Nyt on takana sellainen ikuisuusprojekti, joka on jatkuvasti siirtynyt eteenpäin, vuosi toisensa perään. Kyseessä on lastenhuoneen kerrossänky. Samainen sänky oli meillä jo edellisessä kodissa, muttei se sellaisenaan olisi tänne sopinut ollenkaan. Sänky piti siis ensin hioa ja maalata kauttaaltaan, sitten koota kasaan.

Lapset kyselivät jatkuvasti milloin oikein rakennan heille kerrossängyn. Nuorempi lapsi on nukkunut minun vieressä tähän asti, joten kovasti oli jo hinkua päästä omaan huoneeseen nukkumaan.

Jos olisin tiennyt miten aikaa vievä tämä projekti lopulta on, en todennäköisesti olisi siihen koskaan lähtenyt. Helpointa olisi ollut tilata koko sänky puusepäntyönä, mutta toistaiseksi semmoiseen ei budjettini veny. Toisekseen, itseäni miellyttävää valmista kerrossänkyä ei löytynyt lukuisten etsintöjen jälkeen, joten päädyin tuunaamaan olemassa olevan Ikean Kura-sängyn, joka yksinkertaisuudellaan viehättää. Olen jättänyt sängystä kokonaan taustalevyt pois, jotta se on mahdollisimman ilmava ja osan puista käänsin ylösalaisin, jottei levyille tarkoitetut urat näkyisi.

Lähtökohta oli aika pahannäköinen, punertavan kellertävä mäntypuu. Puu on kuitenkin siitä ihanteellinen materiaali, että sitä pystyy helposti käsittelemään: hiomaan, paikkaamaan ja maalaamaan. Puu tuntuu ja näyttää oikein käsiteltynä aivan ihanalle.

Äkkiseltään koko homma tuntui hyvin helpolta tapaukselta, mutta se oli pelkkää silmälumetta. Hiottavia ja maalattavia sivuja oli 92 ja kulmien pyöristyksiä 276. Jokainen osa piti maalata useampaan kertaan, jotta pinnasta tulee tasainen ja sileä, ja jokaisessa välissä oli tietysti omat kuivumisajat. Välillä piti maalata jotkut osat useampaan kertaan, kun ei malttanut odottaa maalin kuivumista, vaan jatkoi hommaa liian nopeasti. Tämä sitten kostautui.

Suurpiirteisenä olisin jättänyt montakin työvaihetta tekemättä, mutta halusin tehdä niin hyvää jälkeä kuin pystyn. Kun kerran tehdään, tehdään kunnolla. Tämä periaate on niin syvälle juurtunut, ettei siitä osaa poiketa.

Maaliksi valikoitui Teknoksen puolihimmeä Futura 20 -kalustemaali, sävynä Kotoilu T1729. Tähän valintaan olen todella tyytyväinen. Sävy sopii erittäin hyvin lastenhuoneeseen ja koko kodin sisustukseen. Valmis maalipinta tuntuu tosi laadukkaalta, tämä vähän jopa yllätti. Puun syytkin näkyvät onneksi vielä hieman, vaikka vedin useamman maalikerroksen.

Alkujaan oli tarkoitus koota sänky niin, että päädyn tukipuut oikealla puolella ja portaat vasemmalla puolella. Näin sänky olisi ollut ilmeeltään kevyt ja tasapainoinen. Tutkin kokoamisohjeita kaksi tuntia, mutta lopulta selvisi, ettei se olekaan mahdollista. Siinä kohtaa harmitti tosi paljon. Minulla oli siis kaksi vaihtoehtoa: rappuset oikealle ja tukipuut vasemmalle, tai molemmat vasemmalle.

Jälkimmäinen oli tässä tapauksessa ainoa vaihtoehto, koska seinällä on iso naulakko, joka on täynnä lasten reppuja ja vaatteita, ne olisi tukkineet kulkuväylän. Myös tyynyjen paikat olisi olleet hassusti. Päädyin siis jälkimmäiseen.

Kun sain sängyn monen tunnin kokoamisen jälkeen valmiiksi, olin järkyttynyt miten iso se oli. Tai pikemminkin siitä, miten miten pieni lastenhuone on. Nyt huone oli yhtä sänkyä. Sinne ei mahtunut enää mitään muuta, koska sänky vei puolet koko huoneesta! Siinä hetkessä tuntui kaduttavan koko projekti.

Positiivista oli se, että sänky tuntui nyt todella jämäkältä. Vaikka alkujaan ärsytti, että rappuset ja tukipuut tulivat samalle puolelle, ne tukevoittivat sänkyä todella paljon. Aiemmin sänky huojui melko paljon, nyt ei juuri ollenkaan. Tämä oli todella positiivinen yllätys.

Aloin järjestelemään lasten tavaroita kaappiin, poistin turhat ja tein tilaa tarpeellisille. Laitoin aiemmin huoneessa olleen teräksisen hyllyn myyntiin, koska sillä ei ollut mitään saumaa mahtua enää koko huoneeseen. Hiljalleen asiat alkoivat loksahdella paikoilleen. Ei lastenhuoneessa aiemminkaan ole ollut kirjoituspöytää tai isoa leikkitilaa, nyt on ainakin tilaa istuskeluun, pötköttelyyn ja tietty siihen nukkumiseen.

Koitin vakuutella itselleni, ettei tämä projekti ollut maailman turhin veto. Eniten jännitti kuitenkin lasten mielipide. Mitä jos he inhoavat tätä koko hökötystä ja ovat pettyneitä, millaiseksi lastenhuone lopulta muotoutui?

Kun lapset seuraavana päivänä tulivat ja näkivät lopputuloksen, voi jestas sitä innostumisen ja ilakoinnin määrää! Pienempi lapsi kiitteli kymmeniä kertoja ja isompikin nyökkäili tyytyväisen oloisena (joka yleensä lähinnä vaan murahtelee). He olivat silminnähden erittäin tyytyväisiä.

Vastaanotto oli siis paljon parempi mitä osasin odottaa. Tavaroiden järjestelyn jälkeen asiat loksahti uomiinsa, eikä sängyn koko enää haitannut. Eihän pojat enää paljoa pienempään sänkyyn edes mahtuisi, kasvavat niin hurjaa vauhtia. Molempien patjojen koko on 90 x 200 cm, hyvä koko myös aikuiselle, jos yövieraita käy.

Kysyin lapsilta, haluaisiko he leikkisempää sisustusta, esimerkiksi jalkapalloteemaista mattoa, lakanoita tai muita teemaan sopivia sisustusesineitä. Vanhempi lapsi tokaisi: ”Tavallaan joo, mutta kuinka kauan ne on sitten käytössä? Eikö olisi järkevämpää hankkia sellaista, joka kestää pitkään?” Niinpä niin. Hän siis ajattelee aina noin. Miettii kaikki hankinnat erittäin tarkkaan, ei halua mitään turhaa, vaan on paljon mielummin ilman. Hyvä niin, oikein fiksu tapa toimia.

Nuorempi lapsi, 7-vuotias stailaaja visualisti, alkoi heti sisustamaan omaa yläsänkyään. Toivoi seinälle hyllyä sekä lukuvaloa. Hyvä idea! Nyt olen sitten kolunnut puoli internettiä löytääkseeni tuonne sopivan simppelin hyllyn sekä seinävalaisimen. Esittelen pienelle aina löytämäni potentiaaliset vaihtoehdot, koska hän on hyvin tarkka siitä, että hyllyyn mahtuu hänen tärkeimmät esineet. En päässyt tällä(kään) kertaa helpolla.

Kiva valaisin löytyi ja se lähti heti tilaukseen, hyllyn saatan tehdä itse, jos ei valmiina löydy. Huokailen jo valmiiksi mahdollista uutta projektia.

Nyt on ainakin saatu yksi asia pois to do -listalta. Sänky on viimein valmiina ja varastoonkin on tullut sen myötä lisää tilaa. Tärkeintä on tietysti se, että lapset ovat tyytyväisiä ja pääsevät nukkumaan samassa huoneessa. Olin aivan varma, että nukkumaanmenosta ei tule enää yhtään mitään, vaan homma menee aivan riehumiseksi, mutta olin täysin väärässä!

Molemmat pojat nukahtavat samantien. Kumpikaan ei kertaakaan huutele äitiä, eivät mölise keskenään, eivät tule pyörimään olohuoneeseen, eivät valita ettei saa unta, ei siis yhtään mitään mitä yleensä tapahtuu joka kerta nukkumaan mentäessä. Tämä yllätti aivan täysin. Liekkö sitten toisen läsnäolo rauhoittaa. Toivottavasti sama rauhallisuus jatkuu vastedeskin, sehän tietäisi huomattavasti miellyttävempiä nukkumaanmenoja jatkossa.

Vanhempi lapsi toivoi kännykälle pientä tasoa tai pöytää. Heti tuli mieleen, että HAY:n Colour Crate säilytysboksi pyörillä voisi olla tähän tarkoitukseen loistava. Sitä voi helposti siirrellä, se toimii loistavasti johtojen ja muun pientavaran säilytykseen, ja sitä voi myös muokata lisäämällä bokseja päällekkäin. Lapsi tykkäsi tosi paljon ideasta ja huomenna hän sitten näkee millainen saapui. Minusta tuo on aivan super söpö ja sopii lastenhuoneeseen todella hyvin.

Vaikka tämä projekti otti aikansa, palkitsevinta on onnistunut lopputulos ja tyytyväiset lapset. Lastenhuoneesta on muotoutunut viihtyisä, jopa aika tunnelmallinen tila, eikä se tunnu enää edes niin ahtaalta, vaikka huone onkin tosi pieni. Tavaroille löytyy paikkansa ja huone on helppo siivota, kun ei ole liikaa kaikkea rompetta. Tärkeintä on tietysti se, että pojat viihtyvät huoneessa hyvin. Tässä kohtaa taidan todeta, että kyllä tämä sittenkin kannatti.