Kait sitä joka päivä jotain saa tehtyä, mutta kaikki tapahtuu hyvin verkkaisesti ja pakon edessä. Töitäkin tuossa olisi, mutta olen vain odottanut sopivaa hetkeä, kun taas itsestäni irtoaa. Nyt alkaa tietysti deadline tulla vastaan, joten inspiraatiota ei voi jäädä odottelemaan, on vaan pakko toimia. Kun lapsi on kotona, ei silloin ole mitään toivoa tehdä pyykinpesua kummempaa, kun ei mieskään ole apuna.

Nuka on jo sen ikäinen, että touhuaa pidempiä aikoja itsenäisesti. Autot, legot ja supersankarit ovat ehdottomia suosikkeja, mutta myös piirtäminen, askartelu ja piirretyt on oikein mieleisiä. On kiva seurata, miten luovasti se keksiikin eri leikkejä. Poliisi- ja rosvoleikit on tällä hetkellä hänen mielestä kivointa, eikä ole yhtään tavatonta, että jompikumpi meistä kökkii portaiden alla käsiraudoissa. Legoista sitten tehdään valtava pyssykokoelma ja jostain kumman syystä meitsi saa aina mitättömimmän version.

Supersankareista paras hahmo on ehdottomasti Spiderman! Alkaa olla jo paljon Spiderman leluja ja vaatteita, sekä tietysti Spiderman-puku, jonka hän haluaa laittaa myös päiväkotiin päälle. Mitäs sitä kieltämään, kun toinen on siitä niin tohkeissaan :D Taitaa olla kaikilla jo hyvin päiväkodissa tiedossa, mitä se meidän pienimies fanittaa. Sanoo itseään Spidermaniksi, tietty.

Nämä kahdenkeskeiset päivät Nukan kanssa on jotenkin erityisiä. Halauksia ja pusuja ei meidän päivistä puutu. Hän on yleensä ihan isin poika, mutta äidistä tulee sitten tosi tärkeä, jos isi on poissa. Kiukutteluakin on silloin huomattavasti vähemmän, joka on hieman yllättänyt. Eipä sillä lapsella ole varaa valita, kun on vaan yksi vanhempi paikalla, hah!

On tuo napero kyllä ihan parasta ja vaikka kuinka ihanaa onkin olla lapsen kanssa kahdestaan, olen ihan loman tarpeessa – olen ollut jo pidempään. En muista, millon olen viimeksi ollut lomalla, siis ihan oikealla sellaisella. Maltalla oltiin syksyllä 2015 perheen kanssa, mutta vilkkaan taaperon kanssa ne matkat ei ole lomaa nähnytkään. Kelpais viikon tauko jossain lämpimässä, jossa vois nakata aivot narikkaan, eikä tartteis murehtia kotihommista, töistä, lapsesta tai mistään muustakaan. Sellainen rento parisuhdeloma ilman aikatauluja kahdestaan miehen kanssa. Olihan siitä puhetta ja tavoitteeksi otettiin huhtikuu. Can’t wait.

4 Comments

  1. Kuopukseni on nyt 15-vuotias ja lukiessani kirjoitustasi ihmettelin samalla, kuinka nopeasti aika meni siitä kun oma nuppuseni heräsi vierestäni tuoksuen makealta unelta. Tuli haikean suloinen olo. Nauttikaa ja joo, olen samaa mieltä, että välillä tarvitaan myös aikuisten lomaa.

    • 15 vuotta menee ihan hujauksessa! Lapset kasvavat silmissä ja vaikka kuinka ihanaa onkin heidän kehitys ja kasvu, toivoisi tiettyjen hetkien kestävän ikuisuuden. Juurikin ne aamuhetket, kuten myös kainaloon nukahtamiset, niissä on vaan jotain maagista. Loma on välillä todellakin tarpeen, sen jälkeen jaksaa taas arjen askareita paremmin.

  2. Toivottavasti saat lomasi. Edes pitkän viikonloppuloman johonkin. Se piristää kummasti, kun saa vain mennä vapaasti.
    Tälläiset postaukset jarruttelee kyllä varmasti tulevaisuudessa omia reissuhaluja meikäläisen kohdalta.

    Joskin työhuvimatkat Dominikaanisissa kiinnostaa myös :D
    https://faijahommia.fi/

    • Toivottavasti ei tarvitse odottaa sitä hetkeä, kun hypin kirjaimellisesti seinille, vaan onnistun saamaan itseni reissunpäälle ennen sitä. Pitkä viikonloppukin riittää, kun vaan maisemat vaihtuvat edes hetkeksi.

      Valehtelematta (ainakin omalla kohdalla) oma lapsi on upein asia ikinä. Ei ne mitään itsestäänselvyyksiä ole ja siksi olen erityisen onnellinen tuosta pallurasta. Välillä vaan pitää ottaa taukoa niistäkin, vaikka kuinka ikävä tulisi. Olen kyllä aika hyvä keskittymään omiin juttuihin enkä liikoja ikävöi, kun vaan omaa aikaa saan..

      Kovasti onnea teille tulevaan! Sun tekstejä oli kyllä erityisen viihdyttävää lukea, kiva kuulla miehen näkökulmia raskausaikaan :D

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s