Täällä on käynnistynyt pitkään odotettu aidan rakennusprojekti. Hommahan alkoi jo kaksi vuotta sitten, kun suunnittelin aidan ja pyysin sen toteuttamisesta tarjouksia. Kaikki tarjoukset olivat aivan poskettomia, parhaimmillaan – siis pahimmillaan – jopa 30.000 €. Tiesin, ettei hinnat olleet mitenkään realistisia, vaikka materiaalien kustannukset olivatkin tuolloin nousseet, mutta ilmaa hinnoissa selvästi oli. Päätettiin laittaa projekti suosiolla jäihin.

Meidän budjetti oli 10.000 € hujakoilla, jonka oli tarkoitus jakaantua kolmen talouden kesken. Lähetin alkuvuodesta uudet tarjouspyynnöt Urakkamaailman kautta ja viimein hinta alkoi olla kohdillaan. Tarjouksia tuli todella paljon, jotka kuitenkin poikkesivat melko lailla toisistaan. Emme tehneet valintaa sen mukaan, kuka teki halvimmalla, vaan sen mukaan kuka vakuutti osaamisella. Valitsemamme tarjous oli selkeä ja kohtuuhintainen.

Kävimme keskustelua miten aita kannattaa rakentaa ja mitä se vaatii. Pyysin tarjoukseen 12 kuukauden takuuajan sijaan 36 kuukautta. Painotin moneen kertaan, että tehdään sellainen pohja ja runko, että se myös pysyy pystyssä, eikä lähde ensimmäisten myrskyjen mukana kaatumaan.

Aita on siis raja-aita, joka tulee meidän paritalon pihojen väliin, sekä edessä olevan omakotitalon ja meidän paritalon tontin väliin. Aidalla on pituutta 50 metriä ja aidan molemmille puolille tulee pystylaudoitus, jotta se on samanlainen molemmilta puolilta.

Kun viimein saatiin hyvä tarjous ja homma lyötiin lukkoon, päätti omakotitalon pariskunta jättäytyä projektista viime hetkellä omien hääjärjestelyiden vuoksi. Tämä tieto tuli täysin puskista. Eli koko homma jäisi minun ja seinänaapurini maksettavaksi.

Laitoimme tästä huolimatta aidan tilaukseen. Mietin, että jos aitaa ei tehdä nyt, sitä ei tehdä ollenkaan. Ajattelin säästää hieman työn hinnassa, joten päätin maalata aitalaudat itse. Lautoja on ihan valtava määrä, 490 kappaletta, jotka pitää maalata kauttaaltaan ennen kiinnittämistä ja kiinnityksen jälkeen vielä uudelleen. Yhdellä laudalla on mittaa 4500 mm, joten kyllähän siinä sutia saa tovin jos toisenkin. Mut hei, kukapa ei maalata osaisi, sehän on vain viitseliäisyydestä kiinni. On ollut itseasiassa tosi kiva maalata, nyt se sujuu jo sukkelaan. Ja kelitkin on olleet maalaamiseen ihan loistavat.

Olisinhan minä mieluusti rakentanut vaikka koko tuon aidan, mutta taisin olla ainut innokas siihen hommaan, joten oli helpompi ulkoistaa koko projekti. Saimme onneksi hinnanalennusta suurimmasta osasta materiaaleja, kun projektista jättäytynyt naapuri on sattumoisin töissä perheensä omistamassa rautakaupassa. Hyvä, että tajusin kysyä asiaa juuri ennen tavaran tilaamista.

Aita on valkoiseksi maalattu puuaita, joka sopii kauniisti molempien talojen julkisivuun, eikä riitele tyylin, värin tai muodon puolesta. Suunnitelmat sopivat onneksi kaikille naapureille.

Aita tuo näkösuojaa, eristää ääntä, lisää turvallisuutta ja antaa huomattavasti enemmän mahdollisuuksia pihan käyttöön, kun alueet rajaantuvat selkeästi. Myös esteettinen puoli paranee kertaheitolla, kun ylimääräiset tavarakasat jää katseilta piiloon.

Olimme jossain kohtaa muuttamassa alkuperäistä suunnitelmaa toisenlaiseksi ihan vaan kustannusten takia, mutta lopulta palasimme aina takaisin siihen alkuperäiseen suunnitelmaan. Hyvä niin. Olen todella tyytyväinen, että päätimme panostaa. Ainakin nyt saamme mieleisen.

Takapihalleni oli alkujaan tulossa nurmikko. En kuitenkaan pidä erityisemmin nurmikosta, ne on harvoin siistejä ja rikkakasveista vapaina. Edellisessä kodissa oli nurmikkoa ja sen jatkuvan leikkaamisen, kitkemisen ja huoltamisen jälkeen päätin, ettei enää nurmikkoa tule.

Tähän kotiin halusin mahdollisimman helppohoitoisen pihan, joten valitsin takapihalle rakastamaani betonilaattaa. Betoni on aina viehättänyt materiaalina. Betonilaattojen viereen tuli sepeliä, joka kulkee myös parkkialueen vierustaa pitkin.

Muuten suunnitelmat pihan suhteen on vielä vähän auki, vaikka tietynlainen visio mielessä onkin. Toteutukseen vaikuttaa tietysti raha. Aitaan menee nyt arvioitua enemmän euroja ja se pitää kuitenkin saada ensin valmiiksi. En aio koristella pihaa perennoilla, vaan ilme tulee olemaan hyvin minimalistinen. Jotain istutusta on tulossa, mutta katsotaan myöhemmin millaista. Semmoista rentoa loungehenkistä pihakalustetta haluaisin, sekin jää nähtäväksi mihin oma budjetti lopulta venyy.

Aita olisi pitänyt olla tässä kohtaa jo pitkällä, mutta aidan tekijä joutui lekuriin, eikä ole mitään tietoa milloin hän pääsee jatkamaan. Toivottavasti ensi viikolla, tai sitten pitää hälyttää paikalle toinen tekijä. Eipä tässä kohtaa haluaisi tekijää vaihtaa, kun on kaikki käyty jo läpi ja on enää tekemistä vaille valmis.

Itsehän voin edistää projektia maalaamalla lautoja, niitä kun on vielä paljon jäljellä. Myös seinänaapuri maalaa lautoja. Hyvä, koska minulle riittää, että maksan ja maalaan jo yhden naapurin puolesta aitaa. Eikä se sinänsä haittaa, ainakin saan sellaisen aidan mitä halusinkin.

En malta odottaa valmista lopputulosta! Jonkin verran tuossa on ollut semmoista, mitä pitää työn edetessä vielä miettiä, kun ei niitä ennakkoon oikein pysty. Vain muutama korjausliike on tehty. Tekijä on todella hyvä ja vieläpä todella mukava, mutta as you know, olen tarkka työn laadussa. Haluan, että kokonaisilme ja yksityiskohdat on viimeisteltyjä ja huolella tehtyjä.

Välillä olen anteeksi pyydellyt omaa tarkkuutta ja pilkun viilaamista, mutta aina kun sen teen ja mahdollinen korjausliike tehdään, olen helpottunut. Kun joku häiritsee, ja se on mahdollista vielä korjata niin, ettei siitä koidu liikaa ylimääräistä hommaa, niin sitten sanon sen ääneen, vaikka vähän nolottaa. Naapuri on monesti samaa mieltä kanssani, onneks! Hän tokaisi vain, että mitä yksinkertaisempi lopputulos, sen parempi. Sehän on musiikkia korvilleni ;)