Kylläpä näitä lämpöisiä kelejä on odotettu! Pitkä kylmä vähäluminen talvi on viimein taputeltu ja nyt on päästy nauttimaan auringosta, lämmöstä ja lintujen laulusta. Itselleni tämä tietää pihahommia, jotka starttasi vauhdilla heti plussan puolelle mentäessä.

Aidan viimeistelyt on edelleen tekemättä, mutta heti kun vaan sateet loppuu ja laudat ovat täysin kuivat, päästään aidan parissa jatkamaan. Olen ollut todella tyytyväinen aitaan jo nyt. Visioni toteutui juuri sellaisena kuin toivoinkin. Näkösuoja on tietysti merkittävin asia, mutta toki myös pihan ilme muuttui radikaalisti aidan ansiosta.

Piha-alue jakaantuu isoon parkkialueeseen, sisäänkäyntiin sekä takapihaan, jonka nimesin patioksi. Tavoitteena on rakentaa siitä yksinkertainen, helppohoitoinen ja tyylikäs oleskelualue, joka sopii niin taloon kuin ympäristöön. Vaikkei alue olekaan kovin iso, se on mielestäni täysin riittävä. Sanotaanko näin, että omalle budjetille ja työmäärälle juuri sopiva.

Tämä on tosiaan paritalokiinteistö, eli vastataan naapurin kanssa yhdessä talon julkisivusta, yhteisistä piha-alueista sekä kiinteistön huollosta. Olen ottanut suunnittelijan, tilaajan ja tekijän roolin. Ei siinä, tykkään kyllä suunnitella ja tehdä, saa ainakin mieleistä. Vaikka pihahommat on tosi raskaita ja välillä melko vaativiakin, koen valtavaa iloa ja onnistumisen tunnetta, kun saan jotain aikaiseksi. Tässä yhdistyy niin monta asiaa josta tykkään.

Laitoin pari kesää sitten maahan ison kuorman sepeliä ja betonilaattoja. Halusin kasvattaa betonialuetta hieman ulkokalusteita varten, joten kävin hakemassa satsin lisää laattoja. Kaikkien laattojen paikkaa piti tämän takia siirtää, joten samalla pääsi tasaamaan pohjat ja linjat. Oli siis nostettava kaikki betonilaatat ylös ja asemoitava ne takaisin uusille paikoille. Olin jo ihan unohtanut miten iso työ se onkaan! Yksi laatta on kooltaan 50 x 50 cm ja painaa 29 kg. Ei todellakaan riitä, että otat laatan ylös, siirrät vähän ja isket paikalleen. No way. Itseasiassa sama homma pitää tehdä vähintään 5 kertaa, että laatat saa istumaan oikeaan linjaan, suoraan ja vielä vaakatasoon. Kävin hankkimassa vatupassin tätä varten, oli ihan mahdoton nähdä paljain silmin mihin suuntaan ne oikein kallistuu.

Laattojen uudelleen asemointi oli moninkertaisesti isompi työ, kuin kuvittelin. Kun tällainen perfektionisti alkaa pelaa millipeliä kymmenien kilojen betonilaatoilla, se todellakin ottaa aikansa. Linjojen suoraan saaminen oli välillä hyvinkin tuskallista, mutta lopputulos palkitsee. Jännä miten laattojen tasaisuuden tuntee jalkojen alla. Ulkokalusteetkin pysyy paikoillaan nyt ihan eri tavalla, ei enää kiiku yhtään.

Tuossa samassa betonilaattojen siirrossa siirsin myös tonnikaupalla sepeliä. Olen tilannut samaa 5-16 mm sepeliä aiemmin parikin kertaa ja nyt kolmannella kerralla tuli väärää – kaksi kertaa. Ensin tuli punaista, jotka tietysti kerkesin levittämään. Sitten kun sain ne lapioitua ja lahjoitettua pois, tuli uusi kuorma, joka oli taas väärää. Tällä kertaa värisävy oli oikea, mutta kiven koko väärä.

Asiaa selvitettiin pitkään mistä väärä koko johtuu, mutta yritys vaan kohautti olkapäitään, enkä lopulta saanut oikeaa sepeliä. Eipä siitä tarvinnut onneksi mitään maksaa, mutta aivan jumalaton homma levittää ja lapioida kivet edes takaisin. Kyseinen kuorma tuli parkkialueen puolelle tien viereen pientareelle, jolla oli tarkoitus tehdä maisemoinnin pohjat. Sain idean siirtää oikean kokoiset sepelit betonilaattojen alta parkkialueelle ja väärän kokoiset sepelit laattojen alle piiloon. Tämä oli ainut keino saada haluttu lopputulos. Ei auttanut kuin hoitaa homma.

Olin aiemmin lainannut naapureilta kottikärryä ja pistolapiota, mutta työmäärä näytti nyt siltä, että oli viimein aika ostaa omat. Ei kehdannut enää muilta lainailla. Kottikärryt piti saada tietysti mustassa värissä, tyylilleni uskollisena. Kärryjen kokoaminen olikin sitten taas yksi the projekti, kun viimeinen kiinnitettävä ruuvi oli väärä. Sitten vaan kiireen vilkkaan lähimpään rautakauppaan juuri ennen sulkemisaikaa. Kerkesin nippa nappa, ja sain kun sainkin kärryt käyttökuntoon.

Työkaluja on joutunut hankkimaan viime aikoina milloin mihinkin työhön. Vierailen rautakaupoissa nykyään enemmän kuin missään muissa kaupoissa – ruokakauppaa lukuunottamatta. Ei siinä, voisin viettää tuntitolkulla aikaa rautakaupoissa.

Tässä on ollut meneillään kunnon ulkovalaisinsaaga, josta olen raportoinut useaan otteeseen Instan stooreissa. Haasteita on ollut urakalla, mutta loppu viimein häämöttää. Hope so.

Päätin tosiaan vaihtaa vaalean harmaat ulkovalaisimet mustiin vastaaviin tuomaan ilmettä ja ryhtiä. Tiesin, että puutalossa se on mahdollista, kivitalossa lähes mahdotonta. Osa vaihdosta sujuikin ihan ongelmitta, mutta kun siirryin parkkialueen isolle seinälle, alkoi haasteet. Aiemmat valaisimet oli sijoitettu häiritsevän epäsymmetrisesti. Halusin sijoittaa ne kokonaan uusiin paikkoihin, mutten halunnut sähköpiuhoja pintavedoilla, vaan asentaa kaikki valaisimet upotettuina, aivan kuten ne aiemminkin oli.

Kokeilin irroittaa ulkoverhouspaneeleja irti sorkkaraudalla, jotta saisin siirrettyä piuhojen paikat helposti. Laudat eivät hievahtaneetkaan. Ne on kuulemma liimattu nauloineen tehtaalla, joten ihmekös kun eivät irronneet. En halunnut rikkoa verhouspaneelia, joten oli ratkaistava asia muuten.

Positiivista oli se, että laudat olivat yksiponttisia eikä lukkoponttia, joten jos en saa lautaa nätisti irti ja ne menee rikki, voisin mahdollisesti vaihtaa muutaman laudan ehjään. Soitin talotehtaalle, olisiko heillä tätä samaa UYV yksiponttilautaa saatavana. Sattumoisin heillä oli Espoossa valmistumassa kolme taloa, joista jäi nippu kyseistä lautaa. Saisin käydä hakemassa ne ilmaiseksi. Mikä mäihä!

Kävin tarkistamassa laudat onko niissä samat mitat ja viistotukset, ja kyllä vain, täysin samalta näytti. Järjestin kuljetuksen ja kävin hakemassa laudat. Vasta kotona huomasin, että lautojen pinta on hyvin erilainen. Taloni lautojen pinta on raffi, kun taas hakemani lautojen pinta oli huomattavasti tasaisempi ja siloisempi. Ero oli aivan liian selkeä. Olipa harmi.

Olin päättänyt, ettei pintavetoja sähköille tule, joten piti keksiä uusi ratkaisu. En päästänyt itseäni todellakaan helpolla. Tässähän kävi yhtä sun toista työmiestä, talonrakentajaa ja sähkäriä katsomassa tilannetta, miten vedot saisi tehtyä. Moni kokeili irroittaa lautoja ja tehdä uusia vetoja – tuloksetta.

Eräs päivä satuin katsomaan Googlen katukuvaa talostani, joka oli muutaman vuoden vanha. Huomasin, että rakennusaikana yksi lautarivi oli kokonaan auki. Siinä hetkessä tajusin, että kyseinen lautarivi on kiinnitetty myöhemmin, joten laudat saa siitä kohtaa todennäköisesti helpommin irti. Soitin paikalle taas yhden työmiehen ja pyysin häntä avaamaan kyseisen rivin. Kyllä, sieltä laudat lähti yksitellen nätisti irti, sähköviennit kulki koolausreikien välissä ja samassa linjassa oli vielä sähkörasia. Vitsit mikä löytö! Ongelma ratkaistu.

Saimme usean tunnin jumppaamisen jälkeen uudet sähkövedot ja aukot tehtyä, jonka jälkeen pääsin asentamaan valaisimet paikoilleen. Tilasin vielä sähkömiehen tekemään kytkennän. Ai että sitä fiilistä, kun valot viimein toimi. Parkkialue oli ollut tosiaan monta vuotta ilman valoja.

Enää on jäljellä vanhojen aukkojen paikkaaminen ja maalaus, sekä revenneiden lautojen paikkamaalaus. Lupasin asentaa myös naapurin valaisimet. Näpertämistä siis riittää. Laskin, että jos olisin tilannut koko työn ulkopuoliselta, hintalappu olisi todella korkea. Päätin säästää ja tehdä niin paljon itse kuin pystyn. Varmistin toki sähkäriltä, että olen tehnyt valaisimien asennukset oikein. Kytkennät jätin sentään ammattilaiselle.

Vaihdoin tässä samalla myös terassin valaisimet. Ihmettelin pitkään terassin valoja, miten valon sävy on semmoinen kylmän kalma. En halunnut pitää niitä koskaan päällä. Jossain kohtaa tajusin, että olen ostanut vahingossa maavalosarjan. Kysyin silloin suositteluja hyvistä spottivaloista, mutta eipä näemmä myyjäkään tiennyt mitä minulle myy. Tilasin uudet käännettävät spottirivalot jo pari vuotta sitten, mutta nyt sain vasta uudet asennettua. Työ vaati sähkäriä, joten oli hyvä sauma hoitaa samalla myös ne kuntoon.

Uudet spotit vaati 3 mm isommat reiät. Ei muutakuin kuin pyöröraspia hakemaan ja aukkoja suurentamaan. Melko nopea homma se lopulta olikin. Nyt terassin valot ovat ihanat! Spoteissa on 3000k sävy, eli sama kuin julkisivun valaisimissa. Kaikki valot sointuu nyt kivasti keskenään. Lisää valaisimia saattaa olla vielä tulossa, ainakin autopaikat ja patio kaipaa valaistusta. Täytyy katsoa saanko niitä hoidettua vai annanko vaan olla.

Ja mikäs onkaan tämän kesän odotetuin asia… uudet ulkokalusteet tietysti! Osa tilaamistani kalusteista on jo saapuneet ja olen niistä niin innoissani! Pian pääsette näkemään mitä olen tilannut ja millainen kokonaisuus on rakentumassa.