Siitä on vierähtänyt useampi kuukausi, kun olen viimeksi tänne blogiin mitään kirjoitellut. Taitaa olla kaikkien aikojen ennätys tämän tauon kanssa. Ei mitenkään tarkoituksella, mutta elämä on vienyt mukanaan niin hyvässä kuin huonossa, joten on ollut pakko priorisoida muut asiat edelle.

Oli tosi kiva, kun kuulumisten perään kyseltiin. Nyt sitten tulee isommalla kädellä viime aikojen tapahtumia ja mietteitä, kiva jos pysytte vielä matkassa mukana.

Aika on mennyt vauhdilla eteenpäin. Syksy vaan humahti ohi, sitten tuli joulu, vuosi vaihtui ja nyt kevät jo kolkuttelee. Ei meinaa itse pysyä perässä.

Elämä on ollut tasaisen epätasaista. Sellaista lievää turbulenssia vähän jokaisella osa-alueella. Töitä on ollut ja sitten ei. Aina kun työtilauksia tulee, herään eloon ja energiat virtaa. Sitten kun töiden määrä on vähäinen, iskee väsy ja uupumus. Nämä olotilat ovat vaihdelleet jatkuvasti. Tasainen arki olisi itselleni tylsää, mutta talouspuolella tasaisuus olisi ihan toivottavaa. Voisin kyllä pari nousukiitoa ottaa tähän väliin, isoja menoeriä kun tuntuu tulevan jatkuvasti eteen.

Ensinnäkin kameran runko ja objektiivi sanoivat itsensä irti, eikä niitä ilmeisesti pysty korjaamaan. Käytän kameraa paljon työssä, joten sillä lailla vähän paska tilanne. Ei nuo ole mitään halpoja laitteita, vaan useamman tonnin investointeja. Saa nähdä milloin saan uudet hankittua, en osannut tähän mitenkään varautua. Tässä on nyt samaan aikaan monia muitakin pakollisia hankintoja, kuten silmälasit.

Olen silmälasien tilaamista pitkittänyt puhtaasti sen takia, ettei sopivia kehyksiä ole löytynyt. Nyt tilanne on kuitenkin se, etten enää ilman laseja pärjää. Hämärällä ajaminen on haastavaa ja epätarkka lähinäkö vaikeuttaa tarkan työn tekemistä. Monitehot täytyy siis saada. Ihana tämä keski-ikä! Piti käydä taas kerran silmälääkärissä, nimittäin optikko ei saa tarkistaa leikattuja silmiä. Lääkärikäynti on aina sen pari sataa ja resepti laseihin on voimassa vain 6 kuukautta.

Kävin tosiaan silmäleikkauksessa vuonna 2011. Yllätti, ettei silmäleikkaus tarjonnutkaan lopun elämää kestävää tiikerin näköä. Ei minulle moista aikanaan kerrottu, että leikkauksen teho kestää vain 10 vuotta, jonka jälkeen näkö huononee. Nyt on siis silmälasien aika – taas. Käytin laseja useamman vuoden ennen leikkausta. Niillä saa kyllä kivasti omaa persoonallisuutta korostettua, eikä sinänsä lasien käyttö haittaa, ongelma on vaan ollut sopien kehyksien löytäminen ja tietysti raha, joka monitehoihin uppoaa. Nyt vaan valitsen jotkut kehykset, koska on pakko.

Leikkauksesta puheenollen, olen menossa reilun kuukauden päästä leikkaustoimenpiteeseen. Olen odotellut yli vuoden jonossa ja viimein saatiin sovittua leikkausaika, joka tosin jo kertaalleen siirtyi eteenpäin. Toivottavasti leikkauspäivä on nyt toteutumassa, koska kivut ovat välillä aikamoiset.

Kyseessä on vatsatyrä. Tein itse diagnoosin, jonka gastroenterologian kirurgi totesi nopeasti todeksi. Nyt tämä tyrä on kasvanut vuoden sisällä todella paljon ja se on tosi kipeä, varsinkin aina ruokailun jälkeen. Toimenpide tehdään tähystyksellä nukutuksessa. Vatsalihaserkauma ommellaan kiinni ja päälle asennetaan muovilevy, joka tukee ommeltua aluetta, ettei tyrää muodostu uudelleen.

Kun katson vanhoja valokuvia, joissa näkyy vatsa, huomaan että tuo tyrä on ollutkin jo pidemmän aikaa, siis ainakin vuosikymmenen. En ole aiemmin siihen kiinnittänyt juuri mitään huomiota. Nyt se on kasvanut niin paljon, ettei sitä voi olla huomaamatta. Olen näemmä valokuvissa sitä käsillä peittänyt, jopa tiedostamatta.

Mun vatsa-aluetta on operoitu tähän mennessä jo tosi monta kertaa, milloin minkäkin takia. Ja taas mennään. Eipä tuo leikkaus sinänsä jännitä. Ainut mikä mietityttää, on se muovilevy. En haluaisi mitään vierasesinettä kehon sisälle. Mutta tässä toimenpiteessä se lienee pakollinen.

Olen käynyt toimenpiteissä ja leikkauksissa niin yksityisillä kuin julkisellakin puolella. En koe suurta eroa palvelussa tai toiminnassa, suurin ero taitaa olla hinnoissa, leikkausjonossa ja miljöössä. Yksityisellä on tietysti enemmän panostettu yleiseen viihtyvyyteen harkitummalla sisustuksella, sairaalamaisuudesta on pyritty eroon. Tosin on nykyään myös julkisella tähän kiinnitetty huomiota, esimerkkinä remontoitu Jorvi tai Uusi Lastensairaala, jotka on ilo silmille.

Välillä kysellään, mitä suhderintamalle kuuluu. Mitähän tuohon sanoisi, heh. Ei sinänsä mitään, mutta jotain kuitenkin. On tässä ollut jotain sutinaa, eikä siihen Tindereitä tarvita. Tein vähän läpällä uudenvuoden lupauksen Threadsissa, että pysyn Tinderistä poissa niin monta päivää kuin julkaisuun tulee tykkäyksiä. Niitä tulikin sitten reilut 1300, joten näyttää siltä, että pysyn pois useamman vuoden. Ei haittaa yhtään. Ei ole sinne ikävä, ei ainakaan vielä.

Omassa elämässä on niin paljon kokoajan meneillään, etten rehellisesti edes tiedä, mihin väliin mitään vakavampaa suhdetta kerkeisi. Toki sen varmasti sitten priorisoisi.

Kun miettii aikaa, jolloin asui puolison kanssa yhdessä ja lapset pyöri kokoajan jaloissa, ei sitä yhteistä aikaa ollut nimeksikään. Toki se on järjestelykysymys, mutta jos ei tukijoukkoja ole lähimaillakaan, on lähes mahdoton viettää kahdenkeskeistä aikaa, ellei sitä tee työaikana tai palkkaa lastenhoitajaa. Kaikki liikenevä aika paiskittiin töitä. Nythän sitä omaa aikaa on huomattavasti enemmän, koska lapsivapaata on joka toinen viikko.

Mitä sitten kuuluu kotiprojekteille? Nooh, jotain pientä edistystä aina jonkin asian suhteen, mutta ei suuria. Piha- ja aitaprojekti eteni viime kesänä hienosti ja aita saatiin melkein valmiiksi. Vaikka kesä oli pitkä ja lämmin, joka oli työskentelyn takia hyvä, niin kylmät kelit tuli silti liian nopeasti ja loppumaalaus sekä viimeistelyt jäivät ensi kevääseen. Aluksi tämä harmitti, mutta samalla kävi myös onni onnettomuudessa, olisin nimittäin valinnut täysin väärän maalisävyn lopulliseksi maaliksi.

Onneksi tuli talvi ja lumet, koska silloin huomasin, miten tumma ja kellertävä pelkkä aitamaali oli, eikä se ollut sitä mitä tavoittelin. Keväällä siis oikeaa maalisävyä valitsemaan ja loppumaalausta tekemään. Olen tyytyväinen, että aita saatiin tuohon jamaan, mitä se nyt on. Vielä päällilaudat, alaraunan leikkaus, maalaus ja portin saranoiden fiksaus. Sitten se olisi siinä.

Muita viimestelyitä, kuten ulkovalaisimien siirrot ja vaihdot jäivät niin ikään kesken, koska pakkaset tuli. Sillon on turha lähteä tällaisia hommia tekemään. Näpit jäätyy ja julkisivulaudat voi napsahtaa pakkasesta poikki. Ei viitsi riskeerata.

Olen vähän tympiintynyt tähän talveen. Varmaan ensimmäinen kerta, etten oikein jaksa talvea. Tuo jatkuva auton ikkunoiden skrabaaminen ja lumien putsaus ärsyttää aamuisin. Lumiakaan ei määräänsä enempää jaksa kolata. Nyt tosin on niin marraskuu kuin voi olla, märkää ja pimeää, lisäksi liukasta. Ei näytä eikä tunnu tippaakaan tammikuulta. Mun puolesta lumet voisi nyt vaan sulaa pois ja kevät tulla.

Yleensä rakastan talvea. Se on niin kaunista, kun on paukkupakkaset ja kaikkialla valkoista. Käytiin tuossa vuodenvaihteen jälkeen lasten kanssa Himoksella ja siellä oli kunnon talvi. Olisko ollut jotain -20 astetta. Siitä kyllä nautin. Mukana oli myös mun sisko lapsineen. Siskolla on tapana ideoida aktiviteetteja aamusta iltaan, eikä nyttenkään paikoillaan pysytty. Oli moottorikelkkailua, keilausta, laskettelua, pelaamista ja uimista. Itse kävin pirtsakassa pakkaskelissä juoksulenkillä ja ai että se oli ihanaa! Niin kauniit maisemat. Sellaista oikein epätodellisen upeaa, kuten yllä olevasta videosta näkyy. Varpaat jäätyi melkein kuolioon ja naama irtosi. Mut nekin tuntui samaan aikaan hyvälle. Oli hauska reissu ja teki hyvää vaihtaa maisemaa hetkeksi.

Olen viime viikkojen aikana nähnyt sukulaisia ja useita ystäviä. Käynyt myös vähän humputtelemassa. Ihmeellisesti se urheilukin on maistunut, kun viime syksynä en kävelylenkkejä raskaampaan kyennyt. Nyt on kaivettu jumppavälineet naftaliinista, treenaaminen on tuntunut tosi hyvälle. Teki terää pitää tauko. Nyt keho ja mieli suorastaan vaatii kunnon liikuntaa.

Tämmöisiä kuulumisia tänne. Tuli vähän kaikenlaista raportoitua. Saapi nähdä mitä tämä vuosi muuten tarjoilee. Monenlaisia suunnitelmia olisi, niin asumisen, töiden kuin erinäisten projektienkin suhteen, mutta aika näyttää mitä tulee tapahtumaan ja toteutumaan.