Kyselin tuossa aiemmin mistä aiheista toivotte postauksia. Kaikista toivotuin aihe oli minimalismi. Minimalismista on tavallaan helppo kertoa, tavallaan vaikea, koska minimalismi ulottuu ihan kaikkiin elämän osa-alueisiin. Minimalismi on läsnä oikeastaan kaikessa mitä teen tai miten toimin. Se on ajattelu- ja toimintatapa. Minimalismi ohjaa omia tekemisiä, aivan kuten intuitiokin.
Minimalismia voisi karkeasti verrata vegaaniuteen. Vegaaniksi voi päätyä vähitellen tai sen voi aloittaa samantien. Sama pätee minimalismiin. Minimalistiksi voi päätyä vähitellen tai samantien, mutta minimalistiksi voi tulla myös alitajuisesti. Tällä tarkoitan, että ihminen alkaa karsia turhia asioita elämästään ollenkaan miettimättä tai päättämättä, että haluaa tulla minimalistiksi.
Itse tulin minimalistiksi alitajuisesti. En ajatellut, että haluan olla minimalisti, aloin vaan toimimaan sellaisten arvojen mukaan, jotka tuntuivat omalta.
Minimalismia voi toteuttaa hyvin eri tavoin. Minimalisteilla on kuitenkin sama ajatus pohjalla: karsi turha pois ja keskity olennaiseen. Tämä tarkoittaa eri ihmisille eri asioita. Esimerkkinä vaikkapa auto. Toiselle se on täysin turha, toinen ei tulisi ilman sitä toimeen. Minulle auto on välttämätön. Se helpottaa elämääni merkittävästi, enkä pärjäisi ilman sitä. Jos voisin elää sujuvaa arkea ilman autoa, tekisin niin.
Joku minimalisti asuu pienessä vuokrayksiössä, jossa ei ole välttämättä sänkyä tai sohvaa, mahdollisesti ei edes kahvinkeitintä. Jos hän tarvitsee jotain, hän saattaa lainata tai vuokrata sen. Hän on valinnut hyvin askeettisen elämäntyylin, josta moni saattaa järkyttyä, mutta hän kokee sen vahvasti omakseen ja elää sen mukaista elämää.
Itse minimalistina poikkean tuosta. Haluan omistaa, koska haluan kerryttää varallisuutta. Näen asiat enemmän sijoituksena. Omistaminen ei minua ahdista, päinvastoin. Se tuo turvaa. Tavarat ja asiat mitä omistan, on oltava tarpeellisia ja käytössä. Turha tavara alkaa ahdistamaan, jonka takia teen karsintaa usein. Joka kerta, kun saan turhaa tavaraa pois, olotila kevenee. Positiivinen vaikutus on välitön.
Jos turhaa tavaraa karsii usein, miten ihmeessä sitä voi tulla kokoajan lisää, jos ei edes ostele samassa tahdissa uutta? No, tarpeet muuttuu, tavarat kuluu tai ne saattaa jäädä pieneksi. Eli ihan vaan eläminen ja tekeminen tuottaa ajan myötä tarpeetonta.
Opetan lapsille minimalismia siinä missä muitakin asioita. Koska minimalismi on hyvin isossa roolissa raha- ja talousasioissa, haluan opettaa niitä asioita lapsille jo varhain. Haluan, että lapset ymmärtävät rahan ja tavaran arvon. En osta lapsille sillä perustein, että jokin asia on kiva. Vaatteita, harrastusvälineitä, pelejä ja leluja ostan hyvin harkiten. Jos vaatteet tai treenikamat ovat jääneet pieneksi tai kuluneet loppuun, tarve uusille on selkeä.
Pelejä ja leluja saadaan monesti lahjaksi, mutta joskus ostan niitäkin lapsille. Lelujen kohdalla lapsen pitää todella haluta sitä. Ei riitä, että yhden kerran pyytää, muuten kyseessä on todennäköisesti vain hetkellinen kiinnostus jotain lelua kohtaan ja tällainen saattaa jäädä nopeasti käyttämättä. Mutta jos lapsi toivoo jotain lelua usein ja pidemmän aikaa, on ihana ilostuttaa heitä ostamalla mieleinen lelu.
Tuntuu, että lapset ovat omaksuneet minimalismin tosi hyvin. Eräs päivä 9-vuotias lapseni kysyi, miksi olen ostanut tuon mustan baarijakkaran, jos en tarvitse sitä, eikä se ole kovinkaan hyvä istua. Kysymys tuli aivan puskista ja yllätti. Lapseni oli selkeästi sisäistänyt minimalismin perusajatuksen, ja minä, minimalismin nimeen vannonut äiti-ihminen, jäin tuosta noin vaan haaviin tarpeettoman ostamisesta. Lapsen kysymys osui heikkoon kohtaani. Olin nimittäin kysynyt tätä kysymystä todella monta kertaa itseltäni jo ennen tuolin hankintaa ja monta kertaa sen jälkeen.
En tehnyt hankintaa hetken mielijohteesta. Ostin sen pitkän pohdinnan jälkeen, harkiten. Olin kaivannut jotain kontrastia vaaleaan kotiini saarekkeen viereen. Tämä kyseinen Nikarin Perch-jakkara tuntui olevan juuri se mitä siihen kaipasin. Siinä vieraat voisi istuskella viiniä nautiskellen ja seurustellen, samalla kun itse häärään keittiössä. Tällainen visio oli mielessäni.
Kun jakkara saapui, ihailin sen ulkomuotoa ja upeaa laatua. Se todella toi kaivattua kontrastia viimeistellen kotini sisustusta. Vaikka jakkara oli tukevuuden puolesta hieman pettymys, päätin pitää sen. Pian myös visioni toteutui, kun ystäväni tuli kylään nauttimaan lasillisen. Siinä me juteltiin syntyjä syviä saarekkeen äärellä, ja täten tuo kaunis, hieman epäergonominen jakkara pääsi käyttöön. Olen siis hyväksynyt sen kotiini. Onko sille tarvetta, niin onhan se käytössä ollut, joten vastaan kyllä. Otti vaan aikansa, kun näin pääsin toteamaan.
Puntaroin hankintoja yleensä todella pitkään. Siitä huolimatta hankinnat ei mene aina ihan putkeen. Hutilyöntejä tulee, halusi tai ei. Näissä tapauksissa en lähde väkisin pitämään tavaraa itselläni, vaan luovun niistä. Jos on mahdollista palauttaa, teen sen, mutta jos tavaraa ei pysty palauttamaan, laitan sen myyntiin tai lahjoitan eteenpäin, vaikka rahallisesti menisikin miinukselle. Mutta kun se on poissa silmistä, on se myös poissa mielestä.
Design Wash 
Hehee… olipa tarkka huomio lapselta!! Ja tuo jakkara on kyllä todellakin aivan luvattoman surkea istua eli ei siten mikään järkihankinta:D
No äläpä! Hän todella oli hiffannut asian ytimen ja omalle tyylilleen ominaisesti haastoi minut heti kun tilaisuus tuli. Mitäs tähän voi todeta, kuin että esimerkin voima on vahva :D Hetken joutui selittämään miksi äiti sitten osti moisen..
Oi, ihanaa, että kirjoitit tästä aiheesta, kiitos! <3 Kai tämä oli osa juttusarjaa, jatko-osa olisi huippua?! :D Esim. siitä kiinnostaisi kuulla lisää, tapahtuiko jokin erityinen sysäys, kun aloit toimimaan alitajuisesti minimalistisesti eli sellaisten arvojen mukaan, jotka tuntuivat omalta, mitä nämä arvot olivat (ehkäpä samoja, joista kirjoititkin huhtikuussa, mutta olisi kiinnostavaa kuulla, miten ne linkittyvät sinulla minimalismiin? : )) ja milloin tämä tapahtui?
Luin tällä samalla istumalla yhden aiemman minimalismikirjoituksesi eli tekstisi "Minimalistinen elämäntyyli" kesäkuulta 2019. Se oli edelleen loistava johdanto minimalismiin ja mitä mahtavan runsasta keskustelua siitä virisikään kommenttiosiossa! Tuija kaipaili kommentissaan kurkistusta kaappeihinne ja niin kaipaisin minäkin, mikäli sellaista postausta ei vielä ole ollut, olisi tosi mielenkiintoista, jos kertoisit lisää vaikkapa astia-, vaate- tai kenkäkaappisi sisällöstä perusteluineen, miksi ja miten olet päätynyt juuri näihin valintoihin. Vaatekaappiasi olet kyllä ainakin jo raottanut vuonna 2016, mutta olisi innostavaa, jos tekisit kengistä samantyyppisen jutun, katsoin juuri minimalisti Hanna Rossin videon hänen minimalistisesta, tusinan kenkiä sisältävästä kenkäkokokoelmastaan (https://www.youtube.com/watch?v=OLrWnU_lZho), joka oli inspiroiva, ja niin on varmasti sinunkin kenkäkokoelmasi!
Voi miten kivalta tuntuu saada tällainen kommentti! Niin ihana kuulla, että toivot jatkoa ja kyllä, lisää on tulossa! :) Auttaa älyttömästi postauksien kirjoittamiseen, kun avaat noin selkeästi mitä tarkalleen toivot minun kertovan tai esittelevän.
Olen pohtinut aiemmin sitä, mikä oli minun sysäys minimalismiin. Piti mennä historiaa taaksepäin jopa kaksi vuosikymmentä, josta löytyi oma selkeä käännekohtani. Tästä tulen pian kertomaan lisää ja myös sen, mitkä arvot olivat silloin isossa roolissa – tosin on ne edelleen hyvin vahvasti, vaikken niitä arvoja käsittelevään postaukseen nostanut tärkeimmiksi.
Vaatekaapista on kyselty tosi paljon. Olen muutamat kerrat esittellyt Instan stooreissa randomisti vaatekaappia tai jotain uutta hankintaa, viimeisin blogipostaus on vuodelta 2021, joka ehkä on mennyt ohi: https://designwash.net/2021/02/17/kurkkaus-vaatehuoneeseen/
Voisin seuraavassa vaatekaapin esittelyssä kuvata vaatteet paremmin, muutenkin kuin vain henkareissa roikkumassa. Ehkä jotain myös itseni päällä, vaikka se onkin täysin epämukavuusaluettani, heh.
Hanna Rossin video oli kyllä mielenkiintoinen ja siis ihania kenkiä! Itselläni ei ihan noin montaa paria löydy, saldo on vain 9 paria :D Mutta joo, teen myös kengistä postauksen ja samaan syssyyn vaikka sitten myös takit.
Astiakaappipostaus on roikkunut pitkään listalla, se on vaan täysin jäänyt. Mutta otetaan työn alle sekin! Myös muista kaapeista kyselty, joten koitan saada koostettua.
Kommenttisi antaa todella paljon lisää intoa ja rohkeutta kirjoittamiseen ja kuvaamiseen, joten iso kiitos Sisko siitä :)
Sulla on Tiina aivan käsittämätön kirjoittamisen taito. Tarkoitan, että teksti on hyvin johdonmukainen, mukaansatempaava ja helppoa luettavaa – niissä on sanomaa ilman mitään täyttölauseita. Tämä postaus oli jälleen oiva esimerkki siitä miksi aina innolla odotan (vaikken usein kommentoi) tekstejäsi luettavaksi. Kiitos siis, että kirjoitat!
Sitten itse aiheeseen! =D Komppaan Siskon kirjoitusta, myös minä mieluusti haluaisin lukea lisää sinun tavastasi elää minimalistisesti (kaappien sisällöt ja miten ne saa myös pysymään tietyissä mittasuhteissa esim. kauniita astioita on aivan liikaa maailma pullollaan, help XD) ja näin suht tuoreena äitinä myös kasvatustavoistasi arvojesi mukaisesti.
Täällä melkein itkua tihrustan, kun tuommoista kommenttia luen. Kiitos Sanna!
Täytyy jatkaa minimalismista kirjoittamista ja jakaa tekstejä eri aihealueisiin, jotta voin paneutua vielä syvemmin niihin. Niin kiva kuulla, että minimalismi kiinnostaa :)
Tiedätkö, tuli vielä mieleen, että oletko ajatellut tekeväsi kirjan aiheesta? Siis sellaisen, joka on sinun kirjoittama ja ehdottomasti myös kuvittama. Näen sen jo nyt visuaalisesti kauniina teoksena, vaikka tiedän että lopputulos olisi vielä upeampi kuin osaisin edes kuvitella.
Uskon, että tällaiselle olisi varmasti kysyntää!
Voi että, siis tätä on pyydetty nyt useamman kerran! Olen todella otettu. Kiitos!
Paljastettakoon, että olen aloittanut kirjan kirjoittamisen jo vuonna 2021, mutta elämäntilanne vei sängyn pohjalle, olin tuolloin äärettömän väsynyt ja hyvä alku loppui kuin seinään.
Olen saanut viime aikoina paljon viestejä tästä, kirjaa on tosi moni toivonut. Joten lupaan, että tartun taas tähän projektiin! Saan teidän lukijoiden ja seuraajien kannustuksesta niin paljon energiaa ja luottoa omaan tekemiseen.
Miten mahtava kuulla!! Odotan todella suurella innolla – ja hyvää kannattee odottaa.
Paljon energiaa täältä projektin pariin <3
Kiitos Sanna, tuntuu niin hyvältä tuollainen kannustus! Täytyy nyt vaan iskeä projektiin kiinni :)