Noooh, miltäs nyt tuntuu? 

Tähän kysymykseen olen useamman kerran jo vastaillut, ja olen asiaa itsekin pohtinut. Uudessa kodissa on nyt asusteltu 3 viikkoa ja aika on mennyt huomaamatta, kun kaikenlaista projektia on joka päivälle ollut. Siivoamista, sisustamista ja suunnittelua. Tavarat ovat löytäneet paikkansa ja uusia hankintoja on ollut paljon, mutta kovasti niitä on vielä listalla.

Aluksi hieman jännitti muuttaa pois Helsingin keskustasta, koska olen tottunut asumaan aina ytimessä, kaupungista riippumatta. Puolen tunnin ajomatka keskustaan ei tunnu oikeen miltään. Länsiväylä vetää hyvin ruuhka-aikanakin ja huomaamatta sitä on jo matkan taittanut. Etäisyys ei siis ole ollenkaan paha, siihen tottui oikeastaan samantien.

Latokaski on alueena vielä melko vieras, mutta muuten alkaa tämä Espoo pikku hiljaa hahmottumaan. Koko Espoo on ollut vain outo iso alue, mitä nyt Tapiolan tiesin entuudestaan.

Oma piha on ollut ihan huippu. Haravoiminen tai muu pihan siistiminen ei tunnu yhtään pakkopullalta, kun omasta pihasta on kyse. Kaikkien talojen etupihat on myllätty patteriputkistoremontin takia auki, mutta samalla siitä hävisi ylimääräinen sälä. Pihan laittamisen voi siis aloittaa puhtaalta pöydältä – tai maalta :) Odotan jo innolla ensi kevättä, kun pihaa pääsee suunnittelemaan ja laittamaan mielensä mukaan.

Tällainen maisema on keittiön ikkunasta. Meidän leikkimökki ja mäntymetsää. Aika kiva, tulee rauhallinen ja seesteinen fiilis aamupalaa nauttiessa.

Uni on maistunut molemmille kellon ympäri. Enää ei ole tarvinnut herätä naapureiden kolisteluun. Oravat ja linnut tuntuvat diggavaan talostamme, ja niiden rapisteluun on heräilty. Metsän keskellä ollaan!

Megalomaaninen siivousurakka

Jotta asunto alkaa kodilta tuntumaan, pitää se puunata perusteellisesti, se on vähän niinkuin reviirin merkkausta. 14o neliön siivoamiseen on mennyt useita päiviä tai siis viikkoja, ennen muuttoa ja sen vielä sen jälkeenkin. Vastaavaa siivousta tuskin enää koskaan tulee tehtyä, mutta saan mielenrauhan, kun tiedän, että ovien karmitkin on putsattu kunnolla.

Mies piti mun siivoamista överinä, kun vierestä seurasi. Röhnän, töhnän ja kaiken lian suuri määrä yllätti, mutta ymmärrettäköön, jos edellisinä asukkeina on ollut 6 henkinen perhe + koira. Enää on sauna ja kylppäri puunaamatta, jospa ne tällä viikolla hoituisi.

Tuo kasvava etureppu luo lisää haastetta, kun se alkaa painaa jo melko lailla. Hengästyn pelkästään rappusten kiipeämisestä, joten muutaman tunnin siivoaminen tuntuu välillä maratonilta. Mutta siivoaminen on hyvää hyötyliikuntaa, kun muuten tuo treenaaminen on jäänyt.

Home sweet home

Kyllä tämä tuntuu kodilta koko ajan vain enemmän. Vaikuttaa siis siltä, että hyvät kaupat teimme ja voimme viimein asettua aloillemme. Pientä ja isompaa tuunausta on paljon tiedossa, mutta kaikki aikanaan. Talo on täysin asuttavassa kunnossa, eikä tunnu niinkään keskeneräiseltä, vaikka sitä onkin. Mahtavaa, että voi tehdä just sitä mitä haluaa, kun kerran on oma!

Asunnon neliöt tuntuvat sopivilta, tilaa ei ole yhtään liikaa tai liian vähän. Vaikka huoneita onkin määrällisesti paljon, jokaiselle huoneella löytyy oma tarkoituksensa. Avokeittiö ja olohuone, tv-huone, makuuhuone, työhuone, lastenhuone, saunatilat ja kodinhoitohuone, 2 vessaa, eteinen, aula sekä nelonen. Neloseksi nimitetty huone on ns. extrahuone. Se toimikoon toistaiseksi projektihuoneena, tällä hetkellä varastona.

Vieraita on käynyt jo kylässä, mikä on tosi mukavaa. Molempien vanhemmat kävivät isänpäivän aattona ja ystäviä on käynyt kylässä joka viikko. Yökyläänkin mahtuu nyt hyvin, koska vierasnukkumapaikkoja on valmiiksi 3 ja lisää tulossa.

Täytyy katsoa, järjestetäänkö tuparit joulukuun aikana. Viime kerroilla ne on ollut niin hauskoja, että ois kiva taas vähän juhlia. Jos pallero pysyy yksiössään vielä kiltisti, niin miksipä ei. Viime tupareista onkin vierähtänyt jo 2 kuukautta, joten haluaisi kutsua ystävät koolle, vaikka vähän myös pikkujoulun merkeissä.